heteronaiset, oletteko ikinä ihastuneet naiseen?
Kertokaa samalla millainen nainen oli kyseessä. Ulkonäkö, olemus luonne jne. Kysyn tätä sen takia koska minuun on ihastuttu monta kertaa naisten puolelta enkä edes näytä miltään rekkalesbolta ym. Ihan keskipitkä tukka, siniset silmät, sopivasti meikkiä... niin kai sit joku minun olemuksessa/käyttäytymisessä vetoaa *joihinkin naisiin sillä tavalla.
Kommentit (16)
Olin auts-miten-ihastunut opiskelukaveriini, josta tuli myös hetkellisesti kämppikseni. Mikä hänessä viehätti? Aito lämpö, huomaavaisuus, välittömyys, aivan nerokas luovuus ja terävä äly. Hän järjesti ystävillensä hienoja yllätyksiä ja oli hellä ja halailevainen. Mutta hänessä oli myös palava, poliittisesti aktiivinen puoli, ja hän oli todella rohkea puolustaessaan esim. ihmisoikeuksia. Laittoi itsensä likoon monella tavalla. Ihailin sitä hänessä.
Ukonäöltään hän oli aika luonnollinen. Ei meikannut, vähän muodoton polkkatukka, päällä usein farkut ja villapaita. Hänen hikensä tuoksui hyvälle. Vähän maskuliiniselle, ehkä. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta feminiininen ruumiinrakenteeltaan. Hymyili paljon ja ohi kulkiessaan saattoi moikkaamisen sijasta iskeä silmää.
Lumoava nainen! Piti itseään heterona silloin. Myöhemmin alkoi seurustella toisen ihanan naisen kanssa. Olin aika kade, mutta onnellinen heidän puolestaan.
Olen ihastunut naiseen, ja en tiedä mikä siinä viehätti. Ei ollut ulkonäkö se ensimmäinen asia, vaan mitö enemmän tunsin ja "ihastuin" luonteeseen, aloin myös pitämään ulkonäöstä enemmän ja enemmän. Hassuinta on se että pidän itseäni silti täysin heterona, ja en ole yrittäny mitään naista kohtaan, johon ihastuin. Eli ihastuin salaa, ja en sitä hänelle näyttänyt. Ja ehkä oikeasti jos olisi ns. Mahdollisuus olla naisen kanssa, jättäisin sen todennäköisesti käyttämättä.
Olen tällä hetkellä, ensimmäisen kerran elämässäni nelikymppisenä. Vielä vuosi sitten olisin väittänyt olevani 110% hetero. Tämän naisen kanssa olen ystävystynyt varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana todella hyvin, viestittelemme päivittäin, nähdään useamman kerran viikossa. Hän on erittäin sporttinen ja timmi, ammatiltaan pt ja liikunnanohjaaja. Silti naisellinen (mutta hiukan semmoinen rockhenkinen), ei yhtään pätkää rekkalesbotyyppinen. Ja mielettömän hauska ja ihana iihminen.
Tyhmä kysymys ap. Kyseessä on silloin bi-nainen, ei hetero.
Olen ihastunut, mutta en mitenkään edistänyt asiaa. Mutta yhteen ystävääni tavallaan ihastuin ystävyytemme alkuvaiheessa, hän oli minulle niin hurmaava uusi tuttavuus ja edellisen tavoin jotenkin niin täydellisesti samalla aaltopituudella. Suloinen, päärynävartaloinen, itseäni vähän lyhyempi tosi vaalea (myös vaaleat silmäripset jne.) tyttö, jolla on ihana nauru. Mutta en tiedä onko tämä oikeaa ihastumista. Olemme yhä ystäviä, eikä ihastus koskaan ollut samanlaista kuin poikiin/miehiin ihastuminen, että ihan kuumilla kivillä odotan jokaista hipaisua jne.
Tunnen useita lesboja ja biseksuaaleja, eikä heillä kyllä ole mitään yhtä yhtenäistä tyyppiä. Kuten eivät kaikki naisetkaan ihastu samantyyppisiin miehiin, ihastuvat naisista kiinnostuneet naiset aivan kaikenlaisiin naisiin. Useimmiten mielestäni kauniiseen naisellisiin naisiin naisetkin ihastuvat, sellaisiin, joilla kuitenkin on paljon luonnetta.
Olen usein. Ja ihastun aina lesboihin vaikka en alkuun tiedä heidän niitä olevankaan. Jokin ominaisuus kiehtoo minua, sukupuolettomuus ehkä. Eivät ole olleet rekka- eikä femmetyyppisiä vaan ihan tavallisia naisia, jotka kantavat itsensä itsevarmasti,
Pari kertaa... ja kerran vakavasti.Tapailimme.Ei yhtään naisellinen,vaan hauska ja iloinen rämäpää.Muutti pois Suomesta....
