Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Isoveljen olisin halunnut.

Halusin pienenä kovasti isoveljen tai isosiskon. Kumpaakaan ei minulla ole, olen itse isosisko. Ihan hyvä näin :)

Meikkipään, jonka näin Ruotsin kaupassa. Myöhemmin kun katsoin sitä nukkea, niin olisi ollut varmaankin pettymys. Vaikea meikattava normaalilla kovalla nuken naamalla, eikä hiuksetkaan olleet pitkät. Ei sillä paljon olisi voinut tehdä.

Polkuauton. Siitäkin minulla oli todellisuutta ruusuisemmat kuvitelmat. :D

Kolmas oli Plaroid -kamera. Sitä en edes tajunnut pyytää, koska se oli mielestäni niin ihmeellinen. Palo valokuvaukseen säilyi ja siitä tulikin osa ammattiani.

Vierailija kirjoitti:

Meikkipään, jonka näin Ruotsin kaupassa. Myöhemmin kun katsoin sitä nukkea, niin olisi ollut varmaankin pettymys. Vaikea meikattava normaalilla kovalla nuken naamalla, eikä hiuksetkaan olleet pitkät. Ei sillä paljon olisi voinut tehdä.

Polkuauton. Siitäkin minulla oli todellisuutta ruusuisemmat kuvitelmat. :D

Kolmas oli Plaroid -kamera. Sitä en edes tajunnut pyytää, koska se oli mielestäni niin ihmeellinen. Palo valokuvaukseen säilyi ja siitä tulikin osa ammattiani.

Polaroid*

Siskon.

Koiraa en saanut enkä päässyt ratsastustunneille

En koskaan pitänyt nukeista, eikä vauvatkaan herättäneet minkäänlaista isosiskomaista hoivaviettiä, kun olin lapsi. Silti kinusin 6-vuotiaana monta päivää äidiltä Baby Bornia ja aina hän kieltäytyi.

Myöhemmin katselin näiden vauvanukkejen hintoja ja ymmärrän, miksi hän kieltäytyi. Monta kymppiä nukesta, joka olisi päätynyt hyvinkin äkkiä nurkkaan lojumaan, olisi ollut aika suuri summa tuhlata

Halusin lapsena oman huoneen en saanut sitä. Halusin omia vaatteita mutta aina sain  sisaren vanhoja tai suvun vanhoja. 

Kun tulin itse äidiksi, kaikilla 4 lapsella oli oma huone ja omat vaatteet, ei kenenkään vanhoja.  Kohtelin omia lapsina yksilöinä, en kenenkään vanhojen tavaroiden perijänä, ja jokaiselle lapselle oma huone, oma yksityisyys ja oma pakka piti olla.

Sitä perinnettä ovat jatkaneet omille lapsilleen, Olen siitä iloinen.

Joulun selvinpäin olevan äidin kanssa.

Koripalloa toivoin. Ostin sitten pikimmiten itse 19v kun työelämään pääsin ja itse aloin tienaamaan. 

En todellakaan muista.

Vierailija kirjoitti:

Tietokoneen. Synnyin 1992 ja meille tuli tietokone vasta kun olin 13v... Ja senkin saimme lahjaksi koska tätini osti itselleen uuden joten antoi meille vanhansa joka oli umpisurkea ja hidas kuin mikä. 

Sama homma täällä, tietokonetta toivoin pitkään ja hartaasti - tosin sillä erolla että synnyin v. 1976 ja tietokone tuli tosiaankin kun olin luokkaa 12v. Oli serkun vanha VIC-20 eli jo silloin ihan surkea laitos. Mutta ohjelmointi kiinnosti ja muistan, että kahlasin läpi kaikenmaailman Mikro-bitit ja basic-ohjelmoinnin alkeet. Tein kaikenlaisia ohjelmia vaikka eiväthän ne tietenkään sillä koneella mitään ihmeellisiä olleet, mutta ohjelmoinnin ideat tajusin hyvin. Myöhemmin sain serkun vanhan C64:sen.

Vähän myöhemmin meille tuli PC. Sillä pystyi jo tekemään vähän laajempiakin ohjelmia. Harmi vaan, että päivitystä tähän koneeseen ei tullut ennen kuin muutin omilleni.

