Lue keskustelun säännöt.
Mies rikas, minä köyhä
01.09.2015 |
Kommentoikaas Mammat! Mieheni siis on oikeasti rikas, tämän kaupungin yksi parhaiten tienaavia. Minä taas tienaan vähän paremmin kuin siivooja, vaikka asiantuntija-ammatissa olenkin. Tuloero on siis ainakin viisinkertainen. Puhumattakaan siitä, että miehen kertynyt omaisuus on ainakin 20 kertainen omaani verrattuna.
Nyt alkaa sitten valittaminen :) mies ostelee itselleen ja lapsilleen (olemme uusioperhe) ihan älyttömän kalliita juttuja: kaikki on 10kertaa kalliimpaa kuin normituotteet ihmisillä yleensä. Tämä koskee kaikkea materiaa: vaatteita, autoja, laukkuja, kelloja, ihan kaikkea.
Lapsilleen ostaa 300-1000€ lahjoja, mopoautot ym. Minulle hän ostaa 50€ lahjan. En ymmärrä, miksi ihmeessä olen ihan eri kategoriassa materian suhteen kuin mies ja lapsensa. Koska materia on miehelle ja lapsille niin tärkeää, niin miksi hän ei voi ajatella, että olisi kiva joskus minullekin....? Sen ymmärtäisin, jos ostaisi lapsilleen vaikka 200€ lahjan ja minulle 100€. Mutta kun ero on noin huikaiseva ja poikkeuksia ei ole :(
Tuntuu kuin olisin ilmainen piika :( Mies ei osallistu kotihommiin mitenkään, eikä taaperonhoitoon :( Kiva on katsella, kun omassa olohuoneessa Chanelin laukut ja Rolexit vilahtelevat. Ja sitten kun nämä henkilöt niin mielellään puhuvat näistä kalleuksistaan. Ei täällä muusta puhutakaan. Tuntuu, että mies ja lapsensa nauttivat siitä, kun minulla ei ole. Nauttivat siitä, että kateellisena joudun katsomaan vierestä. Nauttivat siis minun pahasta olostani.
Olen pyytänyt, että mies ostaisi minullekin jotain, mutta mies on kieltäytynyt. Kuulemma voin ostaa itse, jos jotain haluan.
Onko teistä oikein tämmöinen?
Kommentit (92)
Minäkin muistan hiljattain lukeneeni samanlaisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla oli kovasti halu päästä miehen lompakolle loisimaan, ja nyt harmittaa kun niin ei käynytkään?
AP hei, me roikutaan AV:lla niin paljon, ettei täällä mene vanhat provot läpi!
Mies ei rakasta sua. Jossain vaiheessa vaihtaa sut taas nuorempaan
Jätä se mies! Mielestäni miehen ei tarvi rakastaa sua rahalla mutta kuullostaa nyt siltä ettei pahemmin kunnioita sinua jos kerran oikein tykkää leveillä sinulle kaikella mihin sinulla ei ole varaa.. Ihan juntti äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suunnilleen samanlaista tulojen suhteen, mutta lapset on yhteiset eikä minulla ole mitään kompleksia siitä, että mies lahjoo omiaan. Käyn töissä, voin ostaa omasta pienestä palkastani merkkilaukun, jos haluan. Mies ostaa sellaiset tyttärelle (16v) ja minusta se on hienoa. Minä olen aikuinen, 16v on vielä lapsi minuun verrattuna.
En ymmärrä, miksi miehen pitäisi lahjoa minua, joka käyn töissä. Lahjokoot perheessä niitä, joilla ei tuloja ole. Kun poika sai matkan New Yorkiin isältään lahjaksi, olin vain iloinen siitä, että isä pystyi toteuttamaan pojan toiveen. Tai kun hänelle ostettiin oma asunto, tuntui helpottavalta, että ei tarvitse etsiä opiskelukämppää ja miettiä vuokraa, kun asunto on oma (tähän joku taas puuttuu muistuttaen lahjaverosta, mutta sekin on kierrettävissä).
Minä olen itsenäinen yksikkö, en mikään miehen rahoilla loisija. Siksi en ymmärrä, miksi ap:n miehen pitäisi ostella kalliita lahjoja ja tuhlata rahojaan. Rakkaus ja raha kun eivät ole synonyymi.
