Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän voisin estää itseäni lähettämästä katkeraa viestiä
03.09.2015 |
eräälle miehelle? Hän oli kiinnostunut minusta niin että pääsi eräänlaisen muurini tai panssarini läpi ja sitten ihastuttuani hän ei enää ollutkaan kiinnostunut.
Tiedän, että vielä odotan hänen kontaktinottoaan, mutta todennäköisyys sille, että ikinä saan häntä ja kerrottua hänelle edes, mitä hän minulle ja minussa aiheutti on todella pieni.
Ja kun kohtaan sen tosiasian, etten enää (lähes) varmasti saa häntä, niin alan lähetellä rumia vittuiluviestejä. En mahda itselleni mitään tavallaan. En näe enää mitään syytä pysyä hänen silmissään kunnioitettuna naisena, enkä kai hänen minun silmissäni. Silti tiedän, että kadun katkerasti koska OIKEASTI olisin halunnut saada sen suhteen ja hänen tukensa ja muutakin.
Mutta mitä se minua lohduttaa, kun hän tavallaan vei ne minulta? Olen ihan onneton.
Kommentit (66)
Älä nyt vielä hötkyile, anna sille aikaa. Jos se on seksinpelkoinen superhidasta etenemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 06:49"]
Varmaan aika normaali puolustautumisreaktio, että alat käyttäytymään kuin et pitäisi miehestä ja hänellä ei olisi mitään merkitystä. Voit tietenkin ilmaista harmituksesi miehelle, mutta ei kannata antaa aihetta kunnianloukkaussyytteisiin kumminkaan. Ymmärrän että tuntuu pahalta tulla torjutuksi mutta silti.. Jos toinen ei olekaan valmis suhteeseen tai ei olekaan ihastunut, on typerää alkaa piinaamaan tai haukkumaan. Oon joskus ollut tuollaisessa tilanteessa että on tehnyt mieli haukkua se maan rakoon joka kieltäytyy. Mutta miltä se minun mielestäni tuntuu, jos kieltäydyn seurasta ja saan sen jälkeen kuulla olevani "huora" ja vaikka mitä? Ei ole väärin kieltäytyä seurasta, jos ei itse halua. Eihän sille mitään mahda. Kannattaa hengittää syvään, laskea kymmeneen ja asettua toisen asemaan.
[/quote]
Jjos aloitteet olisivatkin tulleet täysin minulta kiinnostukseen, niin silloin olisikin törkeää. Mutta jos sä ensin teet itsestäsi hyvin kiinnostavan miehelle ja annat ymmärtää, että mies on sinustakin kiva ja kiinnostaa ja sitten mies kertoo ihastuneensa sinuun ja sä sanot, ettei kiinnosta, niin jos silloin saisit kuulla olevasi huora, niin ehkä vähän ymmärtäisit? Tämä mies on vielä itse sanonut, että häneen aina petytään. Eli se tiedostaa kuvionsa. Mutta se mitä se ei ongelmistaan käsin varmaankaan tajua on, miten se satuttaa muita. Se (ilmeisesti) luulee, että hän on tapaamistaan ihmisistä ainoa ihminen, jolla on kamalia vaikeuksia aiheeseen liittyen. Ja että se oikeuttaa nyt vähän käyttäytymään kuten käyttäytyy.
Ilmeisesti sekin kuvitteli, että mulla on sydänsurujen sattuessa sata muutakin miestä joiden luo juosta, kun häntä ei kiinnosta. No, joo, ihan hirveän monta, miehet kun kiinnostuu naisesta, jolle seksi on vastenmielistä! Eli koin hänen käyttäytyneen mua kohtaan niin, että "tuota saa satuttaa, koska mulla on pahemmin". Ehkä mä sit ajattelen nyt hänestä samoin, en tiedä.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 06:39"]Mä tiedän tuon tunteen. Mua on loukattu niin pahasti tässä uudessa suhteessa etten enää edes pysty raivoamaan. Mies petti minkä kerkesi. Usko mua, ei se raivoaminen oikeastaan auta. Mies ei ymmärrä. Ja jos ihminen ei halua jotain asiaa ymmärtää, se ei myöskään ymmärrä. Ei pakottaakaan oikeastaan voi.
