Lue keskustelun säännöt.
Abi laittoi yhteishaussa hakemuksen oikikseen
Abin äiti
24.03.2022 |
En viitsinyt sanoa, että ei taida rahkeet riittää sinne. Antaa nyt koittaa pääsykokeita ja katsoa kuinka käy. Haki myös psykologiaa lukemaan, mutta aika pienet mahdollisuudet on sinnekin päästä.
On lukiossa keskivertoa vähän huonompi. Amk-opiskelut riittäisi kyllä ja paremmat mahdollisuudet pärjätä pääsykokeissa ja opinnoissa. En itsekään pärjäisi missään oikiksessa saati pääsisi edes sisälle sinne.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä, jos rohkaisee lasta kokeilemaan, mutta ymmärrän ap:tä, että tervettä itsekritiikkiäkin olisi hyvä olla.
Oma lapseni pääsi ekalla yritysellä opiskelemaan psykologiaa. Oli lukiossa keskivertoa paljon parempi, olen nähnyt kuinka paljon työtä yliopistoon pääsy häneltä on vaatinut.
Tunnen myös oikikseen ekalla yrityksellä päässeitä nuoria. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos on ollut lukiossa keskivertoa huonompi, niin oikikseen haku on epärealistinen vaihtoehto.
Toki ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta minun on vaikeaa uskoa, että motivaatio päästää oikikseen löytyisi, kun vasta äsken ei motivaatiota käydä lukiota kunnolla ollut. Tarvitaan vähän pitempi aika siinä välissä sen motivaation aikaansaamiseksi.
Kannattaa muistaa että todistusvalinta on hieman muuttanut tätä "peliä". Ne lukiossa parhaat oppilaat pääsevät nykyään monesti suoraan papereilla opiskelemaan eivätkä edes käy pääsykokeissa. Esim. oma lapseni pääsi suoraan papereilla oikikseen. Toki olikin sitten kyllä onnistunut kirjoituksissa todella hyvin vaika ei ollut lukiossa mikään ihan kympin oppilas.
Totta tuo. Mun lapsi ei päässyt psykalle todistuksella vaan pääsykokeiden kautta, samoin oikikselle päässeet tuntemani nuoret. Kuudella ällällä toki pääsee ihan minne vaan. Nythän puhuttiin alkuperäisessä kirjoituksessa juuri sellaisesta nuoresta, joka joutuisi yrittämään pääsykokeiden kautta, ei suoraan papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä, jos rohkaisee lasta kokeilemaan, mutta ymmärrän ap:tä, että tervettä itsekritiikkiäkin olisi hyvä olla.
Oma lapseni pääsi ekalla yritysellä opiskelemaan psykologiaa. Oli lukiossa keskivertoa paljon parempi, olen nähnyt kuinka paljon työtä yliopistoon pääsy häneltä on vaatinut.
Tunnen myös oikikseen ekalla yrityksellä päässeitä nuoria. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos on ollut lukiossa keskivertoa huonompi, niin oikikseen haku on epärealistinen vaihtoehto.
Toki ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta minun on vaikeaa uskoa, että motivaatio päästää oikikseen löytyisi, kun vasta äsken ei motivaatiota käydä lukiota kunnolla ollut. Tarvitaan vähän pitempi aika siinä välissä sen motivaation aikaansaamiseksi.
Niin, ja kannattaisi myös muistaa, että vaikka sisään pääsisikin jollain ihmeellä, sitä motivaatiota pitää löytyä vielä senkin jälkeen aika moneksi vuodeksi. Opiskelu on vaativaa ja tahti on hurjaa.
Omat nuoreni ovat kyllä pitäneet elämänsä vaativimpana aikana ylioppilaskirjoituksia ja pääsykokeita. Itse opiskelu on siihen verrattuna ollut paljon rennompaa.
Riippuu varmaan missä opiskelee. Omalla lapsellani on niin paljon pelkästään luettavaa materiaalia, että vaikka on kuinka nopea lukija, niin ei vapaapäiviä oikein voi pitää, jos tenteistä vitosia tavoittelee.
Oon ollut aina keskiverto koulussa. Pääsin kuitenkin pääsykokeella yliopistoon opiskelemaan alaa, jonne on prosentteja katsoessa vaikea päästä. Olen myös pärjännyt erinomaisesti. Yliopistossa sain myös diagnoosin oppimisvaikeudesta ja tukea ja neuvoja opiskeluun.
On kyllä rankkaa lukea oikiksen pääsykokeisiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Vaatii todellista sinnikkyyttä ja itsekuria.
