Totaalinen elämänmuutos, mutta miten? HELP!!!!
Olen maailman tylsin ja ankein ihminen, eikä minulla ole juurikaan ystäviä nykyään, kun kaverini ovat pääosin muuttaneet ulkomaille. Olen jo tylsän keski-ikäinen 30+, naimisissa kamalan miehen kanssa ja lapset ovat 2- ja 1-vuotiaita. Kroppani on kulahtanut raskauksien myötä ja en ole nyt pikkulapsiaikana päässyt juurikaan mihinkään muualle paitsi leikkipuistoihin ja lähikauppaan neljän seinän sisältä. Olen myöhemmin palaamassa töihin (IT-alalla rividuunarina) ja alalta on yksi nopeasti hutaisten suoritettu alempi korkeakoulututkinto, mutta toinen yliopistotutkinto on kesken, enkä edes tiedä, onko sekään omaa alaani. En myöskään edes haluaisi asua Suomessa, jos voisin valita. En ole päässyt reissaamaankaan lasten syntymän jälkeen, mikä katkeroittaa entisestään -- mieheni nimittäin ei anna mun matkustaa lasten kanssa, eikä halua, että matkustaisimme kaikki yhdessäkään. Mieheni on kaiken kaikkiaan todella painajaismainen, mutta en halua vatvoa ko. yksityiskohtia tässä lähemmin.
Siis haluaisin erota, muuttaa työtäni, reissata paljon, muuttaa ulkomaille ja muuttaa ulkonäköäni erittäin radikaalisti sekä tehdä uuden tutkinnon kokonaan. Lisäksi olisi mukavaa löytää mahdollisesti uusi puolisokin. Mistä lähtisin liikkeelle? Olen ihan järkyttävän epätoivoinen ja väsynyt elämääni nykyisellään.
Kommentit (9)
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, mutta joinain epätoivon hetkinä olen jopa miettinyt sellaista, että hyppäisin junan alle. En vain jaksa tätä surkeaa elämääni.
Listaat konkreettisesti tavoitteesi ylös, sen miten voit ne saavuttaa (osatavoitteet mukaan lukien) ja sen aikataulun, jossa ne aiot saavuttaa/teet jotain tavoitteiden eteen. Sitten lähdet toteuttamaan kohtia.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:57"]
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, mutta joinain epätoivon hetkinä olen jopa miettinyt sellaista, että hyppäisin junan alle. En vain jaksa tätä surkeaa elämääni.
[/quote]
Jos tuollaiseenkin olisit valmis, niin suosittelen että lähdet vaan lätkimään. Jätät miehen hoitamaan lapsia kuin parhaaksi näkee ja aloitat uuden elämän ulkomailla. Tällainen ei tietysti ole hyväksyttävää kuin miehiltä, mutta kukapa sinua siellä kaukana tietäisi moralisoida.
Kuulostaa siltä, että ihan ekana sinun on syytä palata töihin. Vellot nyt ongelmissasi ja miehesikin kauheus korostuu, kun olet vain kotona lasten kanssa.
Sitten panet asuntohakemuksen kunnalle. Hommaat kämpän ja nostat kytkintä, kuitenkin niin, että miehelle jää rooli isänä. Ulkomailla asuminen ei ole helppoa toteuttaa tuossa rytäkässä, ja lapsille on parempi, jos kaikki ei muutu yhtä aikaa.
Kun olet eronnut, miehellä ei ole nokan koputtamista elämääsi. Ok, elämä voi olla taloudellisesti aika ahdasta yksinhuoltajana, mutta ainakin teet päätöksesi itse.
Suosittelen elelemään ainakin jonkin aikaa yksin lasten kanssa. Ettet sorru uudestaan tuollaiseen mieheen, ja tekaisemaan lapsiakin vielä. Olet kumminkin nuori vielä, joten nyt on pohjatyön vuoro: koulutat itsesi työn ohessa ja kasvatat lapsia isommaksi ja irtaudut huonosta parisuhteesta.
Kun pääkoppa asettuu - miehesi ja neljän seinän sisällä ilman muita aikuiskontakteja kuin miehesi kanssa olo päätyvät - jaksat tehdä jotain ulkonäöllesikin.
Joten first things first. Toki laihduttamisen voi aloittaa saman tien jne., mutta veikkaan, että eniten mielialaasi, energiaasi ja elämääsi vaikuttaa ero ja töihin paluu.
Tsemppiä ja unohda synkistelyt ja itsemurhamietteet. Olet sen velkaa lapsillesi ja itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:58"]
Listaat konkreettisesti tavoitteesi ylös, sen miten voit ne saavuttaa (osatavoitteet mukaan lukien) ja sen aikataulun, jossa ne aiot saavuttaa/teet jotain tavoitteiden eteen. Sitten lähdet toteuttamaan kohtia.
[/quote]
Juuri näin. Yksi asia kerrallaan, ja muutaman vuoden kuluttua huomaat, että elämäsi on täysin erilaista kuin nyt. Rohkeutta vaan, kyllä asioita pystyy muuttamaan kunhan viitsii nähdä sen vaivan.
Aloitat erosta. Sitten teette huoltajuussopimukset ym. ammattilaisten kanssa, ja alat toteuttaa reissaamista vaikka viikonloppureissujen mitoissa. Samalla kun saat omaa aikaa enemmän (lue: yksin on helpompaa kahden lapsen kanssa, kuin että siinä on lisänä vielä kusipää mies), niin alat pikkuhiljaa kuntoilla, syödä paremmin ja sitten mietit mikä ala voisi kiinnostaa ja olisi ihan sinun resursseilla toteutettavissa.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:03"]
No kyllä se totaalinen elämänmuutos tulee kun tänne muuttaa miljoonia pakolaisia. Nauratte varmaan, että mikä hullu akka tuokin on, mutta muutaman vuoden sisään tämä maa on täysin ulkomaalaisten hallussa.
[/quote]
Olisko mahdollista, että kiihkoilisit ulkomaalaispelkoasi jossain toisessa ketjussa. Niitä on vasiten tänne perustettu tuhansia, joten eiköhän sellaisen löytäminen sinulta onnistu. Tässä keskustellaan nyt ihan jostain muusta.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:57"]
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, mutta joinain epätoivon hetkinä olen jopa miettinyt sellaista, että hyppäisin junan alle. En vain jaksa tätä surkeaa elämääni.
[/quote]
Jos tuollaiseenkin olisit valmis, niin suosittelen että lähdet vaan lätkimään. Jätät miehen hoitamaan lapsia kuin parhaaksi näkee ja aloitat uuden elämän ulkomailla. Tällainen ei tietysti ole hyväksyttävää kuin miehiltä, mutta kukapa sinua siellä kaukana tietäisi moralisoida.
[/quote]
Aika äärimmäistä, mutta tavallaan tosiaan loogista. Ei tuo ole lasten kannalta pahempaa kuin itsensä tappaminenkaan.
Jos tosiaan haluat muuttaa ulkomaille, on ongelmana lasten isä, joka ei siis ilmeisesti halua. Olisi ikävää viedä lapset pois isänsä luota, vaikka tämä siihen suostuisikin. Muuten voit muuttaa elämääsi aika vapaasti ihan siihen suuntaan kuin haluat. Jos mies on kamala, kannattaa varmaan erota. Ei mies voi sinua sitten estää matkustamasta. Pienet lapset tietysti rajoittavat, sillä tarvitsevat sinua paljon. Mutta mieti, mitä tosissasi eniten haluat, ja pyri siihen. Kyllä elämällään saa tehdä mitä haluaa.