Lue keskustelun säännöt.
Yritän kaikkeni olla hyvä äiti ja kasvattaa ohjeiden mukaan, mutta lapsi sen kuin kiukuttelee
24.03.2022 |
Olen hermoromahduksen partaalla. Yritän kaikkeni olla hyvä äiti. Vietän paljon aikaa lapseni kanssa, kuuntelen ja huomioin. Ulkoillaan yhdessä paljon. Luen iltasadut. Puhallan pipit. Silitän kun harmittaa. Pidän johdonmukaiset rajat ja kun kiellän jotain, niin selitän aina miksi. Teen aivan kaiken mitä vain millään keksin ja mitä on neuvottu, mutta arki on ihan sietämätöntä. Lapsi vain kiukuttelee. Jostain, että paperipala on väärinpäin. Ei suostu sitä kääntämään vaan aloittaa aivan sietämättömän kiukkukohtauksen, jos en sekunnissa käännä sitä paperia. Enkä käännä, sillä lapsi osaa kyllä itse kääntää, tietenkin. Jos sanon, että tien reunaan ei saa mennä, niin menee kulkemaan juuri niin lähelle reunaa kuin vain voi ilman, että on siinä reunassa. Jos sanon, että lelut pitää kerätä (ja lupaan auttaa), niin kerää tasan tarkkaan vain yhden ja ilmoittaa että keräsi jo osuutensa. Jos sanon, että maitomukia ei saa kallistaa niin, että maidot kaatuu pöydälle, niin kallistaa maitomukin niin, että maito osuu aivan reunaan mutta ei kaadu ja pitää viisi minuuttia mukia niin. Aivan kaikessa kokeilee missä se säännön tai kehoituksen raja menee. Ja jos kiellän moisen, niin tulee valtava kiukkukohtaus. Neuvokaa te viisaammat. Aamusta iltaan yhtä kiukkua. Jos lohdutan kun tulee kiukku, niin kiukku loppuu, mutta seuraavasta asiasta viiden minuutin päästä alkaa uudelleen. Jos kiellän kiukuttelemasta, on aivan varmaa että kiukuttelee kahta kauheammin. Tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa itsekin ja painella ulos talosta. Päiväkodissa lapsi kuulemma kuormittuu helposti ja usein, oikein muuta palautetta en ole sieltä saanut. En tiedä kuormittuuko sitten kotonakin, vaikka parhaani parhaani yritän olla hyvä ja huomioiva äiti.
Kommentit (46)
Sinä olet tehnyt parhaasi ja se riittää. Jätä lapsi jonkun toisen hoitoon joksikin aikaa. Pidä vaikka viikon loma muualla. Tekee hänellekin hyvää katkaista kiukku kierre. Joskus myös fyysiset tai psyykkiset asiat voivat vaikuttaa käyttäytymiseen. En kyllä osaa antaa neuvoja, mutta pyydä apua terveysasemalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan ei kannata kieltää. Kaikkia kieltoja ei tarvitse perustella. Kiukuttelu on normaalia - lapsen pitää tehdä ero oman tahdon ja vanhempien tahdon välille. Maailma ei kaadu edes kiukkukohtaukseen.
Lapsi tarvitsee myös kuria ja rajoja. Minä olen jopa huutanut lapselleni, kauhistus sentään. Tuntemani äiti kasvatti ilman kieltoja ja ei-sanaa. Arvaa kumman lapsesta kasvoi tasapainoinen aikuinen?
Miksi nykyään pelätään että lapsi hajoaa jos käsketään tai kielletään?
Minulla on erittäin itsepäinen 15-v teini. Ollut pienestä saakka "kova luu". Minua se tottelee jo katseesta. En ole koskaan pomppinut sen pillin mukaan. Rajat ja lapsi tottelee kun pyydetään. Perustelut ja keskustelu tapahtuu vasta sen jälkeen, kun tilanne on ohi. Jos on tarpeen. Esim. leikkii maitolasilla. Komennus lopeta. Jos ei lopeta, maitolasi lähtee pois. Jos käy kiukkuamaan, pöydästä pois. Raivoon ei kiinnitetä huomiota. Sitten kun lapsi on rauhoittunut ja tulee luo, sanotaan että noin käy jos ei tee mitä pyydetään. Siinä vaiheessa voi sanoittaa tunteita, riippuen lapsen iästä.
Ja mitään papereita ei käännellä. Voi sanoa, että osaat itse. Ja kestää sen kiukun.
Niin onhan tuo omani tällä hetkellä raivopää murkku, joka tietenkin reagoi kun kieltää. Mutta se tietää, ettei minun kanssa käydä jankuttamaan. Joskus siltä tulee pahimman kuohun mentyä ohi viesti, missä perustelee asiansa. Jos perustelu on hyvä, voin myöntää. Mutta ei, perjantai-iltana ei lähdetä jonkun random kaverin serkun kaiman isoveljen 18-v kyytiin ajelemaan lähikaupunkiin. Hoh hoijaa, kyllä minä tiedän mitä siellä tapahtuu.
Mutta meillä on läheiset välit. Sain häneltä kk sitten synttärilahja kai avaimenperä, jossa lukee "vi tun hyvä äiti". Nauroin kuollakseni :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäisi rentoutua ja olla onnellinen, silloin lapsikin kasvaa rennoksi ja onnelliseksi.
Hah! Sanoissasi on toki pointti, mutta rentouduppa itse kuunnellen tauotonta kiukkua jostain paperin asennosta.
Ap
Kuuntele tunnettasi, se on oikeassa. Ei siinä kuulu yrittää rentoutua vaan pitää järjestää asia niin, että voi rentoutua. Moni tuossa jo ohjeistikin, miten.
Se että on hyvä äiti, ei tarkoita sitä, että lapsi ei kiukuttele.
Hyvä lapsi ei tarkoita sitä, että lapsi ei kiukuttele.