Pääsykokeessa oli ainakin ennen, niiden pääsykoe kirjojen pohjalta tehtäviä, joten kirjat jotka lukee, pitää myös ymmärtää.
Siis tajuta, pelkkä ulkoulkominen riitä, vaan se on myös sisäistettävä.
En tiedä moneenko paikkaan nykyisin saa samalla kerralla hakea, mutta varuiksi olis ollut hyvä pyrkiä amk:n.
Mutta nuorten pitää saada yrittää toteuttaa haaveitaan, jos ei pääse tänä vuonna, niin ensi vuonna sitten tietää, millainen pääsykoe on, ja voi sen pohjalta valmistautua.
Ja onhan noihin pääsykokeisiin oppaitakin olemassa.
Jos ei pääse opiskelemaan nyt, sitten vaan johonkin töihinm ns. välivuodeksi.
Jos selviää lukiosta, selviää yliopistostakin. Yliopistossa ei enää vaadita matikkaa läheskään yhtä paljon ja kieliäkin yksipuolisemmin.
Moni voi alapeukuttaa tätä, koska useimmille on opetettu asian olevan juuri päinvastoin.
Lukion psykologia ei paljon poikkea yliopiston psykologiasta tai lukion historia yliopiston historiasta; istut etukenossa, kirjoitat ja luet sekä puhut monotonisella äänellä. Luet asiat ja kirjoitat ne vähän eri muotoon tekstitiedostolle ja saat arvosanan tai menet tenttiin ja osoitat lukeneesi kirjat. Yliopistossa työtä voi olla enemmän, mutta laadullisesti kyse on samasta asiasta. Jos lukiossa nostit 50kg penkistä, niin yliopistossa nostat 60kg penkistä. Kyseessä on siis määrällinen ero ja sovellat samoja taitoja, jotka sinulla jo on.
Ongelma on tuo yliopistoon pääsy ja pitäisi olla rohkeutta kysyä, että kenen intressejä se oikein palvelee, että kuka tahansa ei voi suorittaa vaikka sitä oikeustieteen tutkintoa ihan vain menemällä kaikille avoimeen tenttiin, kuten yleisten kielitutkintojen kohdalla voi tehdä koulutustaustasta riippumatta? Minusta näyttää, että se palvelee tämän opiston käyneen vähemmistön etua kaikkien muiden kustannuksella eli se rajoittaa keinotekoisesti kilpailua pitämällä ison osan kyvykkäästä väestöstä työmarkkinoiden ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietysti lapsen vahvuuksista ja todellisista mielenkiinnonkohteista, mutta jos jaksaa ja osaa päntätä, niin oikikseen pääsee kyllä pääsykokeella vaikka lukio ei niin hyvin olisi mennytkään.
Ja riippuu paljon myös siitä, mihin hakee.
Rovaniemelle pääsee tietysti helpommin kuin Helsinkiin, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä, jos rohkaisee lasta kokeilemaan, mutta ymmärrän ap:tä, että tervettä itsekritiikkiäkin olisi hyvä olla.
Oma lapseni pääsi ekalla yritysellä opiskelemaan psykologiaa. Oli lukiossa keskivertoa paljon parempi, olen nähnyt kuinka paljon työtä yliopistoon pääsy häneltä on vaatinut.
Tunnen myös oikikseen ekalla yrityksellä päässeitä nuoria. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos on ollut lukiossa keskivertoa huonompi, niin oikikseen haku on epärealistinen vaihtoehto.
Toki ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta minun on vaikeaa uskoa, että motivaatio päästää oikikseen löytyisi, kun vasta äsken ei motivaatiota käydä lukiota kunnolla ollut. Tarvitaan vähän pitempi aika siinä välissä sen motivaation aikaansaamiseksi.
Kannattaa muistaa että todistusvalinta on hieman muuttanut tätä "peliä". Ne lukiossa parhaat oppilaat pääsevät nykyään monesti suoraan papereilla opiskelemaan eivätkä edes käy pääsykokeissa. Esim. oma lapseni pääsi suoraan papereilla oikikseen. Toki olikin sitten kyllä onnistunut kirjoituksissa todella hyvin vaika ei ollut lukiossa mikään ihan kympin oppilas.
Totta tuo. Mun lapsi ei päässyt psykalle todistuksella vaan pääsykokeiden kautta, samoin oikikselle päässeet tuntemani nuoret. Kuudella ällällä toki pääsee ihan minne vaan. Nythän puhuttiin alkuperäisessä kirjoituksessa juuri sellaisesta nuoresta, joka joutuisi yrittämään pääsykokeiden kautta, ei suoraan papereilla.
