Lue keskustelun säännöt.
Luovun lapsista
4n äiti
21.03.2022 |
Lyhyesti. Olin kotiäiti yli 13v ja saimme 4 poikaa. Tämä oli yhteinen päätös. Vuosi sitten mieheni ihastui hyvin nuoreen työtoveriinsa, joka saa lapsen kesällä. Tämä on oikea tunteiden syöksykevät. Mieheni ehdottaa että pitää tavallaan kahta pesää. Hän asuisi naisen ja uuden lapsensa kanssa naisen vaatimuksesta. Ja minä menisin töihin koska on nin paljon elätettäviä ja hoitaisin 2....13v poikiamme. Hän ottais ne esim 2 kertaa kuussa luokseen.
Sain jonkinlaisen romahduksen 2 viikkoa sitten. Olin viikon sairaalassa missä lääkäri piti henkistä tilaani hyvin huonona. Lapset olivat sen viikon äidilläni. Mutta hänkin on jo 78v syöpäpotilas ja kovin väsynyt.
Itse olen edelleen huonossa kunnossa. Menen verenvuodon takia tutkimuksiin. En jaksa missään tapauksessa arkea 4 villin pojan kanssa. Olen lopen uupunut.
Niinpä aion antaa pojat isälleen. Voin ottaa heitä sillon tällöin. Maksan elatusmaksut.
Minulla ei ole mitään ammattia, mutta eräs mahdollisuus olisi oppisopimuksella päiväkotiin. Sitähän osaan tehdä. Mutta terveys pitää saada kuntoon. Ehkä vuoden päästä?
Mieheni morsian 22v ei varmaan riemastu olla äitipuoli. Mutta niin makaa kuin petaa.
Kommentit (197)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten työkaveri voi olla noin nuori? Joku harjoittelija?
Miten niin nuori??? Moni on aloittanut työnsä jo 16 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten työkaveri voi olla noin nuori? Joku harjoittelija?
Miten niin nuori??? Moni on aloittanut työnsä jo 16 vuotiaana.
No aika nuori tosiaan on, jos ukko lähestyy jo viittäkymppiä. Onko muija joku weetee, vai miksi se on patun kanssa?
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
13 v. osaa jo itsekin sanoa, kumman luona haluaa asua. Monet isät muutenkin ottaneet hoitaakseen koko pesueen, tietysti, ovathan lasten vanhempia ja palkkakin yleensä parempi kuin äidillä. Ja onhan siellä äitipuoli ja vielä pikkuvauvasisaruskin. Kyllä ne hoitaa. Puolet ja puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo ? Jos ei niin pidä lapset.Varmasti arvostavat sinua kun ovat aikuisia.
Jep. Te jotka sanotte että pitäis jättää lapset, teillä varmaan ollut äiti kotona ja läsnä?
Mulla ei ollut, eikä sillä ole mitään väliä minkä takia hän lähti. Rikkoi mut ja muistan kuinka ikävä mulla oli aina äitiä. Tunsin ja tunnen edelleen oloni ulkopuoliseksi muiden naisten seurassa, kun itsellä ei ole ollut sitä naisen mallia. En voi kunnioittaa äitiä, vaikka olen antanut anteeksi.
Äidin ei koskaan pitäisi hylätä lapsiaan.Ja monet lapset kärsivät koko ikänsä isän puutteesta. Yhden kaverin isä lähti, kaverilla on ollut ihan hirveän vaikeita miessuhteita aina, läheisriippuvuutta ja on helppo uhri kaikille narskuille ym mulk eroille. Ei pitäisi isänkään koskaan hylätä lapsiaan.
Ihan tutkitusti etenkin poikalapset, joissa tässä on kyse, vahingoittuvat henkisesti, kun isä jättää. Ottavat mallia myös, vaikka kuinka huonosta käytöksestä.
Muutoinkin koko ajan hoetaan, että olisi pitänyt miettiä apn jo lapsia tehdessä: niin olisi miehenkin ja miehen olisi pitänyt myös miettiä, miten sovittaa kaikkien lapsiensa elämän jatkossa, niin olevien kuin tulevien.
Mieshän se tässä nyt rakentaa tulevaisuutta uusiksi, joten kai hän on miettinyt, miten sen tekee siten, että tulos on kaikille lapsille paras mahdollinen, se on ihan varmasti lähtökohta?
