Mies rikas, minä köyhä

Lompakoloisista puhuvat miehet täällä eivät sekuntiakaan pysyisi itse suhteessa, jossa muuttavat naisen kotiin, ja kärsisivät tuolalisesta halveksunnasta ja ylenkatseesta, mutta tekisivät yhä kiltisti kaikki kotityöt naisen kämpssä asumistaan vastaan kuin vanhan ajan palvelija. Silti he ovat sitä mieltä, että naiselta sellaista voi muka oikeutetusti odottaa ja kaiken lisäksi naisen pitäisi olla siitä hiljaisen kiitollinen. Hohhoijaa...

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:17"]52, onko sinulla naisena myös tapana huoritella toisia naisia? Et tainnut ihan ymmärtää pointtia.Olen itsekin antanut miehelle rahaa, että voi ravintolassa maksaa. Mutta en ole lähettänyt mäkkiin iltaruualle ja samalla itse suunnannut pihville. [/quote] Minulla on tapana puhua asioista niiden nimillä, en juuri huorittele mutta en karta sitäkään sanaa jos sanalle on käyttöä. Joo en ihan tajunnut pointtia, että vain aloitukseen saa vastata. Kuitenkin viestissäni on pitkä lainaus ja vastasin siihen.

[/quote]

Käsitän, että sinullakin on tarve perheen yhtenäisyyteen sen sijaan, että haluaisit ylläpitää tai vahvistaa eriarvoisuutta. Sen takia en oikein ymmärrä kommenttasi lompakkoloisesta. Ja koen koko termin loukkaavana, koska se ei viittaa todelliseen gold-diggeriin tai toyboyhin vaan siihen, että nainen ylipäätään haluaa imeä miehestä taloudellisen hyödyn ja olla itse vapaamatkustaja. 
[/quote]
No olen nähnyt paljon enemmän näitä naispuolisia lompakkoloisia kuin miespuolisia. Miksi pitäisi käyttää noita englanninkielisiä sukupuolisidonnaisia termejä kun on hyvä suomenkielinen sanakin olemassa.
Ja ihan oikeasti on olemassa niitä huoriakin, vaikka nimitys antaakin naisesta sellaisen negatiivisen käsityksen, että nainen avaa jalkojaan pelkän taloudellisen hyödyn takia lähes kenelle hyvänsä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:17"]52, onko sinulla naisena myös tapana huoritella toisia naisia? Et tainnut ihan ymmärtää pointtia.Olen itsekin antanut miehelle rahaa, että voi ravintolassa maksaa. Mutta en ole lähettänyt mäkkiin iltaruualle ja samalla itse suunnannut pihville. [/quote] Minulla on tapana puhua asioista niiden nimillä, en juuri huorittele mutta en karta sitäkään sanaa jos sanalle on käyttöä. Joo en ihan tajunnut pointtia, että vain aloitukseen saa vastata. Kuitenkin viestissäni on pitkä lainaus ja vastasin siihen. [/quote] Käsitän, että sinullakin on tarve perheen yhtenäisyyteen sen sijaan, että haluaisit ylläpitää tai vahvistaa eriarvoisuutta. Sen takia en oikein ymmärrä kommenttasi lompakkoloisesta. Ja koen koko termin loukkaavana, koska se ei viittaa todelliseen gold-diggeriin tai toyboyhin vaan siihen, että nainen ylipäätään haluaa imeä miehestä taloudellisen hyödyn ja olla itse vapaamatkustaja.  [/quote] No olen nähnyt paljon enemmän näitä naispuolisia lompakkoloisia kuin miespuolisia. Miksi pitäisi käyttää noita englanninkielisiä sukupuolisidonnaisia termejä kun on hyvä suomenkielinen sanakin olemassa. Ja ihan oikeasti on olemassa niitä huoriakin, vaikka nimitys antaakin naisesta sellaisen negatiivisen käsityksen, että nainen avaa jalkojaan pelkän taloudellisen hyödyn takia lähes kenelle hyvänsä.

[/quote]

Sen takia, että lompakkoloinen ei ole synonyymi noille vaan jonkun häirikön lanseeraama termi oikeastaan kaikille naisille eikä se perustu tosiseikkoihin vaan siihen, että nainen on nainen ja elää miehen kanssa. Suomessa sitten englanninkielisten termien vastine voisi ehkä olla onnenonkija, auervaara tms. 

Mulla kasvatus ja käytöstavat estää huorittelut ja muut rasistiset, sukupuoliset ja uskonnolliset tai muuten solvaavat haukkumiset. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:40"]Täällä on varmaan jollain muulla sitten ollu samaa pulmaa... En mä kehtais tehdä sillai, että mulla ois mies, joka tienaa palllllljon vähemmän ja joutuu katselemaan sivusta mun rikkauksia. Ainakin jotain ostaisin miehellekin, jos mulla ois siihen varaa. ---Koska haluaisin huomioida miestäni ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla.---

Ihanko oikeesti olette sitä mieltä, että iso elintasoero perheessä on ok?? Eli esim teidän omassa lapsuuden perheessä ois ollu ok, että teille ois ostettu teininä vaan 20€ farkut anttilasta ja sisaruksellenne aina poikkeuksetta 150€ farkut kallista kaupasta?? Ja kaikki muukin samalla kaavalla. Oisko tuntunu hyvälle? Oisko ollu oikein?? Oisko mieleen tullu mitään ajatuksia??? 

