Kerro siitä, kuinka lapsesi sai uusia kavereita (uudessa koulussa).
Oma lapseni ei tunne koulusta ketään. Kavereiden hankkiminen vie aikaa, tietenkin, mut lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Olemme olleet vastaavissa tilanteissa ennenkin, tiedän että lapsi saa kavereita ja on yleensä ollut ihan pidetty. Uskon että jouluun mennessä helpottaa, kun tulee ne ekat kaverit joita kutsua kotiin, ja lapsi vaan jaksaa sinnikkäästi pyöriä muiden lasten seurassa. Lapsella on hirveä ikävä vanhaa kaveriporukkaansa ja hän itkee usein päivän jälkeen että ei olisi halunnut muuttaa. Se tietenkin äitinä tuntuu pahalta.
Kertokaas, miten teillä lapset on saaneet kavereita ihan uudesta luokkayhteisöstä, ja miten vanhempana tuitte sitä. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia nyt kun omalla lapsella on vielä hankalaa.
Kommentit (7)
Pyytäkää kylään jotakukata luokkakaveria, siitä se usein alkaa.
Jos ootte muuttaneet kauemmaksi niin samoihin harrastuksiin
Voisihan sitä järjestää vaikka sellaiset synttäreiden tapaiset tutustumisjuhlat, joihin kutsuisi kaikki luokkakaverit ja miksei vaikka vanhemmatkin.
Helposti kävi. Meidän kaksostytöt meni viidennelle kun muutettiin. Heti ekana päivänä löytyi uusia kavereita ja nyt ovikello soi päivittäin kun kaverit hakee leikkimään/ulos.
Lapseni, avoin ja sosiaalinen tapaus, meni uudessa koulussa jonkun luokse, kysyi, aletaanko leikkimään ja voitko olla ystäväni ja siitä se lähti. Aika aktiivisesti on kutsunut kavereita ja uusiakin lapsia kylään ja pyytänyt numeroa.
toinen lapsi, varautunut ja ujo, ei muuton jälkeen ole saanut kaveria.
kavereiden saaminen vaatinee rohkeutta ja kykyä kompromisseihin ja joustavuutta.
Kiitos vastauksista. Ollaan koko perhe yritetty aktiivisesti ottaa yhteyttä muihin perheisiin, ja lapsi on ip-kerhossa juuri siksi, että saisi kavereita (on ekaluokkalainen). Tällä alueella kuitenkin kaikki on suurinpiirtein serkkuja keskenään ja näillä on hyvin vakiintuneet sosiaaliset piirit, ja lapsetkin on siis olleet tuttuja toisilleen jo vauvaiästä. Ehkä sillä lailla haastavampi sosiaalinen ympäristö mitä aiemmat. Nytkin kävi niin, että lapsi leikki toisen lapsen kanssa, mut hänelle tultiin sanomaan, että tää lapsi oli jonkun toisen bestis nelivuotiaasta asti ja he leikkivät nyt kahdestaan eikä oma lapsi enää mahtunut siihen leikkiin. Ja siis koulua on käyty vasta vähän aikaa, mut nää kaverisuhteet näyttää näillä lapsilla olevan tosi valmiita ja tiiviitä.
Lapsi aloittaa kuukauden päästä harrastuksen, jossa pitäisi olla muita saman alueen lapsia, ja jonne menen itse vapaaehtoiseksi toimijaksi että näen itsekin muita vanhempia. Saas nähdä auttaisko se, on kuitenkin joukkuelaji.
ap.
Omat lapset ei ole vielä koulussa, mutta itse vaihdoin koulua kesken kolmannen luokan. Opettaja esitteli mut ja kysyi luokalta, että kuka voisi koulun jälkeen olla mun kanssa. Kaikki viittas ja pari opettaja siitä valitsi. Toisesta tulikin bestis. En tiiä onko lapset muuttunut mutta tuohon aikaan tutustuminen oli helppoa