Sanomatta on selvää, että jos äiti on sairaalassa ja tutkimuksissa vakavien oireiden vuoksi, lapsien paikka on isänsä luona. Kuinka muutoin voisi ollakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se 22v mimmi ota hatkat siitä suhteesta parin viikon sisällä kun on ne lapset saanut sinne hoitavakseen :) Pokerinaamaa vaan!
Vierailija kirjoitti:
Mies on 45v, minä 39v.
On erittäin pieni mahdollisuus, että sen uuden naisen ja miehesi suhde kestää, jos ikäeroa on noin paljon. 45 v ja 22 v, huhhuh. Monta lastakin vielä. Kyllä tässä todennäköisesti käy ennen pitkää niin, että nainen ottaa vauvansa ja lähtee pois miehen luota.
Missään tapauksessa ei ole sinun syysi, ettet nyt jaksa. Miehesi luulee että voi käväistä pari kertaa kuussa katsomassa poikia, mutta se ei ole poikien eikä varsinkaan sun edun mukaista nyt tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Oletpa epäempaattinen. AP on ollut sairaalassa ja on henkisesti sairas.
Miksi pidät "kostonhimona" sitä, että AP haluaa lasten olevan isällään? Sanoisitko samaa henkisesti sairaasta isästä? Isähän tässä selvästi kuvittelee pääsevänsä helpolla, että maksaa vain elareita ja näkee poikia silloin kun itselle sopii. Kun uusi vauva syntyy, voi mennä pari kuukautta, että isä "jaksaa" käydä poikiaan tapaamassa. Ei se ainakaan lasten parasta ole, ettei näe isää juuri koskaan. Erityisesti pojille isän lähtö on kova paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo ? Jos ei niin pidä lapset.Varmasti arvostavat sinua kun ovat aikuisia.
Jep. Te jotka sanotte että pitäis jättää lapset, teillä varmaan ollut äiti kotona ja läsnä?
Mulla ei ollut, eikä sillä ole mitään väliä minkä takia hän lähti. Rikkoi mut ja muistan kuinka ikävä mulla oli aina äitiä. Tunsin ja tunnen edelleen oloni ulkopuoliseksi muiden naisten seurassa, kun itsellä ei ole ollut sitä naisen mallia. En voi kunnioittaa äitiä, vaikka olen antanut anteeksi.
Äidin ei koskaan pitäisi hylätä lapsiaan.Ja monet lapset kärsivät koko ikänsä isän puutteesta. Yhden kaverin isä lähti, kaverilla on ollut ihan hirveän vaikeita miessuhteita aina, läheisriippuvuutta ja on helppo uhri kaikille narskuille ym mulk eroille. Ei pitäisi isänkään koskaan hylätä lapsiaan.
Ihan tutkitusti etenkin poikalapset, joissa tässä on kyse, vahingoittuvat henkisesti, kun isä jättää. Ottavat mallia myös, vaikka kuinka huonosta käytöksestä.
Muutoinkin koko ajan hoetaan, että olisi pitänyt miettiä apn jo lapsia tehdessä: niin olisi miehenkin ja miehen olisi pitänyt myös miettiä, miten sovittaa kaikkien lapsiensa elämän jatkossa, niin olevien kuin tulevien.
Mieshän se tässä nyt rakentaa tulevaisuutta uusiksi, joten kai hän on miettinyt, miten sen tekee siten, että tulos on kaikille lapsille paras mahdollinen, se on ihan varmasti lähtökohta?
Sanomatta on selvää, että jos äiti on sairaalassa ja tutkimuksissa vakavien oireiden vuoksi, lapsien paikka on isänsä luona. Kuinka muutoin voisi ollakaan?
No juuri noin, sinähän sen sanoit!
Aika kevyesti täällä sysätään apn niskoille "olit tyhmä"-kortti. Eikö ajatella, että mies tässä nyt pistää uusiksi sen, mikä on aikanaan yhdessä sovittu, joten on aivan hänen vastuullaan hoitaa asiat sopimusrikkojana siten, että niistä ei ainakaan lapsille harmia koidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Eiköhän sen iskän täytyisi nyt laittaa oma pimpsanhimo syrjään ja keskittyä hoitamaan omia lapsiaan sen aikaa edes, että äidin vakavat oireet selvitetään ja katsotaan, mikä hänen terveydellinen tilansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ne mammat uskoo 🤣🤣🤣
Idiootti. Täällä jutellaan muuten vain asioista, uskominen jätetään kirkkokansalle.
