Lue keskustelun säännöt.
Luovun lapsista
4n äiti
21.03.2022 |
Lyhyesti. Olin kotiäiti yli 13v ja saimme 4 poikaa. Tämä oli yhteinen päätös. Vuosi sitten mieheni ihastui hyvin nuoreen työtoveriinsa, joka saa lapsen kesällä. Tämä on oikea tunteiden syöksykevät. Mieheni ehdottaa että pitää tavallaan kahta pesää. Hän asuisi naisen ja uuden lapsensa kanssa naisen vaatimuksesta. Ja minä menisin töihin koska on nin paljon elätettäviä ja hoitaisin 2....13v poikiamme. Hän ottais ne esim 2 kertaa kuussa luokseen.
Sain jonkinlaisen romahduksen 2 viikkoa sitten. Olin viikon sairaalassa missä lääkäri piti henkistä tilaani hyvin huonona. Lapset olivat sen viikon äidilläni. Mutta hänkin on jo 78v syöpäpotilas ja kovin väsynyt.
Itse olen edelleen huonossa kunnossa. Menen verenvuodon takia tutkimuksiin. En jaksa missään tapauksessa arkea 4 villin pojan kanssa. Olen lopen uupunut.
Niinpä aion antaa pojat isälleen. Voin ottaa heitä sillon tällöin. Maksan elatusmaksut.
Minulla ei ole mitään ammattia, mutta eräs mahdollisuus olisi oppisopimuksella päiväkotiin. Sitähän osaan tehdä. Mutta terveys pitää saada kuntoon. Ehkä vuoden päästä?
Mieheni morsian 22v ei varmaan riemastu olla äitipuoli. Mutta niin makaa kuin petaa.
Kommentit (197)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva lapsille kostaa omat katkeruutensa
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ne mammat uskoo 🤣🤣🤣
Siis tämä on niin satua koko juttu.
Ja mammat senkun antavat neuvoja.
Ei voi kuin nauraa 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Oletpa epäempaattinen. AP on ollut sairaalassa ja on henkisesti sairas.
Miksi pidät "kostonhimona" sitä, että AP haluaa lasten olevan isällään? Sanoisitko samaa henkisesti sairaasta isästä? Isähän tässä selvästi kuvittelee pääsevänsä helpolla, että maksaa vain elareita ja näkee poikia silloin kun itselle sopii. Kun uusi vauva syntyy, voi mennä pari kuukautta, että isä "jaksaa" käydä poikiaan tapaamassa. Ei se ainakaan lasten parasta ole, ettei näe isää juuri koskaan. Erityisesti pojille isän lähtö on kova paikka.
Lainaus ap:n tekstistä: "En jaksa missään tapauksessa arkea 4 villin pojan kanssa. Olen lopen uupunut. Niinpä aion antaa pojat isälleen. Voin ottaa heitä sillon tällöin. --- Mieheni morsian 22v ei varmaan riemastu olla äitipuoli. Mutta niin makaa kuin petaa."
Ymmärrän ettei tuo tilanne ole helppo, mutta nainen on selvästi kasannut koko minäkuvansa miehen ympärille ja kun mies otti ja jätti, niin hänen koko identiteettinsä romahti. Mutta, hän on kuitenkin ollut kotiäitinä. Yhtäkkiä se äitiys ei kiinnostakaan eikä sitä jaksa. Onko tehnyt liudan lapsia vain miehen mieliksi? Miten se kotiäitiys on sujunut aiemmin kun nyt yksin ollessa se ei enää sujukaan? Olen empaattinen lapsia kohtaan. Miltäköhän heistä tuntuu, kun äiti on sitä meiltä että hoitakoon joku uusi tuntematon nainen heidät. Se nyt on selvää ettei miehestä ole perhettä hoitamaan, kun alunperinkin otti hatkat.
Teet aika pitkälle meneviä päätelmiä identiteeteistä.
AP sanoi, että on ollut viikon sairaalassa ja nyt tutkittavana vakavien oireiden, verenvuodon, vuoksi.
Onko sinusta omituista, että siinä vaiheessa on vaikeuksia nähdä jaksamista neljän 2-13 vuotiaan villin pojan kanssa?
Itse ajattelen, että tässä tilanteessa ainut järjellinen ratkaisu on, että isä ottaa vastuun kokonaan pojista ja laittaa hetkeksi nyt syrjään muut tulevaisuuden suunnitelmansa. Tuleva vaimo?avovaimo?tyttöystävä? ilmeisesti on vasta raskaana, eli siellä ei ole lasta hoidettavana, kuten entisessä kodissa nyt on. Eli ne hatkat on nyt vaan vähäksi aikaa peruttava.
Väitän myös, että aika harvassa ovat ne enkelit, ketkä tuossa tilanteessa eivät edes mielessään tuumaisi, että mahtoiko nuori nainen tietää, mihinkä lottoon arpalipun osti ja minkä palkinnon tuleekaan lunastamaan. Minäkin ajattelen vierestä.
Hyvin sanottu!
