Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toinen vauva kun esikoinen on vuoden ikäinen?

02.10.2006 |

Onko kukaan saanut toista vauvaa, kun esikoinen on ollut vain hieman päälle vuoden ikäinen? Eka vauvani on nyt 4 kk ja harkitsemme toisen laittamista alulle. Vauvakuume on kova ja haluaisimme hankkia kaikki putkeen, koska asumme jonkin aikaa ulkomailla ja olen joka tapauksessa kotiäitinä sen aikaa. Sen lisäksi olisi kiva että sisaruksilla on vähän ikäeroa. Mutta selviääkö siitä hengissä..??!! :-) Miten onnistuu vanhemman lapsen hoito, viihdytys ja nostelu mahan kanssa ja mahdollisen pahoinvoinnin kourissa? Entä miten uuden tulokkaan maratonimetykset, kantaminen ja hyssyttely kun vuoden ikäinen tarvitsisi myös hoitamista, syöttämistä tms? Kertokaa te sankariäidit jotka olette selvinneet moisesta! :-)

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on toisen ja kolmannen lapsen ikäero 1v6kk ja ihan kivasti on mennyt.

Pahoinvointi oli kauheaa ja jopa kakkapyllyn pesu tuotti hieman ongelmia, mutta pestyä saatiin. =)

Nostelua koitin välttää mahdollisimman paljon ja tukivyö auttoi tähän ongelmaan jonkin verran. (pakkohan lasta oli nostella)



Vauvan synnyttyä oli tietenkin aluksi " helppoa" kun isompi halusi samalla hoitaa ja paijata vauvaa, mutta kun hieman aikaa meni niin isompi huomsi, että silloin on oiva tilaisuus tehdä jotain luvatonta...tämä on ollut kaikkein vaiken tilanne ja ollaankin jouduttu katsomaan koko asunto uuteen uskoon, jottei isompi sillä välin loukkaa itseään.

Olen myös mennyt lattialle istumaan ja syöttämään ja samalla katsellut kirjaa yms isomman lapsen kanssa.



Tai keksinyt jotain mielekästä tekemistä isommalle siksi aikaa. Meidän pelastus on dvd-soitin =)



En voi sanoa, että ainakaan meillä tämä olisi ollut ruusuilla tanssimista, mutta pärjätään kuitenkin ja minun " apuna" on esikoisemme joka on jo nyt 8v poika.

Eihän hän voi paljoa tehdä, mutta osaa kiikuttaa isomman taaperon pois pahan teosta jos on kotona. Kuitenkin pääasiassa olen yksin päivät tyttöjen kanssa.



Ruoanlaitto ja muut onnistuu hyvin, kun isomman istuttaa syöttötuoliin siksi aikaa ja vauvahan nukkuu suurimman osan päivästä vielä pienenä.





Ei muuta, kuin vauvan tekoon!!!!

Ei kannata pelätä hirveästi etukäteen tuota ikäeroa ja äkkiähän se vauva-aika menee ohi ja sit sisaruksista on kaveria toisilleen.

Vierailija
2/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tammikuun alussa syntyy kakkonen ja esikoinen silloin 1v 2kk. Eli itseänikin kiinnostaisi kovin muiden selviytymistarinat!

Meidän tulokkaalla on kaiken lisäksi todettu kampurajalat eli ylimääräistä hommaa tulee olemaan normaalien toimien lisäksi. Se hieman pelottaa että miten sitä aikaa riittää molemmille, ettei esikoinen koe itseään hylätyksi.

Eli kokemuksia kehiin!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilman sitä olet hankalammassa paikassa. Ystävät tuttavat, lapsenhoitajat ja sen sellaiset pitää olla. Ilmankin pärjää mutta hankalaa se on. Ja jos vauvalla on koliikkia ja muita vaivoja. Tai vaan hän on vaativasta päästä.

Silloin suosittelisin kyllä odottamaan että esikoinen on jotain 3v vähintään ennen uutta raskautta... ja selvinnyt pahimmasta uhmasta...

(Ikäeroa 1v10kk ja se vauva täyttää nyt vuoden ja meillä on ne kaikki, hankalat synnytykset ja koliikit. Hengissä selviää, mutta kyllä sitä kannattaa oikeasti vähän miettiä etukäteen haluaako. Oman jaksamisen kannalta.)