TUTTUMIES TEKI SAMANLAISEN SÄÄDÖN, SILLÄ POIKKEUKSELLA ETTÄ TÄMÄ UUSI EMÄNTÄ PYÖRÄYTTI ENSIN KAKSOSET JA HETI PERÄÄN KOLMANNEN ELI TUTTUMIES IKÄÄ 48V HOIDETTAVANA 3 LASTA ENSIMMÄISEN VAIMON KANSSA JA TOISET 3 SEURAAVAN NAISEN KANSSA.
ei käy kateeksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Oletpa epäempaattinen. AP on ollut sairaalassa ja on henkisesti sairas.
Miksi pidät "kostonhimona" sitä, että AP haluaa lasten olevan isällään? Sanoisitko samaa henkisesti sairaasta isästä? Isähän tässä selvästi kuvittelee pääsevänsä helpolla, että maksaa vain elareita ja näkee poikia silloin kun itselle sopii. Kun uusi vauva syntyy, voi mennä pari kuukautta, että isä "jaksaa" käydä poikiaan tapaamassa. Ei se ainakaan lasten parasta ole, ettei näe isää juuri koskaan. Erityisesti pojille isän lähtö on kova paikka.
Lainaus ap:n tekstistä: "En jaksa missään tapauksessa arkea 4 villin pojan kanssa. Olen lopen uupunut. Niinpä aion antaa pojat isälleen. Voin ottaa heitä sillon tällöin. --- Mieheni morsian 22v ei varmaan riemastu olla äitipuoli. Mutta niin makaa kuin petaa."
Ymmärrän ettei tuo tilanne ole helppo, mutta nainen on selvästi kasannut koko minäkuvansa miehen ympärille ja kun mies otti ja jätti, niin hänen koko identiteettinsä romahti. Mutta, hän on kuitenkin ollut kotiäitinä. Yhtäkkiä se äitiys ei kiinnostakaan eikä sitä jaksa. Onko tehnyt liudan lapsia vain miehen mieliksi? Miten se kotiäitiys on sujunut aiemmin kun nyt yksin ollessa se ei enää sujukaan? Olen empaattinen lapsia kohtaan. Miltäköhän heistä tuntuu, kun äiti on sitä meiltä että hoitakoon joku uusi tuntematon nainen heidät. Se nyt on selvää ettei miehestä ole perhettä hoitamaan, kun alunperinkin otti hatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos molemmat vanhemmat osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lasten parasta, homma menisi optimaalisesti niin, että isä ottaa ensin isomman vastuun lapsista että äiti saa toivuttua. Lapsille kerrotaan että äiti on sairas ja siksi poissa, mutta tapaa lapsiaan kuitenkin säännöllisesti. Kun äiti paranee ja alkaa saada voimiaan takaisin sovitaan järjestelyt jollain reilulla tavalla - oli se sitten viikko-viikko tai joku muu jako, nuorin on aika pieni vielä viikko-viikko systeemiin. Omaisuus jaetaan reilulla tavalla niin, että äiti pääsee jaloilleen ja opiskelemaan ja pian työelämään. Isä asuu joko naisystävän kanssa tai lastensa kanssa.
Melko todennäköisesti aloituksen perusteella homma vaan ei mene sopuisasti vaan kaikesta tulee riitaa, isä olettaa että voi jättää vastuun äidille ja kun se ei onnistukaan niin alkaa hankaloittaa asioita, toisaalta äiti on katkera ja haluaa tehdä kiusaa isälle ja uudelle naiselle. Joka asiasta riidellään. Kärsijäksi joutuu tietenkin viaton osapuoli, eli ne lapset.
Niinpä. Valitettavasti äidin tekstistä huokuu lähinnä vaan katkeruus eikä ole miettinyt lasten parasta vielä lainkaan. Nyt pitää laittaa ne omat kostonhimot sivuun ja miettiä järkevä ratkaisu. Isä ottakoon lapset siksi aikaa kun äiti saa päänsä kasaan. Nuorimmaisten kannattaisi jäädä äidin kanssa asumaan, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja. Ja kun uudessa kodissa olisi uusi vauva viemässä huomiota. Myöhemmin voi miettiä muita kuvioita.