Olisiko tuossa tilanteessa oikeasti joku, sairaalassa viikko, vakavat oireet, joita tutkitaan, mies höpisee jotain epämääräisiä "asun toisen luona, koska siellä ollaan raskaana ja toinen näin tahtoo, mutta pidetään yllä jotain erikoista juttua tässä mekin", neljä lasta helmoissa, nuorin 2 v, jotain muuta kuin edes sen verran vahingoniloinen, että ajattelisi, että kyllä nyt uusikin saa maata, kuten on pedannut??
Vierailija kirjoitti:
Oikein! Näin tekee myös petetty vaimo Fay Weldonin romaanissa Naispaholaisen elämä ja rakkaudet: luovuttaa lapset pettäjämiehen ja tämän rakastajattaren hoitoon ja lykkää sinne myös pidätyskyvyttömän, muistisairaan anopin romanssia sotkemaan.
No aika luonnollista että mies huolehtii äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsikin on rankkaa. Hän on kokenut kiihkeän rakkauden jopa siittänyt taas lapsen. Sen taidon hän näyttää osaavan.
On 22vlle kova paikka saada 5 lasta. Hänhän vain kuvitteli pientä flirttiä miehesi kanssa.
Mistä tiedät mitä kuvitteli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Eiköhän sen iskän täytyisi nyt laittaa oma pimpsanhimo syrjään ja keskittyä hoitamaan omia lapsiaan sen aikaa edes, että äidin vakavat oireet selvitetään ja katsotaan, mikä hänen terveydellinen tilansa on.
Miksi niin vain sen aikaa? Onko lasten hoito jotenkin naisen homma? Vain sairaalakunnossa ei olisi? Haloo 1800-luku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska terveydentilasi ei kestä lähivanhemmuutta yksin, on ihan ymmärrettävää, että lasten isä ottaa päävastuun lapsista nyt. Hänhän niitä mitä ilmeisimmin hyvin jaksaa hoitaa, kun kerran oikein lisääkin lapsia itselleen tekee. :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ne mammat uskoo 🤣🤣🤣
Et usko, että joku perheellinen mies panisi toista naista? Vai että 22v voi tulla raskaaksi?
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis tosiaan suostumassa miehen ehdotukseen moniavioisuudesta, kahden "pesän pitämisestä" ja sinun töihinmenostasi elättämään miehen moniavioisuusrakennelmaa? Miksi menisit päiväkotiin hoitamaan toisten lapsia, kun sinulla on 4 omaakin, jotka tarvitsevat äitiään? Älä viitsi olla tuollainen tossu ja kynnysmatto. Minä ottaisin kyllä täydellisen pesäeron ja lapset itselleni ja jatkaisin elämääni niine hyvineni.
Mene vaikka turvakotiin lasten kanssa, tuo mitä mies ehdottaa ei ole tervettä, vaan henkistä väkivaltaa jos sinua tuollaiseen oman moniavioisuutensa ylläpitorakennelmaan painostaa. Älä tue tuollaista millään eleellä. Lapsesi eivät anna sinulle ikinä anteeksi, jos luovut heistä vain siksi, että mies on pettänyt sinua ja elänyt kaksoiselämää. Miksi antaisit pois kaikkein tärkeimmän, mitä sinulla on, eli lapset?
Lapset itsellesi. Mutta kun ne lapset EI ole äidin omaisuutta!! Yhtä lailla lapsilla oikeus isään ja isällä lapsiin. Miksi ihmeessä päästää mies niin helpolla ettei tämän tarvitse huolehtia omista lapsistaan?? Entä jos ap kuolee, ja miehellä ei suhdetta lapsiinsa?
TOTTAKAI lapset miehelle.
Mitä miehen morsian miettii, ei voi ennakoida. Voi tykätäkin lapsista.
ap:n viimeinen lause saa tilanteen kuulostamaan siltä, että hän luopuu lapsistaan vain kostaakseen miehen syrjähypyn nyt uudelle naiselle. "niin makaa kuin petaa". Kosto se on typeräkin kosto, vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap:n viimeinen lause saa tilanteen kuulostamaan siltä, että hän luopuu lapsistaan vain kostaakseen miehen syrjähypyn nyt uudelle naiselle. "niin makaa kuin petaa". Kosto se on typeräkin kosto, vissiin.
Mitä ihmettä? Miten omien lasten hoitaminen on mikään "kosto". Jos nainen on hoitanut ensin lapset ja koko kodin 13 vuotta, seuraavaksi saman tekee se mies seuraavat 13 vuotta. Se mikään kosto ole vaan tasan jaetut hoitovastuut. Äiti kuitenkin raatanut kaikkien neljän kanssa vauva-ajat.