Mulla on ollut jopa suhde naisen kanssa parikymppisenä, mutta lesboystäväni on sitä mieltä, että en ole bi, kyse on "nuoruuden kokeilusta, joita on kaikilla". En sitten tiedä, ihastun edelleen joskus naiseen.
4. jatkaa: olen ollut kyllä ihastunut muihinkin naisiin, mutta fiilis on ollut yleensä laadultaan 100% romanttinen eikä juuri eroottinen. Se on jotain selittämätöntä, kaihertavaa kaipuuta ja toisen läsnä ollessa silkkaa aurinkoa. Halua vain katsella, kuunnella ja koskettaa sitä ihmeellistä olentoa, ja jäädä siihen, eikä koskaan tarvita ketään muuta. Mutta kaikki tuo ilman suoranaista seksuaalista himoa. Sensuaalista kyllä.
Kaikki naiset ovat olleet älykkäitä, karismaattisia ja jotenkin alkuvoimaisia. Heillä on kaikilla ollut loistava huumorintaju ja hyvät jutut. He ovat olleet empaattisia, eivät tuomitsevia. Heidän kanssaan on ollut helppo keskustella vaikka mistä. He ovat myös koskettaneet paljon: halanneet, pitäneet kädestä, nojanneet vasten. He ovat katsoneet silmiin ja olleet hyvin läsnä.
up
Itse olen ihastunut naiseen joka on sanonut olleensa hetero, mutta nyt onkin alkanut ajatella naista mahdollisena kumppanina. En tiedä olenko se minä vai en, mutta minä olen saanut kuulemma hänet ajattelemaan että muitakin vaihtoehtoja on kuin miehet.
Luen uudestaan ja uudestaan tätä viestiketjua ja etenkin viestiä 12, niin samat fiilikset täällä on. Olo on hämmentynyt tästä uudesta, yllättävästä tilanteesta. Olen naimisissa ja pienen lapsen äiti, ja yhtäkkiä olen korviani myöten ihastunut naiseen!! Mitä ihmettä?? Hän on maailman kaunein ja suloisin ja voisin vain tuijottaa loputtomiin hänen ihaniin silmiin ja olla vaan lähellä. Hänen luotaan pois ollessani tunnen järjetöntä kaipuuta ja lasken päiviä, kun taas nähdään. Hän on hetero ja parisuhteessa, eikä hänellä ole aavistustakaan näistä tunteista. Tai näin oletan, ellen tahtomattani viestitä hänelle jotain käytökselläni ja olemuksellani. Olen kuin teini, joka vaan haaveilee tästä ihanuudesta uskaltamatta tehdä asian suhteen minkäänlaista aloitetta. Toisaalta vaan nautin tästä ihanasta ja samalla niin raastavasta tunteesta. Eipä olekaan hetkeen tällaista oloa ollut!
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys ap. Kyseessä on silloin bi-nainen, ei hetero.
Todellakin. Mielestäni juuri kyky ihastua myös samaan sukupuoleen määrittelee sen. Satunnaisesti tunnettu seksuaalinen vetovoima ei niinkään.
En. Olen hetero, en ole kiinnostunut naisista.
Heteronaisen perspektiivistä naisissa ei ole mitään kiinnostavaa.
Olen, kerran ihan kunnolla. Jonkinlaista vetovoimaa olen tuntenut muulloinkin, mutta silloin se ei ole kehkeytynyt ihastuksen tasolle asti. Tämä johon ihastui, flirttaili mulle itse hyvin aktiivisesti. Tuntui oudolta hänen naiseutensa ja jotenkin ehkä häiritsikin, mutta ihastuin häneen siitä huolimatta. Hänessä oli paljon sellaista mikä muhun on aina vedonnut: Juuri oikean sävyn ruskeat silmät, herkkyys, huumori, oikeanlaiset "viat" yms. Hän oli tosi huomaavainen mua kohtaan ja se oli kyllä flirttailun ohella se lopullinen juttu mikä mut sai ihastumaan häneen. Tämä ihastumiseni naiseen oli kuitenkin sekavaa ja ihanan ja jännän lisäksi ahdistavaa.
Juttu ei edennyt kuin ystävyys ja flirttitasolle, mm. koska itse olen varattu ja perheellinen.
Ihastuminen on rankkaa noin ylipäätään, mutta jos mulla vielä joskus on voimia ihastua (ehkei ole), niin en enää haluaisi ihastua naiseen. Itse olen sitä mieltä, että nainen ja mies täydentävät toisiaan niin henkisesti kuin fyysisesti.
En aikuisella iällä, mutta 15-vuotiaana olin vähän ihastunut parhaaseen kaveriini. Se ei ollut missään määrin ulkonäöllistä (hän oli ihan ok näköinen, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa) vaan ihan sitä että ajattelin hänen olevan sielunkumppanini.