Mieheni osti minulle viimeksi lahjaksi "hyttyshatun", olisikohan maksanut 8 e. Minusta hieno ele, koska hän tajusi ihan itse, että siitä on minulle hirvikärpäsaikaan iloa.
Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.---
Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia???
Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään.
Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti mies ajattelee, että sinulle on siitä riittävästi etua, kun "saat" asua hänen kalliissa asunnossaan (oletan että asutte hänen kustannuksellaan), eikä lahjojen sitten tarvitse olla niin kalliita. Rikkaat ihmiset ovat hyvin tietoisia tällaisista asioista.
Mitä voit tehdä? Ottaa asian puheeksi, mikä saattaisi kuulostaa vähän omituiselta, tai sitten tehdä omat johtopäätöksesi.
Minä en kyllä suoraan sanottuna ymmärrä noin suuria eroja elintasossa perheen sisällä. Meillä minä, vaimo, olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni ja todellakin pidän huolen siitä, ettei mieheni tunne olevansa yhtään varattomampi kuin minä. Toki autot, talot ym. on minun nimissäni, mutta samaa luxusta tarjoan miehellenikin kuin itselleni ja lapsillemme.
Ymmärrän siis hyvin ap:n pointin, mutta sen huomion haluan tuoda esille, että ehkä nuo luksus-asiat ovat miehellesi ja lapsillesi jo niin tavanomaisia ja jokapäiväisiä, etteivät yksinkertaisesti tajua retostelevansa niillä? Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:40"]
Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.---
Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia???
Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään.
Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan.
AP
[/quote]
Mikä ihmeen elintasoero? Saat asua siellä todennäköisesti kohtalaisen OK kämpässä ja ostaa tienaamillasi rahoilla mitä haluat vai viekö mies rahasi ja antaa ne lapsilleen?
Enkä asettaisi työssäkäyvää aikuista ja opiskelevaa nuorta samaan asemaan: se työssäkäyvä vastaa itse omasta elintasostaan, perheen lapsi saa elatuksensa vanhemmiltaan. Miten joku aikuinen ihminen voi elää harhassa, että elintaso on sitä, että miehen tuloilla ostetaan asioita, joihin itselläkin olisi varaa, mutta ei haluta ostaa?
Ilmainen piika oot. Jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jäisi. Enkä olisi alunperin lähtenytkään miehen matkaan. Jos on huomattavasti toista rikkaampi, pitää nostaa toinenkin arkisissa asioissa samalle tasolle, omistuksissa ja sijoituksissa ei. Toki rikkaampi voi myös alentaa itsensä sen köyhemmän tasolle, mutta tässä ei ole niin tapahtunut. Mätsään jo koiran hihnankin omaan asuuni sopivaksi ja mua kyllä häiritsisi, jos itse pukeutuisin ihan eri tasolla kuin mies. Se taso voi sitten olla ihan mikä tahansa, kunhan on yhteneväinen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:40"]
Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.---
Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia???
Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään.
Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan.
AP
[/quote]
Mikä ihmeen elintasoero? Saat asua siellä todennäköisesti kohtalaisen OK kämpässä ja ostaa tienaamillasi rahoilla mitä haluat vai viekö mies rahasi ja antaa ne lapsilleen?
Enkä asettaisi työssäkäyvää aikuista ja opiskelevaa nuorta samaan asemaan: se työssäkäyvä vastaa itse omasta elintasostaan, perheen lapsi saa elatuksensa vanhemmiltaan. Miten joku aikuinen ihminen voi elää harhassa, että elintaso on sitä, että miehen tuloilla ostetaan asioita, joihin itselläkin olisi varaa, mutta ei haluta ostaa?
[/quote]
Tässä on vaan se että eihän mieskään voisi sitten ottaa vastaan ap: n kodinhoitotyötä ja taaperohoitoa osallitumatta itse mitenkään niinkuin heillä näyttää olevan.
Aikuinen hoitaa itse kotityönsä ja lapsensa.
Mieshän on niiltä osin vapaamatkustaja.