Oletpa epäempaattinen. AP on ollut sairaalassa ja on henkisesti sairas.
Miksi pidät "kostonhimona" sitä, että AP haluaa lasten olevan isällään? Sanoisitko samaa henkisesti sairaasta isästä? Isähän tässä selvästi kuvittelee pääsevänsä helpolla, että maksaa vain elareita ja näkee poikia silloin kun itselle sopii. Kun uusi vauva syntyy, voi mennä pari kuukautta, että isä "jaksaa" käydä poikiaan tapaamassa. Ei se ainakaan lasten parasta ole, ettei näe isää juuri koskaan. Erityisesti pojille isän lähtö on kova paikka.
Lainaus ap:n tekstistä: "En jaksa missään tapauksessa arkea 4 villin pojan kanssa. Olen lopen uupunut. Niinpä aion antaa pojat isälleen. Voin ottaa heitä sillon tällöin. --- Mieheni morsian 22v ei varmaan riemastu olla äitipuoli. Mutta niin makaa kuin petaa."
Ymmärrän ettei tuo tilanne ole helppo, mutta nainen on selvästi kasannut koko minäkuvansa miehen ympärille ja kun mies otti ja jätti, niin hänen koko identiteettinsä romahti. Mutta, hän on kuitenkin ollut kotiäitinä. Yhtäkkiä se äitiys ei kiinnostakaan eikä sitä jaksa. Onko tehnyt liudan lapsia vain miehen mieliksi? Miten se kotiäitiys on sujunut aiemmin kun nyt yksin ollessa se ei enää sujukaan? Olen empaattinen lapsia kohtaan. Miltäköhän heistä tuntuu, kun äiti on sitä meiltä että hoitakoon joku uusi tuntematon nainen heidät. Se nyt on selvää ettei miehestä ole perhettä hoitamaan, kun alunperinkin otti hatkat.
Teet aika pitkälle meneviä päätelmiä identiteeteistä.
AP sanoi, että on ollut viikon sairaalassa ja nyt tutkittavana vakavien oireiden, verenvuodon, vuoksi.
Onko sinusta omituista, että siinä vaiheessa on vaikeuksia nähdä jaksamista neljän 2-13 vuotiaan villin pojan kanssa?
Itse ajattelen, että tässä tilanteessa ainut järjellinen ratkaisu on, että isä ottaa vastuun kokonaan pojista ja laittaa hetkeksi nyt syrjään muut tulevaisuuden suunnitelmansa. Tuleva vaimo?avovaimo?tyttöystävä? ilmeisesti on vasta raskaana, eli siellä ei ole lasta hoidettavana, kuten entisessä kodissa nyt on. Eli ne hatkat on nyt vaan vähäksi aikaa peruttava.
Väitän myös, että aika harvassa ovat ne enkelit, ketkä tuossa tilanteessa eivät edes mielessään tuumaisi, että mahtoiko nuori nainen tietää, mihinkä lottoon arpalipun osti ja minkä palkinnon tuleekaan lunastamaan. Minäkin ajattelen vierestä.
Älä kuitenkaan tee siitä mitään paperia, että kun kunto kohehee...
On ihan ymmärrettävää ja oikein oikeastaan. Sinun elämä mennyt lasten hoitoon. Olisko sun aika elää välillä? Et joudu maksamaan elatusta koska olet p.a. Saat ilmaisen oikeusavun vaikka otat muun kuin julkisen oikeusavustajan jos siihen menee. Tsemppiä! Sinä nouset!
Kyllä jos tilanne olisi toisinpäin niin olisi se ihan hyväksyttävää, että isä antaa lasten asua pääsäännöllisesti äidin luona samalla, kun itse toipuu sairaudesta.
Miksi ei ole oikein, että nyt tehtäisiin toisinpäin? Äiti on selkeästi palanut loppuun ja ei jaksa 4 lapsen kanssa. Nyt on aika sen toisen vanhemman, eli isän ottaa pääsäännöllisesti lapset itselleen ja antaa äidin parantua. Voitte ihan hyvin aloittaa vaikka vuoden tällä systeemillä, katsotte sitten uudelleen vuoden päästä. Minkään ei tarvitse olla lopullista.
Anna lapset isälle. Parempi niin. Kohta alkaa varmaan huuto kuinka isä varasti lapset ja äitipuoli etäännytti ne äidistä.