Yritän kaikkeni olla hyvä äiti ja kasvattaa ohjeiden mukaan, mutta lapsi sen kuin kiukuttelee
Olen hermoromahduksen partaalla. Yritän kaikkeni olla hyvä äiti. Vietän paljon aikaa lapseni kanssa, kuuntelen ja huomioin. Ulkoillaan yhdessä paljon. Luen iltasadut. Puhallan pipit. Silitän kun harmittaa. Pidän johdonmukaiset rajat ja kun kiellän jotain, niin selitän aina miksi. Teen aivan kaiken mitä vain millään keksin ja mitä on neuvottu, mutta arki on ihan sietämätöntä. Lapsi vain kiukuttelee. Jostain, että paperipala on väärinpäin. Ei suostu sitä kääntämään vaan aloittaa aivan sietämättömän kiukkukohtauksen, jos en sekunnissa käännä sitä paperia. Enkä käännä, sillä lapsi osaa kyllä itse kääntää, tietenkin. Jos sanon, että tien reunaan ei saa mennä, niin menee kulkemaan juuri niin lähelle reunaa kuin vain voi ilman, että on siinä reunassa. Jos sanon, että lelut pitää kerätä (ja lupaan auttaa), niin kerää tasan tarkkaan vain yhden ja ilmoittaa että keräsi jo osuutensa. Jos sanon, että maitomukia ei saa kallistaa niin, että maidot kaatuu pöydälle, niin kallistaa maitomukin niin, että maito osuu aivan reunaan mutta ei kaadu ja pitää viisi minuuttia mukia niin. Aivan kaikessa kokeilee missä se säännön tai kehoituksen raja menee. Ja jos kiellän moisen, niin tulee valtava kiukkukohtaus. Neuvokaa te viisaammat. Aamusta iltaan yhtä kiukkua. Jos lohdutan kun tulee kiukku, niin kiukku loppuu, mutta seuraavasta asiasta viiden minuutin päästä alkaa uudelleen. Jos kiellän kiukuttelemasta, on aivan varmaa että kiukuttelee kahta kauheammin. Tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa itsekin ja painella ulos talosta. Päiväkodissa lapsi kuulemma kuormittuu helposti ja usein, oikein muuta palautetta en ole sieltä saanut. En tiedä kuormittuuko sitten kotonakin, vaikka parhaani parhaani yritän olla hyvä ja huomioiva äiti.
Kommentit (46)
Mielestäni jos lapsi testaa rajoja ihan jatkuvasti, se kertoo että siimaa on annettu liian pitkästi. Luultavasti aika ajoin onnistuukin siinä maalitolppien siirtelyssä.
Nykyajan kasvatussuositukset johtavat juuri tähän, et ole ainoa uupunut vanhempi. Me vanhempi väki, joiden aikana kasvatus oli jämäkämpää, ei olla koettu mitään tällaista turhautumista. Mietippä sitä. Huonolle käytökselle voi sanoa jyrkän ein.
Lapselle on kauhea perintö jos omat vanhemmat eivät jaksa hänen kanssaan.
Ehkä sun pitäisi rentoutua ja olla onnellinen, silloin lapsikin kasvaa rennoksi ja onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäisi rentoutua ja olla onnellinen, silloin lapsikin kasvaa rennoksi ja onnelliseksi.
Hah! Sanoissasi on toki pointti, mutta rentouduppa itse kuunnellen tauotonta kiukkua jostain paperin asennosta.
Ap
Tee se ja korota ääntä. Jossei lapsi tiedä ikinä milloin vanhemmalle oikeasti riittää miksi hän muuttaisi käytöstä. Näitä just on pilvin pimein jotka sösöttää rakas kulta ei saa. Äiti nyt sanoo ei ja muuta piipitystä. Kyllä se tunteet saa näyttää ei kärsiä lapsen pillin mukaan.
En jaksanut aloitusta lukea, mutta kommentoin sen verran, että lue vähemmän ohjeita ja keskity enemmän olemaan läsnä. Kiukuttelu on normaali osa lapsen kehitystä, mutta pysyy hallinnassa, kun lapsi saa tarpeeksi huomioita eikä äiti stressaa koko ajan meneekö kaikki pilkulleen jonkun ohjeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut aloitusta lukea, mutta kommentoin sen verran, että lue vähemmän ohjeita ja keskity enemmän olemaan läsnä. Kiukuttelu on normaali osa lapsen kehitystä, mutta pysyy hallinnassa, kun lapsi saa tarpeeksi huomioita eikä äiti stressaa koko ajan meneekö kaikki pilkulleen jonkun ohjeen mukaan.
Olisi ehkä kannattanut ensin lukea aloitus ennen kuin kommentoi, niin ei vastaisi jotain, mikä ei aloituksen perusteella oikein asiaan liity.