Tarkoitin sitä että koska ne kaikkein parhaat oppilaat pääsevät sisään papereilla, he eivät ole enää kilpailemassa niiden kanssa jotka hakevat pääsykokeilla. Se pääsykokeilla hakevien taso on siis matalampi ja tasaisempi kuin silloin jos kaikki hakisivat. Tämä helpottaa vähän niiden keskivertojen tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeehan ammatiton työtönkin neljään toimitusjohtajan paikkaan kuussa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä, jos rohkaisee lasta kokeilemaan, mutta ymmärrän ap:tä, että tervettä itsekritiikkiäkin olisi hyvä olla.
Oma lapseni pääsi ekalla yritysellä opiskelemaan psykologiaa. Oli lukiossa keskivertoa paljon parempi, olen nähnyt kuinka paljon työtä yliopistoon pääsy häneltä on vaatinut.
Tunnen myös oikikseen ekalla yrityksellä päässeitä nuoria. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos on ollut lukiossa keskivertoa huonompi, niin oikikseen haku on epärealistinen vaihtoehto.
Toki ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta minun on vaikeaa uskoa, että motivaatio päästää oikikseen löytyisi, kun vasta äsken ei motivaatiota käydä lukiota kunnolla ollut. Tarvitaan vähän pitempi aika siinä välissä sen motivaation aikaansaamiseksi.
Niin, ja kannattaisi myös muistaa, että vaikka sisään pääsisikin jollain ihmeellä, sitä motivaatiota pitää löytyä vielä senkin jälkeen aika moneksi vuodeksi. Opiskelu on vaativaa ja tahti on hurjaa.
Omat nuoreni ovat kyllä pitäneet elämänsä vaativimpana aikana ylioppilaskirjoituksia ja pääsykokeita. Itse opiskelu on siihen verrattuna ollut paljon rennompaa.
Riippuu varmaan missä opiskelee. Omalla lapsellani on niin paljon pelkästään luettavaa materiaalia, että vaikka on kuinka nopea lukija, niin ei vapaapäiviä oikein voi pitää, jos tenteistä vitosia tavoittelee.
Miksi jokaisesta tentistä pitäisi saada vitonen? Kukaan ei niitä numeroita kysele valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä sano! Mä haaveilin myös lukevani lakia, kansainvälinen laki kiinnosti paljon, erehdyin kertomaan asiasta myös kotona. Turhia haaveilet, ei susta sinne ole, mitä itestäs kuvittelet. No en edes yrittänyt, kun lytättiin, ja aiheutti hirveän alemmuuskompleksin joka meinasi vaikuttaa myös ystäväsuhteisiin, kun muut lähti amkkeihin/yliopistoon. Itse olen edelleen amis, mutta ihan hyvin elämässä kai pärjännyt. Ja edelleen on lukioaikaisia ystäviä.
Minut lytättiin lukiossa täysin mutta nyt menestyn huippuhyvin juuri niillä aloilla joilla pahiten lytättiin. Siinä välissä menetin vuosia koska en uskaltanut edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa lasta kannattaisi kuitenkin tukea. Hyvä myös tiedostaa kateus itsessä. Lapsesi on nuori ja elämä edessä. Itse olet jo vähintään keski-ikäinen ja se saattaa nostaa harmitusta, koska samanlaista valinnanvapautta ei elämässä enää ole. Ei kuitenkaan kannata nuorta dissata. Muista, että kaikki vanhenee, niin myös lapsesikin. Sinä olet siinä vaan jo paljon pitemmällä. Ota kateus voimavaraksi ja katso mitä kivaa voit itse tehdä elämässäsi. Tutkintoon johtavaa opiskelua sinun ei kannata enää aloittaa, mutta Kansalaisopistoissa voi olla esim. ikääntyneille tietokonekursseja. Tsemppiä valintoihin!
Ootpas kannustava.. Ihana myös tää oletus, että jos lukiossa ei ole pärjännyt/jaksanut opiskella niin ei voi päästä yliopistoon.
Moni hakee oikikseen useita kertoja. Välivuosikaan ei ole mikään maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten satsaa pääsykokeisiin, liikaa lukion arvosanoja ei kannata tuijottaa.
Mä vetelin lukion todella löysin rantein, kutosen keskiarvolla ja b:n papereilla. Sen sijaan oikiksen pääsykokeisiin luin tosissaan ja pääsin sisään ensimmäisellä kerralla. En itse nähnyt siinä mitään ihmeellistä, vaikka moni ihmetteli miten olin onnistunut huijaamaan pääsykokeissa.
