Meillä oli aivan hirveä riita teinin kanssa. En ymmärrä miten poika edes pystyi sanomaan sellaisia asioita.

En itsekään päästäisi. Millä ne edes menisivät sinne? Jonkun kaverin veljen kaverin kyydillä? Joo ei, ihan sama vaikka olisivat kuinka kauan suunnitelleet ja vaikka kaikki muut sinne menisivät.

Oikein teit.

Hyvin olet kasvattanut kuin noin annat sinua kohdella. Meillä ei auota päätä vaikka kuinka harmittaa.

Minulla samanikäinen poika enkä kyllä olisi minäkään päästänyt karjui miten kovaa tahansa. Ei kyllä yleensä karju vaan mököttää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin olet kasvattanut kuin noin annat sinua kohdella. Meillä ei auota päätä vaikka kuinka harmittaa.

No toiset vaan on tuollaisia teininä. Meillä on toinen rauhallinen mököttäjä ja toinen tulisielu huutaja.

Miten itse käyttäydyit tilanteessa? Kerroit nyt vain toisen osapuolen käytöksestä.

Mitä ihmettä? Kasvatus tosiaan mennyt pieleen jos teini raivostuu noin, tai paremminkin myös siksi, jos et voi lapseesi luottaa, että voisit päästää. Olisit puhunut kunnolla ja pienestä pitäen niin ei tarvitsisi olla huolissaan mistään vapun menoista tai muista. Meillä ei huudettu ikinä, meillä keskusteltiin asioista aina, ihan pienestä pitäen. Teini-ikäisenä poika osasi jo olla sen verran itseohjautuva ja fiksu, että jätti käymättä paikat missä olisi ongelmiin joutunut. Ei tarvinnut kytätä ja vahtia, koska nuorelle myös todella tärkeää se, että häneen luotetaan kun niitä siipiä lähdetään kokeilemaan.

t. yh äiti

Vierailija kirjoitti:

En itsekään päästäisi. Millä ne edes menisivät sinne? Jonkun kaverin veljen kaverin kyydillä? Joo ei, ihan sama vaikka olisivat kuinka kauan suunnitelleet ja vaikka kaikki muut sinne menisivät.

Ilmeisesti niin. En todellakaan uskaltaisi luottaa lastani sellaiseen kyytiin. Enkä muutenkaan minnekään mökkibileisiin keskelle ei mitään, suurimmaksi osaksi tuntemattomien nuorten kanssa. Sen uskon, että kaljaa tuo löytää ja saa muutenkin, jos haluaa, enkä siis usko että tällä tavalla voin häntä suojella pahoilta vaikutteilta. Tuo ympäristö ja seura on kuitenkin väärä. Haluan hänet yöksi kotiin. Myös kotipaikkakunnalla voi viettää ystävien kanssa aikaa.

(Ps. En kannusta mun lasta juomaan, enkä pidä ajatuksesta, että hän juo, mutta olen realistinen. Luulen, että se tekee sen viimeistään tuolloin. Meillä on tällä hetkellä ihan kammottava murrosikä, uhma ja kapina päällä...) Ap

Oikea päätös, hyvä sinä! Ja temperamentit erilaisia teineillä, älkää jeesustelko kuinka ”meidän teini ei koskaan huuda”. Aikuisia järkeviä ihmisiä on kasvanut myös huutajista.

Sano että lukeminen on paljon järkevämpi harrastus. jos lukee kirjaston kaikki kirjat tuossa iässä voi suuremmalla todennäköisyydellä saavuttaa jotain järkevää elämässään kuin suurinosa suomalaisista tyhjäntoimittajista.

Meillä huutaa minttusantanaa koko perhe ala-asteelaisesta lähtien. Kaikki on mennyt pieleen. Miksi piti koskaan alkaa perheilemään? Iso virhe. En enää edes välitä, missä 16 vuotiaat menee.

Ihan oikein teet, pysy päätöksessäsi. Esikoisellani oli tuommoinen ns. kuohuva murrosikä - hänen tapauksessaan siis erittäin kuohuva. Järkeä ei ollenkaan mutta kova halu mennä ja olla ja irtautua - välillä tuntui että tyyppi on jossain ulkoavaruudessa henkisesti ja välillä se läiskähti ahdistuksineen ihan päin  pläsiä, niinkuin sillä olisi joku kuminauha joka venyy venyy venyy sinne ulkoavaruuteen ja sitten taas yks kaks ihan päin äitiä, tuli syliin ja oli ihan vauva - tosin ahdistunut vauva. 

Paras sijoitukseni häneen oli psykoterapeutin hankkiminen. Onneksi meillä oli varaa yksityisesti maksaa sitä ensimmäinen vuosi ilman kelan korvauksia, koska nuorisopsykiatrialle jo pelkkä ajan saaminen kesti ja kesti, ja siellä ne tutkimuksetkin olivat ihan tyhjänpäiväisiä. Mutta tyttö kävi yhteensä neljä vuotta psykoterapiassa, viimeinen oli jo ihan harvoin, ja varmaan se murrosikä siinä rauhoittui samalla ihan biologisista syistäkin.