Pitäisihän se arvostaa jotenkin eikä ottaa ilmaiseksi vastaan jonain naiselle luonnostaan lankeavana osana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:04"]
Minä en jäisi. Enkä olisi alunperin lähtenytkään miehen matkaan. Jos on huomattavasti toista rikkaampi, pitää nostaa toinenkin arkisissa asioissa samalle tasolle, omistuksissa ja sijoituksissa ei. Toki rikkaampi voi myös alentaa itsensä sen köyhemmän tasolle, mutta tässä ei ole niin tapahtunut. Mätsään jo koiran hihnankin omaan asuuni sopivaksi ja mua kyllä häiritsisi, jos itse pukeutuisin ihan eri tasolla kuin mies. Se taso voi sitten olla ihan mikä tahansa, kunhan on yhteneväinen.
[/quote]
Niin että selällään ja kontillaan elintason nostaminen on mielestäsi ihan ok?
Minun mielestäni se on prostituutiota.
Itsenäiset , rohkeat , voimakkaat suominaiset.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:04"]
Minä en jäisi. Enkä olisi alunperin lähtenytkään miehen matkaan. Jos on huomattavasti toista rikkaampi, pitää nostaa toinenkin arkisissa asioissa samalle tasolle, omistuksissa ja sijoituksissa ei. Toki rikkaampi voi myös alentaa itsensä sen köyhemmän tasolle, mutta tässä ei ole niin tapahtunut. Mätsään jo koiran hihnankin omaan asuuni sopivaksi ja mua kyllä häiritsisi, jos itse pukeutuisin ihan eri tasolla kuin mies. Se taso voi sitten olla ihan mikä tahansa, kunhan on yhteneväinen.
[/quote]
Niin että selällään ja kontillaan elintason nostaminen on mielestäsi ihan ok?
Minun mielestäni se on prostituutiota.
Itsenäiset , rohkeat , voimakkaat suominaiset.
[/quote]
No tuota noin. Mun tapauksessa se on erittäin paljon todennäköisempää, että ollaan alun perin samalla tasolla tai sitten minä tuen miestä rahallisesti. Mutta joo, jos sen haluat noin nähdä niin ihan sitten vaan. Itse en näe seksiäkään valtapelinä vaan asiana, joka yhdistää paria ja on molemmille nautinnollista ja mukavaa.
'7 vuotta sinkkuna muttei köyhänä'
Joskus nuorena yksi tosi vauraan perheen jälkeläinen oli muhun ihastunut ja halusi alkaa treffailla. Minä sitten en kuitenkaan halunnut ja jo siinä alkuasetelmassa jotenkin tuli ilmi, että kundi heti ajattelee, että yritän hyväksikäyttää hänen ihastustaan jotenkin taloudellisesti.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:40"] Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.--- Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia??? Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään. Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan. AP [/quote] Mikä ihmeen elintasoero? Saat asua siellä todennäköisesti kohtalaisen OK kämpässä ja ostaa tienaamillasi rahoilla mitä haluat vai viekö mies rahasi ja antaa ne lapsilleen? Enkä asettaisi työssäkäyvää aikuista ja opiskelevaa nuorta samaan asemaan: se työssäkäyvä vastaa itse omasta elintasostaan, perheen lapsi saa elatuksensa vanhemmiltaan. Miten joku aikuinen ihminen voi elää harhassa, että elintaso on sitä, että miehen tuloilla ostetaan asioita, joihin itselläkin olisi varaa, mutta ei haluta ostaa? [/quote] Tässä on vaan se että eihän mieskään voisi sitten ottaa vastaan ap: n kodinhoitotyötä ja taaperohoitoa osallitumatta itse mitenkään niinkuin heillä näyttää olevan. Aikuinen hoitaa itse kotityönsä ja lapsensa. Mieshän on niiltä osin vapaamatkustaja. Pitäisihän se arvostaa jotenkin eikä ottaa ilmaiseksi vastaan jonain naiselle luonnostaan lankeavana osana.