Joskus olen miettinyt, että ehkä musta olisi voinut tulla sen ajan koodari. 90-luvulla kun opiskelin, vietiin kuulemma kaikki tietojenkäsittelytieteen opiskelijat käsistä kesken opintojen kovapalkkaisiin duuneihin.  Ehkä minutkin?

Vauvojen aktivointilelun... :D Sellaisen muovisen taulun, jossa on kiinni erilaisia hilavitkuttimia. Ajattelin että kytkimiä ja painikkeita olisi mielettömän jännittävä räpeltää itse. Anttilan postimyyntikuvastosta näitä manguin. Jostain kumman syystä en saanut. 

Kaalimaan kakaraa en koskaan saanut.

Päällä istuttavaa kaivinkonetta hiekkalaatikolle.

Vähän päälle 30v pääsin vasta sellaista kokeilemaan.

Minäkin olisin halunnut, että synttäreitäni olisi juhlistettu päiväkodissa ja koulussa. Ryhmä- ja luokkakavereille laulettiin synttärilaulu ja saivat jakaa muille karkkia. Omat synttärini ovat kuitenkin keskellä kesää.

Muistan kyllä, että ainakin kerran sain päiväkodissa "korvaukseksi" vastaavan juhlinnan nimipäivänäni keväällä, ja että pari muutakin kesällä tai joulun aikaan syntynyttä saivat. Se oli hoitajiltamme kiva idea.

Kaksoissisaruksen. Vaikka tiesinkin, että se ei silti estänyt minua salaa toivomasta, että jonain päivänä totuus paljastuisi ja selviäisi, että minulla olisikin kaksoissisarus jossain, että viimeinkin tapaisimme ja saisimme elää yhdessä. Aika itsekkäästi ajattelin, että kaksonen olisi joutunut synnytyssairaalalta väärille vanhemmille, mutta olisi heti totuuden selvittyä valmis jättämään heidät ja tulemaan meidän luokse kaksosensa ja "oikeiden vanhempiensa" luokse. Siis minä en tietenkään joutuisi menemään toiseen perheeseen eikä mielessäni käynyt, että hän ei ehkä edes haluaisi tavata minua saati muuttaa luoksemme.

Vierailija kirjoitti:

Kaksoissisaruksen. Vaikka tiesinkin, että se ei silti estänyt minua salaa toivomasta, että jonain päivänä totuus paljastuisi ja selviäisi, että minulla olisikin kaksoissisarus jossain, että viimeinkin tapaisimme ja saisimme elää yhdessä. Aika itsekkäästi ajattelin, että kaksonen olisi joutunut synnytyssairaalalta väärille vanhemmille, mutta olisi heti totuuden selvittyä valmis jättämään heidät ja tulemaan meidän luokse kaksosensa ja "oikeiden vanhempiensa" luokse. Siis minä en tietenkään joutuisi menemään toiseen perheeseen eikä mielessäni käynyt, että hän ei ehkä edes haluaisi tavata minua saati muuttaa luoksemme.

Eikä hänestä tulisi heti automaattisesti valmista leikkikaveria ja parasta kaveria minulle kuten toivoin ehkä noin 4-6 vuotiaana. Koska siis tajusin, että kaksonen on syntynyt kanssani samaan aikaan, niin ajattelin hänen asuvan jossain muualla koska hän ei siis asu meillä.

Pilppii.

Tämä on hyvä ja vaikka aika surullinenkin ketju:  Jotkut toivoivat  barbieita, nukenvaunuja mutta toiset raitista äitiä tai läsnäolevia vanhempia.

Sitten on hauskoja ja liikuttavia nämä  hevonen parvekkeelle, yhden Vicks-pastillirasian, salmiakkilakun tms. toivojat.

MUTTA  kuten aina näihin ketjuun tunkevat nämä perverssit, täälläkin on päivystävä häirikköpartio:

Pienenä on muka toivottu naapurin tädiltä/  yläluokan tytöltä jne.  p¤¤¤ua.

 Vaikka joku keksisi kyselyketjun, jossa saisi kertoa lempivärinsä, niin  joku valopää möläyttäisi sinnekin älyllisen antinsa: PILLUA!

Onko se p¤¤¤u nyt todella niin saanta saaliissa että joka ketjussa sitä pitää toivoa.

Katselkaa nyt vaikka sitä pornoa koneiltanne, niin pahin kutka hellittää.