Lue keskustelun säännöt.
Yritän kaikkeni olla hyvä äiti ja kasvattaa ohjeiden mukaan, mutta lapsi sen kuin kiukuttelee
24.03.2022 |
Olen hermoromahduksen partaalla. Yritän kaikkeni olla hyvä äiti. Vietän paljon aikaa lapseni kanssa, kuuntelen ja huomioin. Ulkoillaan yhdessä paljon. Luen iltasadut. Puhallan pipit. Silitän kun harmittaa. Pidän johdonmukaiset rajat ja kun kiellän jotain, niin selitän aina miksi. Teen aivan kaiken mitä vain millään keksin ja mitä on neuvottu, mutta arki on ihan sietämätöntä. Lapsi vain kiukuttelee. Jostain, että paperipala on väärinpäin. Ei suostu sitä kääntämään vaan aloittaa aivan sietämättömän kiukkukohtauksen, jos en sekunnissa käännä sitä paperia. Enkä käännä, sillä lapsi osaa kyllä itse kääntää, tietenkin. Jos sanon, että tien reunaan ei saa mennä, niin menee kulkemaan juuri niin lähelle reunaa kuin vain voi ilman, että on siinä reunassa. Jos sanon, että lelut pitää kerätä (ja lupaan auttaa), niin kerää tasan tarkkaan vain yhden ja ilmoittaa että keräsi jo osuutensa. Jos sanon, että maitomukia ei saa kallistaa niin, että maidot kaatuu pöydälle, niin kallistaa maitomukin niin, että maito osuu aivan reunaan mutta ei kaadu ja pitää viisi minuuttia mukia niin. Aivan kaikessa kokeilee missä se säännön tai kehoituksen raja menee. Ja jos kiellän moisen, niin tulee valtava kiukkukohtaus. Neuvokaa te viisaammat. Aamusta iltaan yhtä kiukkua. Jos lohdutan kun tulee kiukku, niin kiukku loppuu, mutta seuraavasta asiasta viiden minuutin päästä alkaa uudelleen. Jos kiellän kiukuttelemasta, on aivan varmaa että kiukuttelee kahta kauheammin. Tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa itsekin ja painella ulos talosta. Päiväkodissa lapsi kuulemma kuormittuu helposti ja usein, oikein muuta palautetta en ole sieltä saanut. En tiedä kuormittuuko sitten kotonakin, vaikka parhaani parhaani yritän olla hyvä ja huomioiva äiti.
Kommentit (46)
Osasta vastauksista huomaa ettei vastaajilla ole kokemusta oikeasti räjähtävistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava ohje: Rajat, rajat ja rajat. Äiti määrää, lapsi tottelee. Jos ei tottele, tulee seurauksia. Ei selittelyjä, vaan konkreettisia tekoja.
Minä tein noin myös ja kadun sitä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Osasta vastauksista huomaa ettei vastaajilla ole kokemusta oikeasti räjähtävistä lapsista.
Totta. Tunteita sanoittamalla ja muuten lässyttämällä vain yllyttää lapsen kiukkua. Parhaiten kiukku menee ohi, kun antaa lapsen huutaa yksinään (toki niin, että aikuinen on lähettyvillä). Jos lapsi oppii, että huutamalla pääsee syliin ja halittavaksi tai sillä saa muuten huomioita kiukuttelu vain yltyy. Lisäksi toki selkeät seuraukset, jos ei tottele aikuista. Pois ruokapöydästä jos tahallaan sotkee jne.
t. viiden äiti
Saan sen vaikutelman, että lapsi saa ehkä liikaakin huomiota temppuilulleen. Lapsi tietää aivan hyvin kokeilevansa rajoja ja venyttävänsä sitä, mikä on sallittua. Mielestäni sille pitäisi laittaa piste, ja hyväksyä vain kunnollista käytöstä. Lapsi kuitenkin oikeasti tietää, että sitä häneltä pyydettiin. Ja lapsen kiukkukin taitaa saada liikaa huomiota, tuskin on vaarallista, jos lapsi välillä joutuu vain opettelemaan sietämään sitä itsekseen. Ohjattu ja lohdutettu kuitenkin on, ja vanhempi on ollut paljon läsnä. Lapsi saattaa lähinnä testata, mitä tapahtuu, jos hän käyttäytyy hankalasti. Jollain tapaa häntä saattaa ahdistaakin se, jos omaa aikaa ja tilaa ratkoa ja opetella sietämään itse asioita ei ole.
