Mihin kuukausibudjettia tarvitsee, jos kerran koskaan ei rahat ole vielä loppuneet?

"Ei me kyllä kituuteta yhtään vaikka lukemat on excelissä ja rahaa jemmassa. Kaikki on optimaalisesti mitoitettua:) Juuri ostimme talon etelästä säästöillä ja olen varannut tietyn kk summan sen kuluihin ja sisustamiseen. Tänävuonna tuo raha varmaan menee +/-0 mutta ensivuonna sillä voi sitten nautiskella jotenkin muuten"

Just toi optimielämä on ihmisten itselleen syöttämä valhe.

Kyky ja halu budjetoida tuppaa yleensä korreloimaan henkilön varallisuuden kanssa. 

Eli, budjetoi jos haluat kerryttää varallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä välttämättä mihinkään tarvitse. Mutta sitten on turha ihmetellä, kun varallisuutta ei kerry. 

Eikö voi kertyä? Tai miksi pitää kertyä?

Suosittelen joten taloushallinnon tms. peruskurssia. Saatat oppia jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä välttämättä mihinkään tarvitse. Mutta sitten on turha ihmetellä, kun varallisuutta ei kerry. 

Eikö voi kertyä? Tai miksi pitää kertyä?

No mieti nyt vähän. Miksi jokainen yritys, joka edes auttavasti haluaa pitää yritystoimintansa kannattavana, tekee budjetin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyky ja halu budjetoida tuppaa yleensä korreloimaan henkilön varallisuuden kanssa. 

Eli, budjetoi jos haluat kerryttää varallisuutta. 

Sun logiikka ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyky ja halu budjetoida tuppaa yleensä korreloimaan henkilön varallisuuden kanssa. 

Eli, budjetoi jos haluat kerryttää varallisuutta. 

Sun logiikka ei toimi.

Millä perusteella?

Ennakointi. Sitä ei toki voi käsittää, jos on ihminen, jolla ei koskaan ole vielä tapahtunut mitään yllättävää elämässä. 

Haluaisin tietää, millä tavalla se on pihistelyä, jos ostan vaikkapa 500€ maksavan t-paidan ja kirjaan sen exceliin sarakkeeseen "menot". 

Minusta budjetointi ja kulujen seuraaminen on mielenkiintoista. Tiedän tismalleen, mihin minun raht menevät. Jossain vaiheessa on toiveena vaihtaa asuntoa, sitä varten on hyvä olla rahaa jemmassa. Jos se ei toteudu, niin sitten rahalla tehdään jotain muuta. Eikä minua haittaa yhtään ajatus, että lapset saisivat perintöä.

Musta on ihanaa hahmotella eri skenaarioita budjetin kanssa. Huomaa heti pistää kaikki osamaksut pois, siis esim. autovero yms joissa kerran vuodessa maksamalla säästää kivan summan rahaa. 

Mulla on tavoitteena jossain vaiheessa hankkia pieni metsätila niin budjetin suunnittelulla pystyn arvioimaan paremmin milloin siihen tarvittavat rahat on säästetty. Ja minkä verran raskin milloinkin laittaa esim. sijoittamiseen, minkä verran vaikka viihdepalveluihin kuten Netflix jne.

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Noin minäkin teini-iässä vielä ajattelin. Sitten elämä opetti kovemman kautta, että rahaa on hyvä olla jemmassa ja suunnitelmallisuus ei olekaan mikään huono juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Tulen kertomaan tuon sinulle, kun elämääsi tulee yllättäviä kulueriä, joihin sinulla ei olekaan varaa. Uskolla ei kauheasti mitään ostella. 

Budjetointi on omalla kohdalla turhaa. Laitan joka kuukausi 1500€ säästöön, maksan tilipäivänä laskut ja vingutan visaa kuukauden aikana miten haluan. Syön ihan normaalia ruokaa, ostan vaatteita ja kosmetiikkaa tarpeen ja syön jonkin verran ulkona. Koen tarpeettomaksi listata kaikkia menoja ja olen tavallisen järkevä rahankäyttäjä. En koskaan onnistu tuhlaamaan enemmän kuin tienaan joten sillä miten kulutukseni jakautuu ei ole tärkeää. Voisin tietysti karsia ei-pakollisia menoja ja hankintoja ja säästää enemmänkin mutten koe sitä tarpeelliseksi ja haluan myös nauttia elämästä. Itselleni se tarkoittaa tiettyä arjen luksusta, laadukasta ruokaa ja laadukkaita kulutustavaroita. En muutenkaan pyri maksimoimaan säästämääni tai sijoittamaani summaa vaan koen vähintään yhtä tärkeäksi kuluttaa rahaa tavalla joka nostaa elämänlaatuani myös lyhyellä aikavälillä.