[/quote]
Jos mies tarjoaa ilmaisen luxuskodin (kaikkihan miehellä on 10x enemmän ja parempaa kuin muilla), niin eikö ap voi vastaavasti korkean elintason näin saatuaan vastata kodinhoidosta ja lapsesta? Kannattaa miettiä, että vuokralla asuminen miehen kämpässä maksaisi jotain 3000 e/kk (esimerkiksi) eli ap saa jo nyt kohtalaisen korkean elintason ihan vain miehen kanssa asumalla. Miksi hänen ei pidä tehdä mitään sen eteen, minkä mies kustantaa? Ap ei kertonut asuvansa homeisessa kellarissa miehen talossa, silloin ymmärtäisin itkun elintasoerosta.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:40"] Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.--- Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia??? Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään. Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan. AP [/quote] Mikä ihmeen elintasoero? Saat asua siellä todennäköisesti kohtalaisen OK kämpässä ja ostaa tienaamillasi rahoilla mitä haluat vai viekö mies rahasi ja antaa ne lapsilleen? Enkä asettaisi työssäkäyvää aikuista ja opiskelevaa nuorta samaan asemaan: se työssäkäyvä vastaa itse omasta elintasostaan, perheen lapsi saa elatuksensa vanhemmiltaan. Miten joku aikuinen ihminen voi elää harhassa, että elintaso on sitä, että miehen tuloilla ostetaan asioita, joihin itselläkin olisi varaa, mutta ei haluta ostaa? [/quote] Tässä on vaan se että eihän mieskään voisi sitten ottaa vastaan ap: n kodinhoitotyötä ja taaperohoitoa osallitumatta itse mitenkään niinkuin heillä näyttää olevan. Aikuinen hoitaa itse kotityönsä ja lapsensa. Mieshän on niiltä osin vapaamatkustaja. Pitäisihän se arvostaa jotenkin eikä ottaa ilmaiseksi vastaan jonain naiselle luonnostaan lankeavana osana.
[/quote]
Jos mies tarjoaa ilmaisen luxuskodin (kaikkihan miehellä on 10x enemmän ja parempaa kuin muilla), niin eikö ap voi vastaavasti korkean elintason näin saatuaan vastata kodinhoidosta ja lapsesta? Kannattaa miettiä, että vuokralla asuminen miehen kämpässä maksaisi jotain 3000 e/kk (esimerkiksi) eli ap saa jo nyt kohtalaisen korkean elintason ihan vain miehen kanssa asumalla. Miksi hänen ei pidä tehdä mitään sen eteen, minkä mies kustantaa? Ap ei kertonut asuvansa homeisessa kellarissa miehen talossa, silloin ymmärtäisin itkun elintasoerosta.
[/quote]
Sulla ei ole mitään tajua oikeasti rikkaiden vaatteista, kengistä, laukuista, yleisestä habituksesta jne. Vaikka ap käyttäisi siihen kokonaan palkkansa esim. 2000 e/kk, ei se riittäisi ja pitäisi varmaan ostaa ruokaakin, vakuutuksia, lääkärimaksuja, puhelinlaskuja. Ja silloin ap:n ei olisi mahdollista koskaan säästää yhtäkään euroa. Eli ainoa mahdollisuus ap:lle järkevään rahankäyttöön on erkaannuttaa itsensä tuosta perheestä ja elää omalle tasolleen kuuluvaa elämää, koska mies ei ole valmis nostamaan kuin lastensa elintasoa.
Lapsuudessa tiesin tän tyyppisen perheen. Rikkaamman isän poikaa isä paapoi, äidin tyttö ja poika kulkivat rääsyissä eikä heille ollut edes riittävästi paikkoja ruokapöydässä, söivät mitä söivät ja missä söivät. Poika lähti nuorisokotiin ja tytöstä tuli narkki.
22v poikani on rikas (peri isänsä) ja hän on todennut, että iso osa tyttökaveriksi pyrkivistä haluaa vain rahakkaan elämän, jonka olettavat poikani kustantavan, koska tällä on siihen varaa. Lahjojen pitää olla kalliita, matkoja pitää maksaa tuosta vain, koska "sullahan on rahaa, etkä sa rakasta mua?". Miksi ihmissuhde olisi hyötysuhde, jossa rakastunut maksaa sille, joka sallii itseään rakastettavan?
Eikö tää teksti ole ollut jo täällä? Tutun kuuloinen :D