Miten olette uskaltaneet ottaa lainaa

...riskiltä!

2004 vakituinen työpaikka --> valmistuin AMK:sta 2005 --> joulukuussa pankkilaina ilman omaa rahaa omakotitaloon periaatteella myydään pois jos ei pysty maksaan. Pääasia, että vuokran maksu aika minimoitiin.

Nyt jälkikäteen näyttää hyvältä... Lainaa jäljellä varsin siedettävä summa.

Lainojen korot ovat törkeän alhaalla ja tuli hyvä asunto vastaan. Laitetaan koko ajan säästöön korkojen nousemisen varalta, tällä hetkellä noin 6000 e jemmassa, eli ei ihan heti oltaisi pulassa vaikka korot lähtisivät nousuun.

Lainaa on turha pelätä jos on vakuudet. Se pitää muistaa, että lähtö voi joskus tulla sieltä maallisesta majastakin. ;)

Ajattelen niin, että asumisesta pitää joka tapauksessa maksaa jotakin, on se sitten vuokraa tai lainanlyhennystä. En mieti lainan suuruutta enkä yleensä koko lainaa juuri koskaan. Hätätilassa asunnon voi aina myydä, ei elämä siihen lopu.

Kiitos vastauksista. En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, ettei asunnon/talon myyminen välttämättä onnistu tuosta vaan. Pahimmassa tapauksessa on velkainen talo ja siinä sitten ollaan. Saako ikinä omiaan takaisin myydessä. Lisäksi mietityttää kaikki remontit, myös yllättävät sellaiset. Miten niihin riittää rahat?

100 % asuntolainan ottaminen ei taida olla järkevää, vaikka lähipiiristä vakuudet löytyisikin ja lainan saisi.

Ehkä ei kannata ottaa lainaa, jos ei ole riskinsietokykyä. Kuulostaa siltä, että sun ois hyvä asua vuokralla loppuelämäs. T. Pankintäti

Kannattaa miettiä riskejä etukäteen ja myös sitä, miten riskin toteutuessa pärjää. Itse en ottaisi 100% lainaa vaan säästäisin ensin jonkun pesämunan. Pankit myös huonosti myöntävät lainaa 100% asunnon arvosta, koska tähän liittyy se riski, että asuntojen hintojen laskiessa rajusti velkaa onkin enemmän kuin omaisuutta. Työttömyys lienee tavallisen ihmisen taloudessa suurin riski. Velan maksua ei kannata mitoittaa maksukyvyn äärirajoille, vaan miettiä sellainen kohtuu summa, jolla jää myös pelivaraa, jos tulee väliaikaisia työttömyysjaksoja tai pitkiä sairaslomia tms. Ei kannata myöskään ajatella, että lyhennän nyt sitten vaan lainaa enkä tuhlaa mihinkään. Jos laina-aika on 10-20 vuotta, niin kukaan ei jaksa koko sitä aikaa syödä pelkkää kaurapuuroa ja ostaa vaatteita kirpparilta, joskus haluaa muutakin. Tee laskelmat kulutuksesta realistisesti. Vakuutuksella voi myös tuoda lisäturvaa takaisinmaksuun.

Pelivaraa pitää olla sen verran, että kun työpaikallasi alkaa yt-neuvottelut, et menetä yöuniasi.

En saa lainaa ku ei oo varmat tulot. En saanut luottokorttiakaan. Nimim. Ei menetettyjä luottotietoja, ei rästissä laskuja,eikä veroja,vuotuinen tulo 55 000, yrittäjä.

Kannattaa harkita tarkkaan mistä asunnon ostaa. Sijainti, sijainti, sijainti on ne kolme tärkeintä kriteeriä asunnon ostossa. Silloin asunnon realisointi tiukan rahatilanteen takia on helpompaa.

Eli siis älkää ostako mistään haja-asutusalueelta, jossa ei mitään palveluita eikä liikenneyhteyksiä/joukkoliikennettä. Tuollaiselta alueelta joutuu myymään asuntoa piiiitkääään.

Joku maksaa vuokraa ja toinen lainanlyhennystä ja vastikkeita. Arjessa eroa ei huomaa.

Me ostettiin alle 100 neliöinen asunto keskustasta, hyvältä alueelta ja todella hyvästä talonyhtiöstä, ei pk-seutu. Maksetaan lainaa aika kovalla vauhdilla pois, ja omaa rahoitustakin oli useampi kymppitonni. Eli uskallettiin, kun laina ei ole kovin iso, asunto on sellainen että menee heti jos myy ja on niin lähellä kaikkea että tiukan paikan tullen voisi ensin luopua autosta ja vielä pahemmassa paikassa vuokrata yhden huoneen opiskelijalle tms.

Isoa omakotitaloa kymmenien vuosien laina-ajalla ei olisi uskallettu, eikä onneksi olisi sellaista edes haluttu.

Eikö asuntojen hintojen pitäisi nyt olla kohtuullisen alhaalla? Ja asunnon ostaminen siten kohtuullisen järkevää?

