Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia 3v lapsen käytöstä? En vain jaksa enää
22.03.2022 |
Klo 6-21 jatkuvaa sähläämistä, puhumista, hosumista ja jos ei saa tahtoaan läpi niin huutaa ja rikkoo tavaroita pitkään. Oppinut jostain myös lyömään aikuisia. Ei osaa rauhoittua tai pysähtyä lainkaan. Puhuminen on myös iso ongelma, koska sitä puhetta tulee taukoamatta ja hokee helposti 20-30 kertaa samaa lausetta niin kauan kunnes siihen vastaa. Ääneni on jatkuvasti käheä ja kurkku kipeä, kun joudun puhumaan 15 tuntia vuorokaudesta joka ikinen päivä vuodesta toiseen.
Olen todella väsynyt tähän ja itken päivittäin. Haluaisin vain joskus rauhaa ja hiljaisuutta. En palaudu enää 2 tunnin vapaa-ajan aikana tai yhdessä yössä, joten yö hotellissa ei auta enää. Haluaisin vain tuon lapsen olevan edes joskus 10 minuuttia puhumatta ja sähläämättä, mutta ei se osaa tai halua.
Onko normaalia kohta 4 vuotta täyttävän käytöstä vai olenko vain niin heikko että en kestä normaalia lapsiperheen meteliä? Onko taustalla jotain diagnoosin mahdollisuutta? Enkö vain sovellu vanhemmaksi?
Kommentit (72)
Mä kyllä lähtisin purkamaan tätä vyyhtiä ap:sta. Ap kertoo olevansa väsynyt ja "ettei hän jaksa". Koitaisin saada nyt ap:na siihen omaan jaksamiseen tukea ja sen jälkeen jos lapsen käytös ei rauhoitu alkaisin miettiä lasta.
Lapsi aistii nyt ap:n väsymyksen ja ärtymyksen ja se täytyy saada ensin kuriin. Se ei nimittäin lähde, vaikka lapsi minkä diagnoosin saisikin.
Vosiko ap vähentää töitä tai vaihtaa työnkuvaa? Sanoit sen vievän Voimia ja sillä on myös pakko puhua. Lapsen vika tämä ei ole, että työsi on raskasta. Ap:lle jäisi ehkä enemmän energiaa olla empaattinen myös lapsen tarpeille. Pahuuttaanhan se lapsi ei tuota tee, oli diagnoosia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä nyt kaikki taida olla ihan ok?Yhteys nevollaan ja heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt aivan normaalilta kuulosta.
Onko päiväkodissa.
Tai onko muut kommentoineet lapsen käytöstä.
Neuvola ?Päiväkodissa käyttäytyy paremmin ja neuvolan kommentti on vuodesta toiseen vain "kuuluu ikään" ja siksi ehkä itsetuntoni onkin romahtanut vanhempana. Ap
Montako tuntia on päiväkodissa, jos 6-21 on yhtä sähläämistä ja puhut hänelle päivittäin 15 tuntia?
Noin 7 tuntia joutuu olemaan päiväkodissa. Kuten sanoin joudun töissänikin puhumaan jatkuvasti. Ja viikonloput lapsi on tietenkin kotona jolloin lapsen kanssa joutuu puhumaan 15 tuntia putkeen. Ap
”Haluaisin vain tuon lapsen olevan edes joskus 10 minuuttia puhumatta.”
Hän on puhumatta kuultesi, kun olet töissä.
Koitahan pitää provosi/tarinasi koossa näin alkuun uskottavampana tai lopeta edes liioittelu.
Mites AP ehtii tänne kirjoitella?
Töissähän sun pitäis olla?
L O L 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vuorovaikutusongelmalta. Lapsi toistaa niin kauan samaa lausetta että vastaat. Jos ei saa tahtoaan läpi niin huutaa tai rikkoo tavaroita pitkään. Miksi annat rikkoa tavaroita? Miksi et vastaa kun lapsi kysyy ensimmäisen tai toisen kerran? Lapsi tekee kaikkensa että saisi sinun huomiosi, janoaa että oikeasti huomaat hänet. Se on pieni ihminen, joka kasvaa joka päivä. Se sinun kamala arkesi on lapsen ainoa lapsuus. Kannattaa tutustua lapsen kasvua käsittelevään kirjallisuuteen, hakea neuvoja ja apua neuvolasta, Mll:n ja Mielenterveystalon nettisivuilta.
Koska haluaisin viettää edes pari minuuttia vastaamatta kysymyksiin. En vain pysty keskittymään maksamaan laskuja tai tekemään ruokaa, jos joku esittää 10 sekunnin välein uuden kysymyksen. Eikä aina edes kysy, vaan toteaa jotain kuten "tuo seinä on sininen" ja jos en vastaa siihen "Joo niin on" niin hokee sitä sen 30 kertaa. Tiedän että hakee huomiota, mutta en pysty antamaan sitä joka minuutti. Ap
Oletko niin väsynyt ettet pysty ohjeistamaan lasta etukäteen ja laittamaan rajoja - nyt kata pöytä kun minä teen ruokaa jne, vai onko vielä pieni kattamaan? Ja nyt hetki hiljaa jne?
