Onko normaalia 3v lapsen käytöstä? En vain jaksa enää
Klo 6-21 jatkuvaa sähläämistä, puhumista, hosumista ja jos ei saa tahtoaan läpi niin huutaa ja rikkoo tavaroita pitkään. Oppinut jostain myös lyömään aikuisia. Ei osaa rauhoittua tai pysähtyä lainkaan. Puhuminen on myös iso ongelma, koska sitä puhetta tulee taukoamatta ja hokee helposti 20-30 kertaa samaa lausetta niin kauan kunnes siihen vastaa. Ääneni on jatkuvasti käheä ja kurkku kipeä, kun joudun puhumaan 15 tuntia vuorokaudesta joka ikinen päivä vuodesta toiseen.
Olen todella väsynyt tähän ja itken päivittäin. Haluaisin vain joskus rauhaa ja hiljaisuutta. En palaudu enää 2 tunnin vapaa-ajan aikana tai yhdessä yössä, joten yö hotellissa ei auta enää. Haluaisin vain tuon lapsen olevan edes joskus 10 minuuttia puhumatta ja sähläämättä, mutta ei se osaa tai halua.
Onko normaalia kohta 4 vuotta täyttävän käytöstä vai olenko vain niin heikko että en kestä normaalia lapsiperheen meteliä? Onko taustalla jotain diagnoosin mahdollisuutta? Enkö vain sovellu vanhemmaksi?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vuorovaikutusongelmalta. Lapsi toistaa niin kauan samaa lausetta että vastaat. Jos ei saa tahtoaan läpi niin huutaa tai rikkoo tavaroita pitkään. Miksi annat rikkoa tavaroita? Miksi et vastaa kun lapsi kysyy ensimmäisen tai toisen kerran? Lapsi tekee kaikkensa että saisi sinun huomiosi, janoaa että oikeasti huomaat hänet. Se on pieni ihminen, joka kasvaa joka päivä. Se sinun kamala arkesi on lapsen ainoa lapsuus. Kannattaa tutustua lapsen kasvua käsittelevään kirjallisuuteen, hakea neuvoja ja apua neuvolasta, Mll:n ja Mielenterveystalon nettisivuilta.
Koska haluaisin viettää edes pari minuuttia vastaamatta kysymyksiin. En vain pysty keskittymään maksamaan laskuja tai tekemään ruokaa, jos joku esittää 10 sekunnin välein uuden kysymyksen. Eikä aina edes kysy, vaan toteaa jotain kuten "tuo seinä on sininen" ja jos en vastaa siihen "Joo niin on" niin hokee sitä sen 30 kertaa. Tiedän että hakee huomiota, mutta en pysty antamaan sitä joka minuutti. Ap
Osallistuuko isä lapsen hoitamiseen?
Kyllä, mutta olen itse silloin töissä. Muuten lapselle tulisi todella pitkät päiväkotipäivät. Ja kuten sanoin, en palaudu enää yhdessä yössä kun arki on ollut tätä niin pitkään. Ap
Kannattaa välillä vaikka ihan palkata lastenhoitaja, jos ei oikeasti oo ketään avuksi ja rentoutua itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivärytmi on kaikista tärkeintä.
Herätys
Aamupala
Aamupesut
Ulos tai päiväkotiin
Lounas
Päiväunet tai sisäleiikiä
Välipala
Ulos
Päivällinen
Leikkiä ulkona tai sisällä
Iltapala
Iltapesu
UnilleJoka päivä pitää toistaa asiat samaan aikaan.
Jos oot asioilla vaikka kaupungissa lapsen kanssa ja on ruoka aika niin sä oot varautunut siihen sulla on lapselle eväät mukana ja rattaat siltä varalta että nukkuu päiväunia.Rattaissa istumisen lopetti 1,5-vuotiaana myös. :) Mutta muuten noudatettiin tuota rytmiä hyvin ollessani vielä kotona lapsen kanssa. Silloin ongelmana oli lähinnä vain tunnin välein heräily öisin ja voimakas temperamentti, pienempi kun oli. Ap
Vähemmän tuo villeys rasittaa ku jatkuvasti yöllä herääminen, koita ajatella positiivisesti.
