Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän lasten uhmaikään suhtauduttiin ennen vanhaan?
23.03.2022 |
Esimerkiksi 1800-luvulla tai sitä ennen? Koska lapsillahan on uhmaiässä voimakkaitakin uhmakohtauksia jolloin he kovasti tahtovat jotain mutta silloin ei ollut mitään lasten kasvatuksesta kertovia kirjoja jossa kerrottiin että miten uhkakohtaukseen pitää suhtautuu kun uhmalapsi raivoaa ja huutaa haluavansa kovasti jotain? Tämä tuli tänään mieleeni kun kaupassa joku ehkä noin 3-vuotias lapsi kiukutteli, huusi ja parkui kaupassa kovaan ääneen haluavansa karkkia.
Kommentit (32)
En ole itse perehtynyt aiheeseen mutta meillä ainakin annettiin tukkpöllyä ja selkäsauna jos uhitteli. Oli kuria, mutta eipä se välttämättä kaikkein parhain ratkaisu ollut. Mistäköhän tämä ns uhmaikä muuten johtuu? Ja voiko sitä sanoa uhmaiäksi ja onko niin kaikilla? Vai onko vain kyse lapsen kehittymisestä itsenäisemmäksi jolloin lapsi kyseenalaistaa auktoriteetit ja vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet? Vielä 30 vuotta sitten kun itse olin ala-koulussa kaikki lapset joilla nykyään olisi diagnoosi olivat vaan häirikköjä tai tuhmia lapsia.
Minulla on neljä lasta. Heistä ainoastaan yhdellä on ollut uhmakohtausta muistuttavaa käytöstä lyhyen aikaa taaperona. Eli eivät kaikki lapset saa uhmakohtauksia. Kannettiin tilanteesta pois ja juteltiin rauhallisesti.
Tarviiko ap kaikkeen kirjoja? Nykyihmiset tarvitsevat kirjoja, koska aikuinen ei välttämättä ole lapsia saadessaan ikinä ollut tekemisissä pikkulasten kanssa.
Ennen tällainen eristäytyminen ei ollut mahdollista, kun sukupolvet elivät yhdessä ja perheissä oli paljon lapsia. Jokainen oli ollut pikkulasten kanssa tekemisissä koko ikänsä.
Ei siitä montaa kymmentä vuotta ole kun lähes kaikki lapset sai piiskaa ja paheksuvalla äänellä annetun käskyn olla nöyrempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmillä, solkipäällä hakattiin uhma pois 60luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennen ollut uhmaikää kun sai isän vyötäröltä revityltä vyöstä.
Enpä ole vielä näin 2020-luvullakaan mitään kirjoja siihen tarvinut, että selviän uhmaikäisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä montaa kymmentä vuotta ole kun lähes kaikki lapset sai piiskaa ja paheksuvalla äänellä annetun käskyn olla nöyrempi.
Näinpä. Luunapit ja tukkapölly olivat ihan normaali asia vielä 90-luvulla minun lapsuudessani. Ei sitäkään pahalla katsottu, jos vähän risuilla "livautettiin" kintuille. Ja vanhempia toteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset piestiin tottelevaisiksi ja kilteiksi. Suurimman osan ajasta olivat poissa jaloista ja se riitti.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse perehtynyt aiheeseen mutta meillä ainakin annettiin tukkpöllyä ja selkäsauna jos uhitteli. Oli kuria, mutta eipä se välttämättä kaikkein parhain ratkaisu ollut. Mistäköhän tämä ns uhmaikä muuten johtuu? Ja voiko sitä sanoa uhmaiäksi ja onko niin kaikilla? Vai onko vain kyse lapsen kehittymisestä itsenäisemmäksi jolloin lapsi kyseenalaistaa auktoriteetit ja vanhemmat.
Uhmaikä liittyy lapsen itsenäistymiseen. Vauva irrottautuu äidistään ja siksi uhmaa. Testailee, että hylkääkö äiti, jos oikein uhittelee. Toisilla tuo vaihe on rajumpi kuin toisilla, koska lapset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta. Heistä ainoastaan yhdellä on ollut uhmakohtausta muistuttavaa käytöstä lyhyen aikaa taaperona. Eli eivät kaikki lapset saa uhmakohtauksia. Kannettiin tilanteesta pois ja juteltiin rauhallisesti.