Tässä nyt loistaa isän poissaolo taas. Täytyyhän teidän olla yhtä aikaakin kotona tiemmä? Sun on saatava niitä hiljaisia hetkiä päivään, jolloin isä katsoo perään ja sinä teet ruuan, tai toisin päin. Jos ei onnistu tuo harhauttaminen. Ja pitää voida sanoa, että nyt hetki hiljaa niin sitten tehdään kiva asia x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa painajaiselta. Onneksi ei ole lapsia. Mutta siis, ei tuo ehkä ole täysin normaalia. Ylivilkkautta selkeästi. Vie suoraan yksityiselle, vaikka psykiatrille.
Ja mitä jos ei vaan vastaisi lapsen kysymyksiin? Etenkin jos olet tekemässä jotain muuta. Sano tiukasti, että nyt minun pitää keskittyä ja pitää olla hiljaa. Jos se vaan jatkuu niin anna hetken jatkua kunnes sanot taas entistä tiukemmin katsekontaktin kanssa. Jos edelleen jatkuu, niin anna varoitus, että jos ei nyt jätä äitiä hetkeksi rauhaan, sinut viedään eri huoneeseen. Jos olet rauhassa, saat olla vieressä. Ei ole lapsen pahoinpitelyä komentaa se hetkeksi omaan huoneeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jopa puheterapia tuohon? Jos siellä opeteltaisiin miten keskustellaan vastavuoroisesti ja saataisiin kitkettyä sitä jankuttamista pois. Saisi myös huomiota aikuiselta, kun sitä selvästi kaipaa.
Kokeile piriä, jos muksu rauhoittuu niin hänellä on todennäköisesti ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lyöminen loppuu kun lyöt kerran takaisin. Vai mitä teet nyt? Anna kun arvaat: lässytät vauvaäänellä "Veeti ei saa lyödä äitiä, äitiin sattuu, ei saa lyödä äitiä". Kyllä epänormaalinkin penskan saa hiljaiseksi, kun käskee vaieta. Ei tietenkään koko päiväksi, mutta kellosta näytät ajan, missä viisarit ovat, kun voidaan taas jutella. Vaikka vartin päästä. Edellyttää, että vanhemmalla auktoriteettia. Lässyvanhemmilla ei mitään.
Antaisitko tällaisen neuvon myös miehelle, joka valittaa vaimon ärsyttävää nalkutusta? Epäilen että et. Lapsia ei saa pahoinpidellä. Jos on ongelmia pitää hakea apua. Jos neuvola ei auta, niin yksityiselle neurologille tai neuropsykologille kartoitukseen.
Sinänsä mielenkiintoista, että kuitenkin sisarukset muksivat toisiaan ja sitä siedetään loputtomiin. Silloin lapsia saa kyllä pahoinpidellä, kun pahoinpitelijäkin on lapsi.
Isovanhempien polvelle oli kasvatusperiaate tuossa kohtaa selvä. Mummo varoitti, että nippaa takaisin jos lyöt, ja tämä heti alkuvaiheessa ennen kuin idea ehti vakiintua. No eipä lyönyt. Aika outoa itse asiassa, että yritetään saarnata lapselle väkivallattomuutta iässä, jossa viestiä ei mitenkään vielä voi ymmärtää. Mitä sitten pitäisi tehdä jos ei fyysisesti pysty estämään eikä kielto auta, nalkuttaa? Lahjoa? Kaikki eivät ole lapsikuiskaajia ja tilanne pitäisi saada poikki ennen kuin se vakiintuu. Eli äkkiä.
En kannata lasten tai puolison pahoinpitelyä enkä ole omiin kajonnut. Ehkä sitä takaisin antamista voitaisiin silti harkita joissain tilanteissa? Minusta se ei pahoinpitelyn määritelmää täytä. Tai jos täyttää, niin ehkei pitäisi. Kaikille lyöville lapsille ei taida neuropsykologia riittää, ja mitä sitten jos sieltä tullaan tyhjin käsin ja lyöminen jatkuu? Vaarallisempana minä sitä pidän, että riehuvaa ja huitovaa lasta yritetään pysäyttää kiinni pitämällä, siinä voi tulla paljon pahempaa jälkeä kun pää kolisee kun ote lipeää kiemurtelevasta villipedosta.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko ulkoilette? Metsässä juoksemisen jälkeen yleensä villimpikin lapsi touhuaa rauhassa.
Onko kotona jotain levottomuutta lietsovaa, kuten aina päällä oleva telkkari?
Oletko lapselle läsnä päivittäin? Niin että keskityt häneen myönteisesti? Levottomuus voi johtua myös lapsen epävarmasta olosta.