Koitan ajatella. Toisaalta olen varmasti edelleenkin todella univelkainen vieläkin. Ehkä sekin vaikuttaa osaltaan jaksamiseeni. Ap
Milloin Hesarissa ollut tämmöinen juttu? Vaativista lapsista. Kiinnostaisi lukea.
Vierailija kirjoitti:
Näin sitten tänään Porvoossa.
Onko tämä todella niin erikoista ettet usko todeksi, vai mitä yrität sanoa? Ap
Ei ole normaalia käytöstä. Vaikuttaa siltä että lapsi on huomionhakuinen.
Lapsella pitää olla rajat, mitä ei saa ylittää ja niistä on itse pidettävä tiukasti kiinni, jotta lapsi oppii ne ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Se lyöminen loppuu kun lyöt kerran takaisin. Vai mitä teet nyt? Anna kun arvaat: lässytät vauvaäänellä "Veeti ei saa lyödä äitiä, äitiin sattuu, ei saa lyödä äitiä". Kyllä epänormaalinkin penskan saa hiljaiseksi, kun käskee vaieta. Ei tietenkään koko päiväksi, mutta kellosta näytät ajan, missä viisarit ovat, kun voidaan taas jutella. Vaikka vartin päästä. Edellyttää, että vanhemmalla auktoriteettia. Lässyvanhemmilla ei mitään.
Antaisitko tällaisen neuvon myös miehelle, joka valittaa vaimon ärsyttävää nalkutusta? Epäilen että et. Lapsia ei saa pahoinpidellä. Jos on ongelmia pitää hakea apua. Jos neuvola ei auta, niin yksityiselle neurologille tai neuropsykologille kartoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt aivan normaalilta kuulosta.
Onko päiväkodissa.
Tai onko muut kommentoineet lapsen käytöstä.
Neuvola ?Päiväkodissa käyttäytyy paremmin ja neuvolan kommentti on vuodesta toiseen vain "kuuluu ikään" ja siksi ehkä itsetuntoni onkin romahtanut vanhempana. Ap
Montako tuntia on päiväkodissa, jos 6-21 on yhtä sähläämistä ja puhut hänelle päivittäin 15 tuntia?
Noin 7 tuntia joutuu olemaan päiväkodissa. Kuten sanoin joudun töissänikin puhumaan jatkuvasti. Ja viikonloput lapsi on tietenkin kotona jolloin lapsen kanssa joutuu puhumaan 15 tuntia putkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan ADHL:lta. Älä luota vain neuvolatädin puheisiin vaan hakeudu lapsen kanssa lastenlääkärin pakeille. Ei tuolainen ihan jatkuva sählääminen ja mekastaminen ole normaalia.
Ei mutta tuota en ole ennen kuullutkaan. Mikä on ADHL? Kerro toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu niin saat apua.
Heikkoina hetkinä olen tätä harkinnutkin vakavissani. Ap
Ei se ole heikkoutta. Eikä lasta oteta huostaan. Kyllä lastensuojelu on monessa hyvässä perheessä myös just lapsen oireiden takia. Toisilla taas vanhemmat ja lapset oireilee. Mutta lastensuojelun kautta saa huomattavasti helpommin palveluita kun terveydenhuollon. Moni erityislapsi perhe on heidän asiakas koska vammmaispalveluista ei vaan saa mitään tyyliin jos ei ole liikunta kyvytön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta.