Samalla kannattaa pitää korvat ja silmät auki sille, jos lapsen kiukkuun on jokin oikea, siis jostain muusta asiasta kumpuava, syy. Päiväkodista voi kysyä lisää tuosta kuormittumisesta. Tuo paperinpalasta räyhääminen voisi ehkä liittyä johonkin neurologiseen ongelmaankin. Todennäköisesti ei, mutta kannattaa vain kiinnittää huomiota siihen, jos muita oireita esiintyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on ap viime hetket käsillä saada lapsi ruotuun tai pian sulla on täysi helvetti irti, kun lapsi varttuu. Silloin ei enää mitkään keinot auta. Nyt lopetat selittämisen, sanoittamisen ja ymmärtämisen. Aikuinen käskee ja lapsi tottelee, piste. Ei pienen lapsen tarvitse ymmärtää miksi, tai etsiä rajoja, jos ne on selkeästi ja ehdoitta tuotu esiin. Se myös tuo turvaa, kun lapsen ei tarvitse miettiä kuinka pitkälle voi mennä. Tiukka kasvatus ei sulje pois rakkautta, päinvastoin. On rakkautta kasvattaa lapsi, jota voi rakastaa ja joka tulee pärjäämään maailmassa. Jos oma lapsi aiheuttaa lähinnä ärsytyksen tunteita, tiedät jo siitä toimivasi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein noin myös ja kadun sitä kovasti.
Kerro lisää. Miksi kadut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä turhaan sanota, että rajat ovat rakkautta. Pieni lapsi ei mitään sanoittamisia ymmärrä, vaan tarvitsee konkretiaa. Tekoja.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.M39
Mikä teitä jokusia vaivaa, kun ”ette jaksa lukea pötköä”, jos teksti on enemmän kuin pari riviä? Onko lukutaito jäänyt heikoksi! Opetelkaa lukemaan! Mikään ei ole niin tärkeää oppimisen kannalta kuin hyvä lukutaito ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.M39
Mikä teitä jokusia vaivaa, kun ”ette jaksa lukea pötköä”, jos teksti on enemmän kuin pari riviä? Onko lukutaito jäänyt heikoksi! Opetelkaa lukemaan! Mikään ei ole niin tärkeää oppimisen kannalta kuin hyvä lukutaito ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla..
Ei se liity mitenkään lukutaitoon, jos ei jaksa käyttää aikaansa jonkun kilometrin mittaisen vuodatuksen lukemiseen. Varsinkin, kun sen asian ytimen näkee jo otsikosta.
Unohda kasvatusohjeet ja toimi tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.M39
Mikä teitä jokusia vaivaa, kun ”ette jaksa lukea pötköä”, jos teksti on enemmän kuin pari riviä? Onko lukutaito jäänyt heikoksi! Opetelkaa lukemaan! Mikään ei ole niin tärkeää oppimisen kannalta kuin hyvä lukutaito ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla..
Yksi olennaisimpia asioita kirjallisessa ilmaisussa on osata tiivistää asiansa. Ap:kin olisi vain voinut sanoa, että lapsi kiukuttelee eikä tottele. Ei olisi tarvinnut kirjoittaa vuodatusta, jota ihmiset eivät jaksa lukea. Se kun ei ketään kehitä, että lukee saman asian miljoonaan kertaan. Toisto on jossain määrin hyvä tehokeino, mutta liiallisuuksiin mennessä vie vain lukijan mielenkiinnon pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.M39
Mikä teitä jokusia vaivaa, kun ”ette jaksa lukea pötköä”, jos teksti on enemmän kuin pari riviä? Onko lukutaito jäänyt heikoksi! Opetelkaa lukemaan! Mikään ei ole niin tärkeää oppimisen kannalta kuin hyvä lukutaito ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla..