Varsinkin poikien osalta ei kannata liikaa katsoa opiskelumenestystä teini-iässä, silloin pussikalja ja pillu voi olla paljon tärkeämpää kuin koulukirjat.
Juristina katson asiakseni huomauttaa, ettei ulkoa opetteleminen riitä mihinkään. Siihenhän pystyy periaatteessa kuka tahansa.
Vaikka mistä minä tiedän, millaisia pääsykokeet ovat nyttemmin. Aikanaan niissä mitattiin nimenomaan sitä, oliko ymmärtänyt lukemansa, ts. oliko ns. juridista vaistoa.
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta kauheasti tukevan lastasi. Miksi heti ottaa asenne, että hän ei pärjäisi. Myös AMK:hon voi olla vaikea päästä sisään.
Jos lapsesi hakee tosissaan oikikseen niin osta hänelle valmennuskurssi. Siitä on paljon apua, jos ala ja termistö on vielä vieras.
Itse haen nyt toista kertaa oikikseen ja olen aikuinen toisen maisteritutkinnon ja AMK-tutkinnon suorittanut. Ei se ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Nuorten aivojen voi olla jopa helpompi ulkoaopetella se noin 500 sivua sanasta sanaan.
Kerrotko vielä, mikä järki näissä opinnoissasi on? Miten yhteiskunta niistä hyötyy ja oletko koskaan ajatellut, että viet jonkun toisen opiskelupaikan ihan vaan turhan takia?
Aiotko koskaan tehdä mitään "oikeita" töitä, vai vaan harrastaa opiskelua ja sitten päätyä työttömäksi?
Sorry, jos kuulostaa pahalta, mutta kysyn ihan vilpittömästi.
Tiedän toki yhden, jolla oli useita arvostettuja tutkintoja (KTM, OTK, LTK) ja jonka opiskelussa oli jonkinlainen punainen lanka. Muiden kohdalla on ollut syynä "typeryys" eli semmoisen aineen opiskelu, jolla ei mitään kunnon töitä lopulta saakkaan, koska samaa moskaa opiskelleita on pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä, jos rohkaisee lasta kokeilemaan, mutta ymmärrän ap:tä, että tervettä itsekritiikkiäkin olisi hyvä olla.
Oma lapseni pääsi ekalla yritysellä opiskelemaan psykologiaa. Oli lukiossa keskivertoa paljon parempi, olen nähnyt kuinka paljon työtä yliopistoon pääsy häneltä on vaatinut.
Tunnen myös oikikseen ekalla yrityksellä päässeitä nuoria. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos on ollut lukiossa keskivertoa huonompi, niin oikikseen haku on epärealistinen vaihtoehto.
Toki ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta minun on vaikeaa uskoa, että motivaatio päästää oikikseen löytyisi, kun vasta äsken ei motivaatiota käydä lukiota kunnolla ollut. Tarvitaan vähän pitempi aika siinä välissä sen motivaation aikaansaamiseksi.
Niin, ja kannattaisi myös muistaa, että vaikka sisään pääsisikin jollain ihmeellä, sitä motivaatiota pitää löytyä vielä senkin jälkeen aika moneksi vuodeksi. Opiskelu on vaativaa ja tahti on hurjaa.
Moneen muuhun alaan verrattuna oikiksessa on se hyvä puoli, että jos sinne on päässyt valintakokeen kautta, tietää jo alussa pääasiat melkein kaikesta siitä, mitä tulevina vuosina hinkataan tarkemmin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteelliseen pääsy on aivan tuuripeliä ja pääsykoekirja pitää osata ulkoa.
Pääsykoekirjoja taitaa olla enemmän kuin yksi. Tuuripelistä on kyse silloin, jos yrittää taktikoida panostamalla erityisesti joihinkin osa-alueisiin ja sivuuttamalla muut kevyemmin. Jos osaa koko aineiston tasavahvasti, ei jää tuurista kiinni. Jos ei osaa, rima on sen verran korkealla ettei tuurikaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Juristina katson asiakseni huomauttaa, ettei ulkoa opetteleminen riitä mihinkään. Siihenhän pystyy periaatteessa kuka tahansa.
Vaikka mistä minä tiedän, millaisia pääsykokeet ovat nyttemmin. Aikanaan niissä mitattiin nimenomaan sitä, oliko ymmärtänyt lukemansa, ts. oliko ns. juridista vaistoa.
Samaa mieltä kollegan kanssa.
Omat nuoreni ovat kyllä pitäneet elämänsä vaativimpana aikana ylioppilaskirjoituksia ja pääsykokeita. Itse opiskelu on siihen verrattuna ollut paljon rennompaa.