Jos oman elämän hallinta on kunnossa eli ostaa/kuluttaa tarpeeseen, eikä ole taipumusta heräteostoksiin, ei budjetointia tarvitse. Ei siitä ole mitään erityistä hyötyä. Ainoa asia mikä on tarpeen ymmärtää, on se kuinka paljon tarvitsee varata nopeasti realisoitavaa omaisuutta tai rahaa sellaisenaan, jotta selviää ilman ylimääräisiä kuluja,, yllättävän tilanteen kohdatessa.

Itse olen tehnyt budjetointia omasta rahankäytöstä vain ison hankinnan yhteydessä, koska on helpompaa lähestyä rahalaitosta, kun osaa määritellä omat perusmenot ja tulot uskottavalla tavalla, ennen lainapäätöstä. Sen jälkeen sen on voinut käytännössä unohtaa, kun tuon jälkeen jo tietää miten aikoo rahaa käyttää jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Noin minäkin teini-iässä vielä ajattelin. Sitten elämä opetti kovemman kautta, että rahaa on hyvä olla jemmassa ja suunnitelmallisuus ei olekaan mikään huono juttu. 

Ja aloit pakonomaisesti varautumaan "kaikkeen"?

Et voi olla vastuussa kaikesta ja hallita kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Itse olen huomannut, että ilman rahaa ei oikein saa mitään. Esimerkiksi, kun sairastuin vakavasti, olisin ilman rahaa joutunut odottamaan kuukausia, että ehkä mahdollisesti saattaisin saada ajan kunnallisen kautta. Kun tilillä oli sopivasti pelivaraa, marssin yksityiselle ja hoito alkoi välittömästi. Nyt sairaus on ohi. Oli melko halpa henkivakuutus vähän ennakoida ja budjetoida. Se kun ei katso itsetuntoa, milloin joku yllättävä sairaus tms. osuu kohdalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Noin minäkin teini-iässä vielä ajattelin. Sitten elämä opetti kovemman kautta, että rahaa on hyvä olla jemmassa ja suunnitelmallisuus ei olekaan mikään huono juttu. 

Ja aloit pakonomaisesti varautumaan "kaikkeen"?

Et voi olla vastuussa kaikesta ja hallita kaikkea.

En mitenkään pakonomaisesti. Miksi kuvittelet, että säästäminen ja suunnittelu=neuroottisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Noin minäkin teini-iässä vielä ajattelin. Sitten elämä opetti kovemman kautta, että rahaa on hyvä olla jemmassa ja suunnitelmallisuus ei olekaan mikään huono juttu. 

Ja aloit pakonomaisesti varautumaan "kaikkeen"?

Et voi olla vastuussa kaikesta ja hallita kaikkea.

Normaaliälyinen ihminen osaa erottaa suunnitelmallisuuden ja pakonomaisen varautumisen kaikkeen toisistaan. Normaaliälyinen myös käsittää, että suunnitelmallisuus ei tarkoita kaiken hallintaa. Harmi, että sinä et käsitä näistä kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikkien hommaa joilla rikkinäinen ja traumaattinen lapsuus, että aikuisena on pakonomaisesti haettava turvallisuudentunnetta jatkuvasti rahasta. Kannattaa hankkia itsetunto ja usko tulevaisuuteen.

Mielenkiintoinen ajattelutapa. Mun vanhempani toki olivat molemmat köyhistä oloista ja eläneet lapsuutensa ja teinivuotensa sotien aikana. Kun muuttivat 1950-luvun alussa maalta Helsinkiin, koko omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun. Äitini oli ammatiltaan kirjanpitäjä ja oli hyvinkin tarkka siitä, mihin myös perheen rahat menivät. Kun isäni perusti oman yrityksen, äitini siirtyi sinne kirjanpitäjäksi.  Vaurastuivat ja mitä enemmän tulot nousivat, sitä enemmän rahaa jäi sekä käyttöön että säästöön ja sijoituksiin. Elintasomme siis nousi samaan aikaan, kun nousi myös säästöjen ja sijoitusten määrä. Kulutettiin enemmän JA säästettiin enemmän. Mulla ei ollut rikkininen eikä traumaattinen lapsuus vaan hyvin turvallinen ja vakaa. Siitä huolimatta pidin äitini tapaa hyvänä. Kaikkea, minkä tienaa, ei tarvitse pistää kulutukseen.