Vierailija
4/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mekin asumme ulkomailla. Mieti tosiaan noi tukiverkkoasiat, kuinka paljon miehesi ehtii osallistua, mitä jos raskauden aikana tuleekin joki isompi ongelma (esim. joudut sairaalaan ennenaikaisesti tms.)? Enpä tiedä vielä suositellako vai ei:-) Itsekin mietin, miten tästä selviää... Mieheni tekee pitkiä päiviä, töissä klo 18-19 saakka, töitä viikonloppuisinkin (tietokoneella), ei ole tukiverkkoa, tietysti maksullista apua voisi käyttää. En ole kokenut ongelmia raskauden aikana vauvan hoidosta, olen kyllä erittäin terve ja hyväkuntoinen, loppuraskaus tosin edessä. Suunnittelemme, että sukulaistyttö tulisi meille joksikin aikaa avuksi, kun vauva syntyy, katsotaan onnistuuko tämä järjestely. Meidän nykyinen vauva oli koliikkivauva, toivonpa vaan, että seuraava olisi helpompi. Ja mieti omaa jaksamistasi, koetko että haluat ottaa itsestäsi kaiken irti lasten eteen vai tympiikö jo yhdenkin lapsen hoito.

Vierailija
5/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3 lasta alle 3 vuodessa, eli esikoinen oli 2v10kk ja kakkonen 1v8kk, kun kolmas syntyi. Kolmonen on nyt pian 2kk vanha.



Omalta osaltani voin pelkästään suositella lyhyitä ikäeroja. Meillä on kaikki lapset poikia, ja olen joka päivä onnellinen lasten pienestä ikäerosta, aina on leikkikaveri vieressä. Kahdella vanhemmalla pojalla on jo tiivis paita ja peppu-suhde. Toki tapellaankin, mutta enimmäkseen leikit sujuu. Tänään juuri tippa linssissä seurasin, kuinka veljekset toisiaan kaipasivat pienen erossaolon jälkeen. Esikoinen aloitti srk:n kerhon (2krt/vko 3h kerrallaan) ja tänään kun hänet haimme, istuivat esikoinen ja kakkonen auton takapenkillä käsi kädessä koko kotimatkan. Kakkonen kyseli koko aamupäivän, koska haetaan veli kerhosta ;-) Eli sisaruus ainakin meillä läheistä. Itse olen aina ollut se, joka käy muiden ovikelloja soittelemassa kaverin puutteessa. Olen iltatähti, sisraukset minua huomattavasti vanhempia.



Kotiäidit-palstalla löydät noita käytännön vinkkejä kahden pienen kanssa toimimisessa, miten hoitaa imetykset jne. Sinne yhteen ketjuun olen minäkin niitä kirjoitellut, joten en ala tässä uudestaan selvittämään omia hyviksi koettuja niksejäni. Ketjun nimi taisi olla joku " miten selvitä vauvan ja taaperon kanssa kun mies paljon poissa" tms.



Ei muuta kuin yritykset päälle ja tärppionnea!!



T.Pumpuli ja pojat 3v, 1v10kk ja pian 2kk

Vierailija
6/7 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni kaksi poikaa 1v1kk ikäerolla. Aluksi oli rankinta, mutta kun alkoi hallita käytännön ja rutiinit, sujuu homma kuin leikkiä. Isoveli ei osannut olla mustasukkainen vaan halaili mielellään pikkuveikkaa alusta asti.

Nyt ovat kuin paita ja peppu. Olen todella mielissäni pienestä ikäerosta, pojille on paljon seuraa toisistaan ja kehityserot eivät ole niin suuria että haittaisi leikkimistä. :) Samassa huoneessakin pärjäävät. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
03.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on pojat tällä hetkellä 1,8kk ja 5kk. Lisäksi tyttö 5½v.

Huisketta ja hulinaa riittää!



Meillä kaikki vauvat ovat nukkuneet yönsä hyvin ja heränneet max. kerran syömään 2kk iän jälkeen (kaksi ensimmäistä alkoivat nukkumaan 9h yöunet putkeen 2kk ja 2½kk ikäisinä).

Meillä on siitä hyvä tilanne, että miehelläni on sellainen työ, jossa hän on päivän (joskus kaksi) viikossa töissä.



Meidän vajaa 5 kuinen kuopus nukkuu vain yhdet päiväunet, eikä oikein viihdy missään muualla kuin sylissä. Saattaa olla 5-10min tyytyväinen sitterissä tai leikkimatolla jos isosisko (tai minä/mieheni) on vieressä viihdyttämässä.



Hyvä tukiverkko on tarpeen varsinkin silloin jos joku perheestä sairastuu. Meidän keskimmäinen poika sairasti vajaan vuoden ikäisenä Rota viruksen ja valvotti kolme yötä, jonka jälkeen oli sairaalassa 5 vuorokautta. Myös korvatulehdukset ym. vievät jo yhden pienen lapsen kanssa kovasti vanhempien voimia.



Vaikka meillä on yleensä kaksi vanhempaa hoitamassa lapsia ja esikoinenkin auttaa hieman, niin silti välillä tuntuu ettei meinaa edes vessassa ehtiä käymään. Mielestäni parempi ikäero meidän lapsilla on tuo esikoisen ja keskimmäisen välinen 4vuotta. Silloin edellinen lapsi on jo tarpeeksi vanha ja osaa tehdä paljon asioita itse jolloin sää enemmän aikaa nauttia uudesta perheen jäsenestä ja vauva ajasta!