Ensimmäiseksi asunnoksi kannattaa ostaa sellainen asunto, jonka saa tarvittaessa helposti myytyä eli esim. hyväkuntoinen kaksio riittävän isosta kaupungista. Jos sinulla on vaikka 10% hinnasta omaa rahaa, niin tällöin riski on olematon. Pahimmassa tapauksessa joudut myymään asunnon vähän alihintaan, mutta koska asuntojen hinnat ovat aika vakaita, niin et jää myynnin jälkeen enää pankille velkaa. Kohtuuhintaista asuntoa taas saat maksettua takaisin parissa vuodessa jo ihan mukavasti, joten riski pienenee koko ajan.

Toinen näkökulma asiaan on se, että joudut joka tapauksessa maksamaan asumisesta. Eli jos sinulla ei ole velkaa, niin joudut kuitenkin maksamaan joka kuukausi tietyn määrän vuokraa. Miten se eroaa siitä, että maksat joka kuukausi lainan lyhennystä? Paitsi että lainan lyhennys tulee "omaan pussiin" ja että jos tulee oikein tiukka paikka, niin pankin kanssa voi neuvotella lyhennysvapaista. Vuokranantaja ei ehkä suostu siihen, että jättäisit puolen vuoden vuokrat maksamatta.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 09:06"]

Joku maksaa vuokraa ja toinen lainanlyhennystä ja vastikkeita. Arjessa eroa ei huomaa.

[/quote]

Arjessa eron huomaa siinä vaiheessa, kun omistusasunto muuttuu velattomaksi. Asumiskustannukset tippuvat omistusasujalla radikaalisti, mutta vuokralla asuja ei koskaan pääse siihen tilanteeseen.

Lainanoton riskiä pienentää myös se, että ei osta heti isoa loppuelämän omakotitaloa, vaan ensin pienemmän ja vaihtaa sitten isompaan, jolloin kerralla otettava lainan määrä on pienempi.

Iso riski työttömyyden lisäksi on avioero.

Uskalsimme ottaa mieheni kanssa viisi vuotta sitten lainan. Ostimme asunnon lähes keskustasta arvostetulta alueelta, joten hinnan ei pitäisi laskea. Päinvastoin. Meillä on pienet tulot, mutta saimme ilman takaajia ja säästöjä vielä silloin 150 000€n lainan. Maksamme 800€ kuussa lainaa, saman verran menisi vuokraan. Laina on lyhentynyt huomattavasti nopeammin matalien korkojen takia.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:49"]

Kiitos vastauksista. En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, ettei asunnon/talon myyminen välttämättä onnistu tuosta vaan. Pahimmassa tapauksessa on velkainen talo ja siinä sitten ollaan. Saako ikinä omiaan takaisin myydessä. Lisäksi mietityttää kaikki remontit, myös yllättävät sellaiset. Miten niihin riittää rahat?

100 % asuntolainan ottaminen ei taida olla järkevää, vaikka lähipiiristä vakuudet löytyisikin ja lainan saisi.

[/quote]

Me otimme ja "pankin antama omatakaus" loppuu ensi vuonna. Joten sitten asunto takaa itse itsensä. Eli ei mitään kummempaa hyötyä takaajista olisi ollut.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 23:10"]

Ajattelen niin, että asumisesta pitää joka tapauksessa maksaa jotakin, on se sitten vuokraa tai lainanlyhennystä. En mieti lainan suuruutta enkä yleensä koko lainaa juuri koskaan. Hätätilassa asunnon voi aina myydä, ei elämä siihen lopu.

[/quote]

Juuri tämä, miksi maksaa sen x-summan jonkun toisen asuntolainaa kun voi maksaa omaakin...? Jos työpaikka menee alta, on siinä pari vuotta aikaa myydä kämppä kun on ansiosidonnaisella.

Kaikki alkoi pienestä eli ensimmäinen asunto oli huonokuntoinen 20 m2 yksiö, jota remppasin vuosien aikana ja maksoin lainan pois ja siitä siirryi isompaan ja lopulta kaksioon. Remppatarvikkeet ostin tarjouksesta ja tapetit, kaakelit jne.  kierrätyksestä. Kumppanilla oli sama juttu. Kaksiossa asuttiin lasten kanssa, kun miehen asunnosta oli vielä velkaa, jota hän maksoi vuokratuloilla. Lopulta molemmat asunnot myytiin ja ostettiin okt ja taas peruskorjattiin ja myytiin jne.

Nyt asutaan ihan kivasti ja vapaa-ajankotikin on hankittu, josta lainaa jäljellä vain muutama tonni, olen aina ajatellut, että lainaa otetaan oman maksukyvyn mukaan, tapahtuipa mitä tahansa, eikä ulkopuolisia takaajia tarvita ja lainan saanti pankissa on ollut lähinnä ilmoitusasia, eikä perintöjä ole ollut tai vanhempien apua, mutta aluksi se vaatii kurjuutta, kun on elettävä niukasti.