Yksi olennaisimpia asioita kirjallisessa ilmaisussa on osata tiivistää asiansa. Ap:kin olisi vain voinut sanoa, että lapsi kiukuttelee eikä tottele. Ei olisi tarvinnut kirjoittaa vuodatusta, jota ihmiset eivät jaksa lukea. Se kun ei ketään kehitä, että lukee saman asian miljoonaan kertaan. Toisto on jossain määrin hyvä tehokeino, mutta liiallisuuksiin mennessä vie vain lukijan mielenkiinnon pois.
Ei aloitus ollut mitenkään pitkä teksti. Kappalejako siitä oli kylläkin unohtunut, mutta sinänsä teksti oli melko lyhyt. Jos ei noin lyhyttä jaksa lukea, niin outoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi jaksaa tuollaista. Yhdestäkin kiukusta lapsi jäähylle jonnekin.
Ohjeiden tottelua täällä jo kommentoitiinkin, mistä olin kans tulossa sanoon. Ei vanhemmuus oo ohjeiden mukaan suorittamista, joten tuollainen toimintamalli voi olla hyvinkin kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pötköä, mutta virheesi on se, että teet kaiken "ohjeen mukaan"
Nykyohjeet on aivan p~seestä. Kunnon kuri käyttöön niin kui ennen vanhaan niin tulee hyvin käyttäytyviä, kunnollisia ja kiitollisia lapsia. Minusta tuli sellainen ha olen myös fiksu aikuisena toisin kuin nää nykyjonnet. Eli Lopeta lässytys ja tunteiden sanoitus.M39
Mikä teitä jokusia vaivaa, kun ”ette jaksa lukea pötköä”, jos teksti on enemmän kuin pari riviä? Onko lukutaito jäänyt heikoksi! Opetelkaa lukemaan! Mikään ei ole niin tärkeää oppimisen kannalta kuin hyvä lukutaito ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla..
Yksi olennaisimpia asioita kirjallisessa ilmaisussa on osata tiivistää asiansa. Ap:kin olisi vain voinut sanoa, että lapsi kiukuttelee eikä tottele. Ei olisi tarvinnut kirjoittaa vuodatusta, jota ihmiset eivät jaksa lukea. Se kun ei ketään kehitä, että lukee saman asian miljoonaan kertaan. Toisto on jossain määrin hyvä tehokeino, mutta liiallisuuksiin mennessä vie vain lukijan mielenkiinnon pois.
Ei aloitus ollut mitenkään pitkä teksti. Kappalejako siitä oli kylläkin unohtunut, mutta sinänsä teksti oli melko lyhyt. Jos ei noin lyhyttä jaksa lukea, niin outoa on.
Aivan liian pitkä tällaisesta aiheesta. Asian olisi voinut sanoa kolmella lauseellakin. Jaksan lukea vaikka 1 000 sivua. Mutta se edellyttää sitä, että sisältö on a) kiinnostavaa, b) muutakin kuin saman toistoa. Keskustelupalstalla tiivis ilmaisu on tärkeää, koska hyvin harva jaksaa paneutua pitkiksi ajoiksi johonkin aloitukseen.
Lapsen elämä sekä kotona että päiväkodissa lapsi kuulema vaikuttaa stressaavalta... Miksi? Sitä kannattaa analysoida.
Minkä ikäinen lapsi? Noita itsenäistymisvaiheita on jo ennen kouluikää useampi, ja silloin menee helposti kiukutteluksi. Ne kuuluvat lapsen kasvamiseen, ja ovat toisilla vaan hankalampia kuin toisilla.
Sitä kiukuttelua saattaa olla helpompi jaksaa, kun muistaa, että se kertoo siitä, että lapsi luottaa sinuun ja siihen että rakastat ja olet hänen turvanaan, vaikka hän käyttäytyykin huonosti. Kenelle sitä kiukuttelisi, jos ei sille rakkaimmalle aikuiselle?
Jonkinlainen suorittajavanhemmuus käynnissä ja lapsen kiukkua ei kestä?
Uhmaikä?
Älä noudata nykyajan kasvatussuosituks⁸ia. Anna lapselle varoituksia ja kolmannesta rikkeestä jäähylle. Ja vaadit pyytämään anteeksi ja selität miksi jokin ei ole oikein, miksi se harmittaa sinua. Lapsihan vain kokeilee rajojaan. Sinun pitää vetää ne rajat.