Nuorempi lapsi, samat vanhemmat, sama kohtelu, oli ihan hissun kissun. Pari kertaa paiskasi ovea kiukuspäivään ja ensirakkauden myrskyissä tietysti itkeskeli välillä, mutta hyvin oli rauhallinen ihminen hän. Molemmat tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kasvatus tosiaan mennyt pieleen jos teini raivostuu noin, tai paremminkin myös siksi, jos et voi lapseesi luottaa, että voisit päästää. Olisit puhunut kunnolla ja pienestä pitäen niin ei tarvitsisi olla huolissaan mistään vapun menoista tai muista. Meillä ei huudettu ikinä, meillä keskusteltiin asioista aina, ihan pienestä pitäen. Teini-ikäisenä poika osasi jo olla sen verran itseohjautuva ja fiksu, että jätti käymättä paikat missä olisi ongelmiin joutunut. Ei tarvinnut kytätä ja vahtia, koska nuorelle myös todella tärkeää se, että häneen luotetaan kun niitä siipiä lähdetään kokeilemaan.

t. yh äiti

Siinähän luotat.

15-vuotias vapuksi poikaporukassa mökille, ilmeisesti ajokortti-ikäisiä mukana? Mitäpä luulet että tekevät? Siinä on hyvät ainekset kasassa alkoholimyrkytykselle, saunapalolle, hukkumiskuolemalle ja rattijuopumukselle. Muun muassa.

Ei pidä äidin sentään hölmö olla.

Vierailija kirjoitti:

Miten itse käyttäydyit tilanteessa? Kerroit nyt vain toisen osapuolen käytöksestä.

Hän alkoi kertomaan tuosta suunnitelmastaan omatoimisesti ja sanoin hänelle selvästi, että ei onnistu. Siitä tuo lähti. En huutanut hänelle tai alkanut vääntämään tuosta. Sanoin että hän voi riehua ja raivota, mutta se ei muuta tuota asiaa, että tuonne hän ei mene. Mielestäni ihan ok suoriuduin. Tietysti aina voisi toimia paremmin. Ap

Hitto ootte ihan kujalla tuossa lasten kasvatuksessa :D Eipä ihme että kasvatusalan opettaja kyseli minulta vinkkejä teinien kanssa pärjäämiseen. Totesi, että myöhästyi, kun kerroin että se keskustelu alkaa jo todella pienenä. Lässyttäkää te vaan niille taaperoille ja katsokaa sitten mitä seuraa jos yhtään temperamenttisempi lapsi.. 

t. entinen yh äiti, jolla ei koskaan ongelmia kasvatuksessa ja aikuinen lapsi pärjää paremmin kuin hyvien perheiden pennut

Kymmenen vuoden päästä voit palstalla miettiä miksi pojan sosiaalinen kehitys ei mennyt ihan putkeen.

Tuleva I n C e L

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään päästäisi. Millä ne edes menisivät sinne? Jonkun kaverin veljen kaverin kyydillä? Joo ei, ihan sama vaikka olisivat kuinka kauan suunnitelleet ja vaikka kaikki muut sinne menisivät.

Ilmeisesti niin. En todellakaan uskaltaisi luottaa lastani sellaiseen kyytiin. Enkä muutenkaan minnekään mökkibileisiin keskelle ei mitään, suurimmaksi osaksi tuntemattomien nuorten kanssa. Sen uskon, että kaljaa tuo löytää ja saa muutenkin, jos haluaa, enkä siis usko että tällä tavalla voin häntä suojella pahoilta vaikutteilta. Tuo ympäristö ja seura on kuitenkin väärä. Haluan hänet yöksi kotiin. Myös kotipaikkakunnalla voi viettää ystävien kanssa aikaa.

(Ps. En kannusta mun lasta juomaan, enkä pidä ajatuksesta, että hän juo, mutta olen realistinen. Luulen, että se tekee sen viimeistään tuolloin. Meillä on tällä hetkellä ihan kammottava murrosikä, uhma ja kapina päällä...) Ap

Ei ne mitään tuntemattomia ole pojallesi, vaikka sinä et niitä tuntisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kasvatus tosiaan mennyt pieleen jos teini raivostuu noin, tai paremminkin myös siksi, jos et voi lapseesi luottaa, että voisit päästää. Olisit puhunut kunnolla ja pienestä pitäen niin ei tarvitsisi olla huolissaan mistään vapun menoista tai muista. Meillä ei huudettu ikinä, meillä keskusteltiin asioista aina, ihan pienestä pitäen. Teini-ikäisenä poika osasi jo olla sen verran itseohjautuva ja fiksu, että jätti käymättä paikat missä olisi ongelmiin joutunut. Ei tarvinnut kytätä ja vahtia, koska nuorelle myös todella tärkeää se, että häneen luotetaan kun niitä siipiä lähdetään kokeilemaan.

t. yh äiti

Siinähän luotat.

15-vuotias vapuksi poikaporukassa mökille, ilmeisesti ajokortti-ikäisiä mukana? Mitäpä luulet että tekevät? Siinä on hyvät ainekset kasassa alkoholimyrkytykselle, saunapalolle, hukkumiskuolemalle ja rattijuopumukselle. Muun muassa.

Ei pidä äidin sentään hölmö olla.

Toivottavasti toinenkaan äiti ei päästä omaa 15-vuotiastaan tuonne...

Voi johtua kasvatuksesta, mutta pojalla voi  nätisti sanottuna olla aivoissa jotain vikaa