Aikamoinen supermies varmaan, kun hoitelee vauvan, taaperon, tarhaikäisen, alakoululaisen ja teinin sekä parikymppisen hottiksensa samalla kertaa 24/7... ja palkkatyöt, talouden, ruohon leikkuut, siivoukset, kaupassa käynnit, talon remontit, lasten harrastukset, avioeron oikeusriidat, omat kuolevat vanhempansa, sijoitussalkkunsa, perhelomat, joulujuhlat, synttärit... Ei mahda poikien saunailtoja paljon tulla. Kaverit nauraa partaansa hölmöläiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap:n viimeinen lause saa tilanteen kuulostamaan siltä, että hän luopuu lapsistaan vain kostaakseen miehen syrjähypyn nyt uudelle naiselle. "niin makaa kuin petaa". Kosto se on typeräkin kosto, vissiin.
Itse ajattelen, että tuossa tilanteessa se on kyllä laiha lohtu.
Tsemppiä tilanteeseen.
Teet oikean päätöksen. Ole lapsien elämässä sen verran kun jaksat ja muistuta heitä siitä, että olet olemassa heille. Kuitenkin miehesi temppu on sen verran itsekäs ja paha, että sietääkin hänen kantaa täysi vastuu lapsistanne nyt, kun sinä voit huonosti.
Ei katkeruuden, ei koston, vaan oman jaksamisesi takia. Jos siinä sivussa saa näpäyttää, ettei hän saa nuoren rakastajansa kanssa onnellista vauva arkea, koska kuvailemalla tavalla toimiessasi, vanhemmat lapset ovat heidän arjessa täysillä mukana, joten se on hyvä. Tuollaisen tempun jälkeen, miehesi ei ansaitse muutakuin olla täysiaikainen isä myös muille lapsille eikä pelkästään uudelle vauvalle.
Koita jaksaa ja muista, että aurinko on olemassa silloinkin, kun pilvet ovat sen peittäneet.
Vuosi sitten ihastunut ja nyt jo lapsi tulossa. On ne ihmiset kerkeäväisiä.
Suunnitelmasi kouluttautua kuulostaa erittäin hyvältä. Miten olisi lasten suhteen vuoroviikkosysteemi? Saat kyllä vielä elämäsi järjestykseen. Kaikki menee loppujen lopuksi vielä hyvin. Ensimmäiset pari vuotta eron jälkeen on henkisesti raskasta, mutta ajan kanssa sitä hyväksyy tilanteen ja tottuu siihen.
Hei, itse olen sosiaalityöntekijä siviiliammatiltani, ja ajattelen, että olet nyt vaikeassa elämäntilanteessa ja monen vastuun kannattelijana. En tiedä, mitä ajattelet ammattilaisten tarjoamasta tuesta, mutta pohdin, että voisit hyötyä siitä, että joku asettuisi kanssasi näitä asioita järjestelemään. Jos luen kertomustasi oikein, sinulla on tässä monta asiaa päällekkäin: yllättävän tilanteen aiheuttama shokki, ymmärrettävä uupumus, pohdinta tulevasta kouluttautumisesta tai urasta, pohdinnat lasten asumisesta ja elättämisestä, oma terveys ja entisen puolisosi kohtuuttomalta tuntuva vaatimus. Tämä olisi paljon kelle vain! Kaiken keskellä olet jaksanut ajatella muita: lapsiasi, äitiäsi. Ajattelen, että se kertoo vahvuuksistasi paljon!
Kerrot olevasi menossa sairaalaan uudestaan. Pohdin, koetko mahdolliseksi, että puhuisit tilanteestasi sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa. Hänen tehtävänsä on luvallasi (ja vain luvallasi) kertoa sinulle oikeuksistasi ja palveluista, joita voit saada. Akuutteja asioita (esim talouteen liittyen) hän voi kanssasi järjestellä hyvinkin nopeasti. Samalla voitte yhdessä selvittää, olisiko muuta tukea, josta voisit hyötyä.
Monelle ihmiselle tulee sosiaalityöstä ensimmäisenä mieleen lastensuojelu ja se on monelle pelottavakin ajatus. Siksi sanon, että kertomassasi ei ole mitään sellaista mikä edellyttäisi lastensuojeluilmoituksen kirjaamista.
Uskon, että olet itse paras asiantuntija arvioimaan, mikä on paras ratkaisu elämäntilanteessanne! Toivotan kovasti voimia!
Kohta on tämän nuorikon aloitus aaveellä ”En kestä mieheni lapsia!”
Jos yhdessä sovitaan lasten teosta ja niitä on päätetty tehdä 4, kyllä siinä on ihan järkevää, että toinen on enemmältikin kotona, etenkin, kun nuorin on vielä 2. Näin on tässäkin tapauksessa tehty. Ei tämä mitään identiteettipolitiikkaa ole, vaan suomalaista perhearkea.
Ei suurella osalla meistä ole valmiuksia tai mahdollisuuksia valita ihan kaikkea, pitkää kouluttautumista, hyvää pitkää työuraa, isohkoa lapsikatrasta.
Ennen kaikkea kysyisin kyllä, miltäköhän lapsista tuntuu katsoa, että isä on niin julma, että ei välitä äidin sairaalajaksoista tai vakavista oireista, miettii vain uutta elämäänsä tuntemattoman naisen kanssa.
Aivan turha siis yrittää tässä nyt taas kerran naista syytellä siitä, että yhteiset sovitut asiat eivät pädekään.