Jos sanot jotain ja lapsi ei tottele, siitä pitää tulla seurauksia. Ei pelkkä sanominen riitä, jos sillä ei mitään saada aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut aloitusta lukea, mutta kommentoin sen verran, että lue vähemmän ohjeita ja keskity enemmän olemaan läsnä. Kiukuttelu on normaali osa lapsen kehitystä, mutta pysyy hallinnassa, kun lapsi saa tarpeeksi huomioita eikä äiti stressaa koko ajan meneekö kaikki pilkulleen jonkun ohjeen mukaan.
Olisi ehkä kannattanut ensin lukea aloitus ennen kuin kommentoi, niin ei vastaisi jotain, mikä ei aloituksen perusteella oikein asiaan liity.
Liittyi paljonkin. Et vain tajunnut millä tavalla.
Lue seuraavaksi ohjeista, mitä tarkoittaa uhmaikä. Saatat oppia jotain.
Sinun täytyy ottaa jämäkämpi asenne. Jos kaataa maidon, niin joutuu pois pöydästä ja takaisin pääsee vasta seuraavalla aterialla. Jos yrittää mennä kiellettyyn paikkaan, niin se estetään jne. Lasta voi kyllä kieltää tiukastikin, jos ei muuten mene perille. Jos ei siivoa, niin lelut joutuu pariksi päiväksi takavarikkoon.
Lapsi varmasti huutaa kun on siihen tottunut, mutta sen nyt vaan täytyy antaa mennä ohi ilman että itse hermostuu ja lähtee kiukutteluun mukaan. Huutamalla ei saa tahtoaan läpi koskaan.
Raskasta ja ärsyttävää on, mutta pakko se on kestää. Onko mahdollista, että olisi nepsylapsi, heille varmaan on jotkin omat kasvatussuositukset?
Oletteko harkinneet mitään tutkimuksia. Jos lapsi kuormittuu jatkuvasti päikyssä niin se viittaa johonkin. Stressi päikyssä aiheuttaa sitten stressiä kotonakin.
Sanoittaja vanhempi pulassa, kun ohjekirjassa ei kerrottukaan, että lapsi ei aina tottele ja se myös välillä kiukkuaa :D
Autismikirjon häiriö tulee ensimmäisenä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon häiriö tulee ensimmäisenä mieleen.
Se mitään autismia ole, että pilalle hemmoteltu kakara hakee huomiota kiukkuamalla. Rajat kehiin niin loppuu huomiokiukutkin.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon häiriö tulee ensimmäisenä mieleen.
Miksi? Olen lukenut autismista, mutta ei ne kuvaukset kuulosta minun lapselta. Ap
Lapsesi on oppinut, että kiukkuamalla saa äidin jakamattoman huomion. Nyt vaan rajat kehiin ja seurauksia, jos ei tottele. Kiukuttelut jätetään huomiotta kokonaan niin oppii, ettei niillä saa tahtoa läpi eikä pääse edes halimaan, jos turhaan huutaa. Ei se lapsi kauaa jaksa huomiotta kiukuta.
Kannattaa antaa kerran pari päivässä lapsen vetää kunnon itkupotkuraivarit (mieluiten kotona), niin että et yritä millään tavalla estää hänen kiukkuaan. Tekee lapselle hyvää huomata, että hänen kiukkunsa ei kaatanutkaan maailmaa ja vanhempi pystyy ottamaan sen vastaan.
Oma oleminen rentoutuu kummasti, kun ei tarvitse yrittää pitää lasta koko ajan hyvällä tuulella. Anna kiukun tulla, kyllä se yleensä noin 20 minuutissa menee ohi. Ja on ihan normaalia, että kiukkuinen lapsi huutaa ja potkii lattialla.
Toki kannattaa olla lähettyvillä / saatavilla, jotta lapsi saa esim. halin tai muuta lohdutusta, kun on siihen valmis.
Ja ota omaa aikaa itsellesi kerran päivässä esim. Pikku kakkosen aikana tms. (Muuten ruutuaika kannattaa pitää minimissä.) Lapsi aistii sen, että hän ärsyttää sinua ja pinna kireällä yrität "tehdä ohjeiden mukaan".
Voi helpottaa myös se, että sallii itselleen myös negatiiviset tunteet omaa lasta kohtaan. Niin ne voivat saada vähemmän painoarvoa, kun ne tunnistaa ja positiiviset voivat saada enemmän tilaa.
Kyllä se siitä varmasti! Ja aika helpottaa myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon häiriö tulee ensimmäisenä mieleen.
Miksi? Olen lukenut autismista, mutta ei ne kuvaukset kuulosta minun lapselta. Ap
Osa ihmisistä ei osaa muuta kuin tehdä keittiöpsykologisia diagnooseja. Heille lapsi on heti asperger, jos se on hiemankin erilainen kuin keskiverto ikätoverinsa. Ei näistä palsa"tohtoreista" kannata välittää.
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.
M39
Ja mitä lähemmäksi hermoromahdukseni tulee, niin sitä pahemmin lapsi kiukuttelee, tietenkin. Reagoi siihen, jos uuvun hänen kiukkuun. Ap