Älä valehtele. Kaikki lapset uhmaavat ja kiukuttelevat joskus. Kukaan ei usko, että vain rauhallisesti juttelitte koko lapsuusiän.
Munn äidin äiti joka on sisaruksista vanhin kuoli saunassa kun putosi saunanlauteiilta ja luoli lyötyän päänsä ja äitini piti koko sisaruskatraaasta huolta silloin vanhimpana.
Vierailija kirjoitti:
Lapset piestiin tottelevaisiksi ja kilteiksi. Suurimman osan ajasta olivat poissa jaloista ja se riitti.
Tää oli sitä ennenmuinoista lasten kasvatusta ja en luule, että nykyajan vanhemmat olisivat sen viisaampia. Kuitenkin ihmisten viisaus ikävuosien 20-40 välillä ei ole kummoinenkaan ja jos 80 ja 90-luvulla vanhemmat hakkasivat lapset kilteiksi. Mitä lie nykyään tekee? Ehkä käyttävät enemmän psykologista rankaisua ja vanhemman valta-asemaa. Tai sitten lapset lääkitään kilteiksi, kun on niitä kaiken maailman diagnooseja. Jos ennen "adhd" lapset hakattiin kilteiksi ja nykyään lääkitään kilteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Munn äidin äiti joka on sisaruksista vanhin kuoli saunassa kun putosi saunanlauteiilta ja luoli lyötyän päänsä ja äitini piti koko sisaruskatraaasta huolta silloin vanhimpana.
Siis nyt sanoiin väärin. Äitini äiti /eli mummini) kuoli ja äitini piti sisaruskatraasta huolta.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse perehtynyt aiheeseen mutta meillä ainakin annettiin tukkpöllyä ja selkäsauna jos uhitteli. Oli kuria, mutta eipä se välttämättä kaikkein parhain ratkaisu ollut. Mistäköhän tämä ns uhmaikä muuten johtuu? Ja voiko sitä sanoa uhmaiäksi ja onko niin kaikilla? Vai onko vain kyse lapsen kehittymisestä itsenäisemmäksi jolloin lapsi kyseenalaistaa auktoriteetit ja vanhemmat.
Sama meillä, selkään tuli niin että ryskää. Ylipäätään vanhemmat otti kaiken niin että lapsi vaan ”vittumaisuuttaan” itkee tai huutaa. Siis jos vaikka kaatui ja sattui, ja sitä itki, vanhemmat koki sen niin että lapsi ilkeyttään huutaa ja antoi selkään tai pöllytti tukkaa.
Mistään ei koskaan lohdutettu, aina vaan reagoitiin väkivallalla. Kaikesta sai selkään, oli itku sit pelkoa, surua, kipua, hätää tai uhmaa.
Hirveä perusturvattomuus jäi. Ja en ole tekemisissä enkä anna vanhempieni olla lastenikaan kanssa tekemisissä. Lapsenhakkaaminen jättää jäljet siihen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset piestiin tottelevaisiksi ja kilteiksi. Suurimman osan ajasta olivat poissa jaloista ja se riitti.
Tää oli sitä ennenmuinoista lasten kasvatusta ja en luule, että nykyajan vanhemmat olisivat sen viisaampia. Kuitenkin ihmisten viisaus ikävuosien 20-40 välillä ei ole kummoinenkaan ja jos 80 ja 90-luvulla vanhemmat hakkasivat lapset kilteiksi. Mitä lie nykyään tekee? Ehkä käyttävät enemmän psykologista rankaisua ja vanhemman valta-asemaa. Tai sitten lapset lääkitään kilteiksi, kun on niitä kaiken maailman diagnooseja. Jos ennen "adhd" lapset hakattiin kilteiksi ja nykyään lääkitään kilteiksi.
Taitaa nykyisin olla valloillaan enempi se trendi, että lapsi saa kaiken tahtomansa läpi.
Ei se ole mikään uhmaikä, se on tahtoikä. Ei ole vielä ymmärrystä asioista. Eikä ennen ollut mitään mitä tahtoa. pellolle heti kun kynnelle kykenee ja otti jaloilleen, sinne vaan.