Kerää kaiken itsekunnioituksesi ja lähde. Paina ovi hiljaa perästäsi kiinni.
[/quote]
Juuri näin. Sitten clean break, eli ei yhteydenottoja. Jos näette, olet asiallinen ja ystävällinenjaAnna itsellesi aikaa toipua.
Viimeksi kun tulin kohdelluksi tosi rumasti, olin oppinut aikaisemmasta - mies ei vaan ymmärrä eikä halua ymmärtää tai myöntää omaa syyllisyyttään mun pahaan oloon. Katkaisin yhteydenpidon ja keskityin itseeni.
Vaikeahan tässä on enää keneenkään luottaa tai päästää lähelle, mutta se on vain terve reaktio. Parempi yksin kuin särkynyt sydän.
Kannattaa varmaan vain vetää henkeä ja lopettaa noiden kuvioiden päässä pyörittely. Kun on ihastunut tai rakastunut niin sitä ylianalysoi tilannetta ja kehittää loukkauksia ja kohteliaisuuksia asioista joita ei sellaisiksi tarkoitettu ja sitten voi tunnekuohuissaan tehdä itsestään idiootin.
Tuon kertomasi perusteella kuulostaa siltä että mies ei koskaan ajatellut teitä muuta kuin kavereina ja "vika" oli vain sinun kun menit ihastumaan.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 06:39"]Mä tiedän tuon tunteen. Mua on loukattu niin pahasti tässä uudessa suhteessa etten enää edes pysty raivoamaan. Mies petti minkä kerkesi. Usko mua, ei se raivoaminen oikeastaan auta. Mies ei ymmärrä. Ja jos ihminen ei halua jotain asiaa ymmärtää, se ei myöskään ymmärrä. Ei pakottaakaan oikeastaan voi. Kerää kaiken itsekunnioituksesi ja lähde. Paina ovi hiljaa perästäsi kiinni. [/quote] Juuri näin. Sitten clean break, eli ei yhteydenottoja. Jos näette, olet asiallinen ja ystävällinenjaAnna itsellesi aikaa toipua. Viimeksi kun tulin kohdelluksi tosi rumasti, olin oppinut aikaisemmasta - mies ei vaan ymmärrä eikä halua ymmärtää tai myöntää omaa syyllisyyttään mun pahaan oloon. Katkaisin yhteydenpidon ja keskityin itseeni. Vaikeahan tässä on enää keneenkään luottaa tai päästää lähelle, mutta se on vain terve reaktio. Parempi yksin kuin särkynyt sydän.
[/quote]
Kiitos sulle, tästä kirjoituksestasi oli myös apua. Totta joka sana. Ja että joku muukin on kokenut samaa, sen käsittäminen vaan jotenkin helpottaa omaa oloa.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 01:24"]
Koita tuoda paha olosi rakentavasti ulos! Varmastikin voit kertoa myös asiallisesti mitä mies on sinulle aiheuttanut. Ihailen sua siksi että tiedostat noi tunteet ja tarpeen oikeasti vittuilla miehelle, koska itse aina nielen pettymyksen ja surun... olen kuin ei olisikaan ja se sattuu myös. Eli tuo tunteet esille jotenkin, varmasti pystyt siihen tilanteeseen parhaimmalla tavalla!
[/quote]
No en usko, asiat ovat kauhean kipeitä itsellenikin. Esim. miten kerron sen, että koska ahdistun seksistä ja se on minusta vastenmielistä ollut kaikissa aiemmissa suhteissani (enkä voi luvata mitään tässäkään, vaikka tunnenkin eri lailla häntä kohtaan) niin uskon erittäin herkästi, että sen takia minä en kiinnosta miehiä ja piste. Ja että sinä nyt menit ja vahvistit tätä "en kiinnosta miehiä enkä kelpaa" -kokemustani. Ei sellaista voi kertoa puheäänellä. Ääneni sortuisi joko itkuun (ja siitä raivoon) tai sitten raivostun jo valmiiksi. Enkä voi tietää, että olisinko kiinnostanut tätä miestä seksuaalisesti, joten on minulle liian vaikeaa avautua häpeästäni ja peloistani hänelle.
ap