Eli vika ei ehkä olekaan vain minussa? En pysty ymmärtämään miten muut vanhemmat jaksavat edes ajatella pikkusisarusten hankkimista tai mistä heillä riittää voimavarat useampaan lapseen. En tiedä millaista muilla on, siksi kyselen. Ap
Ei ole, hae apua neuvolasta heti. Ei kukaan jaksaisi tuommoista.
Muistan että oma poika oli tuossa iässä ihan samanlainen. Olin jatkuvassa kehollisessa hälytystilassa varmaan pari vuotta, lopulta en saanut enää edes nukuttua vaikka olin kuolemanväsynyt. Tuntuu todella pahalta sanoa, mutta aloin tuntea tosi ikäviä tunteita lasta kohtaan - niin loppu olin. Olin varma, että lapsessa on jotain "vikaa", niin kamalaa käytös oli. Uhkasi pahimmillaan tappaa itsensä ja pikkusisaruksen, ja useasti jouduin mm. painimaan pojan kanssa pitkin lattioita.
Kuitenkin kun 1.lk alkoi, poika muuttui aivan silmissä. Rauhottui ja alkoi nukkua ja syödä kunnolla (näissä oli haasteita ollut siihen mennessä koko ikänsä), kun oppi lukemaan innostui lueskelemaan huoneessaan pitkiäkin aikoja, rakentaa legoilla itekseen (en olisi ikinä tätäkään voinut kuvitella silloin pahimpina aikoina) ja muutenkin käyttäytyä "normaalisti". Olen uskomattoman kiitollinen pojan ala-asteen opettajalle, luulen ja tiedän hänellä olleen valtava vaikutus.
Meillä oli samanlaista. Toimintaterapia auttanut vähän mutta edelleen vaativa lapsi (kohta 6 v). Ei ole kirjainyhdistelmää mutta sellainen yleisdiagnoosi tuli oireiden perusteella. Kannattaa hakeutua tutkimuksiin, niin saatte apua ja jos dg tulee niin voi saada vammaistukea. Tsemppiä, olet varmasti hyvä äiti.
Jatkuvasti äänessä olevia penskoja, näiden vanhemmat on usein samanlaisia tikusta vääntävät juttua lapselle. Veetuttaa joskus suorastaan julkisissa, kaupoilla, sovituskopeilla, näiden suuvärkki ei pysy kiinni hetkeäkään. Rasittavia tapauksia.
Ravistele voimakkaasti. Muutaman kerran pää lattiaan tai seinään hupsis niin eiköhän rauhoitu pidemmässä juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro millainen arki teillä on?
Mitä rytmejä ja rutiineja?
Miten rauhoitat lasta?Herää kello 5-6 välillä oma-aloitteisesti, on suht terveelliset aamupalat, mieluinen päiväkoti kavereineen, päiväkodin jälkeen kotiin valmistamaan ruokaa, kotitöitä, katsotaan pikku kakkosta ja yritetään rauhoittaa ilta iltapalan lähestyessä, minkä jälkeen on iltatoimet ja iltasatu. Mielestäni aika normaalia työssäkäyvien vanhempien arkea eletään. Ap
Kyllä, arki kuulostaa normaalilta. Aloituksessa kyllä annoit aivan toisenlaisen kuvan arjestanne ja elämästäsi.
Ap, mulla samanlainen tyttö. Syyksi paljastui lopulta aistiyliherkkyydet ja add. Nyt 8v, ja pärjää oireidensa kanssa. Enää ei haastavaa käytöstä juurikaan ole.
Suosittelen kirjaa aistimusten aallokossa. Ja facesa aistiyliherkkien lasten vanhempien vertaisryhmä.
Ei se turhaa ole, koska noita ongelmia hoidetaan pitkälti samoin keinoin oli ADHD:tai tai ei. Lääkäriä paremmin tosin voi auttaa vaikka psykologi tai perhetyöntekijä. Jos lapsi kerran on hyvässä päiväkodissa, niin psykologi tms. varmaan järjestyy sitäkin kautta jos vanhempi pyytää.