Okei, mitä tapahtui? Onko oikeus loukkaantua?

Kutsuin kaksi tätiäni jouluna lounaalle ja ruokailun yhteydessä tuli juttua perheemme tulevasta kesälomamatkasta. Toinen tädeistäni innostui välittömästi ja ilmoitti että hän tulee talovahdiksi. Varoitin että kyseessä olisi kaksi viikkoa, jaksaisiko hän olla yksin sen ajan lemmikkiemme kanssa. Kyllä ehdottomasti. Siis mikä helpotus! Kaikki eläimet ovat pieniä ja helppoja, mutta hoidon saanti keskellä kesää ei ole helppoa.

Kevät kului ja ko. tädistäni, joka asuu toisessa maassa, ei kuulunut mitään, mikä on ihan normaalia.

No, toukokuussa kävin moikkaamassa tätä toista tätiäni, joka oli myös luonani jouluna. Kysyin häneltä toisen tädin kuulumisia. Nooh, hänellä on kyllä tosi kiireinen kesä tulossa. Heti alkoi hälytyskellot soida ja kysyin että kai hän nyt sentään muistaa meille tulla ja on siihen varautunut! No en tiedä, en usko, oli vastaus. Minä heti paniikissa viestittämään talovahdiksi lupautuneelle, että kai olet tulossa?!  

No vastaus oli että kun vaatteiden pakkaamisessa on niin paljon vaivaa...ja tämän Suomessa asuva tätini oli tunkemassa tyttären tytärtään EHKÄ päiväksi tai kahdeksi hänen luokseen sillä jälkimmäisellä viikolla, niin ei hän oikein tiedä.

Eli minulle ei aiottu kertoa että kahden viikon talovahtihomma oli peruuntunut ja minun olisi neljälle eläimelle viime tingassa pitänyt hankkia hoito jostain. Lisäksi minulle valaistiin että vanhapiikatädin kahden viikon vaatteet on niin paljon rasittavampi miettiä valmiiksi kuin mitä minun on miettiä sama meidän kuuden hengen perheellemme.

OLen todella loukkaantunut siitä että meidät oli hyvin tieten tahtoen tarkoitus jättää pulaan! Mieltään voi aina muuttaa ja perua homma, mutta ettei viitsinyt kertoa asiasta mitään!

Miten te näette asian? Olenko loukkaantunut turhasta? Ja mitä minusta ajatellaan/miten arvotetaan, jos on aivan sama miten pahaan pulaan joudun?