Jos ootte sitä mieltä että on oikein, niin ei muuta kuin sitten jos teillä on useampi lapsi, niin ostakaa sille parhaalle lapsellenne aina kaikki sata kertaa kalliimpaa kuin muille lapsille. Edistäkää näin perheenne yhteishenkeä ja kaikkien henkistä hyvinvointia. Näinhän sitä edistetään.

Ei sen puoleen, eihän tässä maailmassa koskaan kaikki täysin tasan mene, mutta en sitä tässä haekaan. 

AP
[/quote]

Sinä et ole lapsi eikä miehen lapset sinun sisaria

Miten määritellään "lompakkoloinen", paljonko pitää olla tuloeroa suhteessa puolisoon ollakseen sellainen?

Tuskinpa kovin moni pariskunta tienaa tismalleen saman verran. Eikä ole normaalia, että se rikkaampi nöyryyttää köyhempää. Jos "loisen" elättäminen rasittaa, niin minkä helkkarin takia meni sellaisen kanssa kimppaan? Kai sitä nyt nykyajan ihmiset Suomessa pariutuu ensisijaisesti tunnesyistä. Ja kaikilla samassa taloudessa asuvilla on sama elintaso.

Ap:n kannattaisi miettiä onko järkeä jatkaa tuossa parisuhteessa jos kerran tuntee itsensä nöyryytetyksi.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:17"]52, onko sinulla naisena myös tapana huoritella toisia naisia? Et tainnut ihan ymmärtää pointtia.Olen itsekin antanut miehelle rahaa, että voi ravintolassa maksaa. Mutta en ole lähettänyt mäkkiin iltaruualle ja samalla itse suunnannut pihville. [/quote] Minulla on tapana puhua asioista niiden nimillä, en juuri huorittele mutta en karta sitäkään sanaa jos sanalle on käyttöä. Joo en ihan tajunnut pointtia, että vain aloitukseen saa vastata. Kuitenkin viestissäni on pitkä lainaus ja vastasin siihen. [/quote] Käsitän, että sinullakin on tarve perheen yhtenäisyyteen sen sijaan, että haluaisit ylläpitää tai vahvistaa eriarvoisuutta. Sen takia en oikein ymmärrä kommenttasi lompakkoloisesta. Ja koen koko termin loukkaavana, koska se ei viittaa todelliseen gold-diggeriin tai toyboyhin vaan siihen, että nainen ylipäätään haluaa imeä miehestä taloudellisen hyödyn ja olla itse vapaamatkustaja.  [/quote] No olen nähnyt paljon enemmän näitä naispuolisia lompakkoloisia kuin miespuolisia. Miksi pitäisi käyttää noita englanninkielisiä sukupuolisidonnaisia termejä kun on hyvä suomenkielinen sanakin olemassa. Ja ihan oikeasti on olemassa niitä huoriakin, vaikka nimitys antaakin naisesta sellaisen negatiivisen käsityksen, että nainen avaa jalkojaan pelkän taloudellisen hyödyn takia lähes kenelle hyvänsä.

[/quote]

Veikkaan, että olet nähnyt kymppitonnin kerran märässä unessa. Ja jos joku nainen loisii niitä satasia ja kymppejä niin ihan samassa uppoavassa kumiveneessä olette te kaikki: sinä ja kaverisi ja teidän naiset. 

Mun mies on lompakkoloinen!!! Apua! Minä en ymmärrä miksi joku haluaa ylläpitää eri elintasoa rakastamansa (?) ihmisen ja elämänkumppaninsa kanssa. Paitsi jos on itsekeskeinen, tunneköyhä sadisti.

Miten muut menot jakautuu? Sanoit asuvasi lähes joka lmaiseksi. Entä ruoka, lapsen menot ym?

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa.
Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:13"]

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa. Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[/quote]

Surkeana esimerkkinä kerron, että kun olitiin oltu vuosi yhdessä, niin mies näki tiliotteen tilistä jossa mulla oli paljon rahaa. Siihen asti meillä oli mennyt ihan mukavan tasaisesti. Sitä rahaa oli siksi, että olin saanut vanhemmilta perinnön jo nuorena. Huonona puolena tietysti se, että mitään muuta turvaverkkoja ja apuja ei tietysti ollut enää olemassa eikä tulossa, vaan sillä oli nyt sitten pärjättävä ja sitä oli säästeltävä.

Johan muuttui miehen asenne. Hän alkoi kärttää multa lainaa ja rahaa siihen ja tähän, kaikenlaiseen. Mun palkka ei todellakaan ollut kummoinen, että alkoi mennä yli varojen koko ajan ja mun säästöt hupeni. Onneksi erosin siitä ennen kuin kaikki oli mennyt. Koskaan se ei maksanut niitä takaisin. Nyt sillä olisi varaa, kun se sillä multa saadulla "lainalla" perusti yrityksen. Kerran menin pyytään että se maksaisi velkansa takaisin, niin se antoi vähän taskurahaa ja sanoi että maksaa loput "ihan kohta". Ei maksanut ikinä. Tyhmä olin eikä mitään paperia ollut niistä rahoista.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:13"]

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa. Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[/quote]

Surkeana esimerkkinä kerron, että kun olitiin oltu vuosi yhdessä, niin mies näki tiliotteen tilistä jossa mulla oli paljon rahaa. Siihen asti meillä oli mennyt ihan mukavan tasaisesti. Sitä rahaa oli siksi, että olin saanut vanhemmilta perinnön jo nuorena. Huonona puolena tietysti se, että mitään muuta turvaverkkoja ja apuja ei tietysti ollut enää olemassa eikä tulossa, vaan sillä oli nyt sitten pärjättävä ja sitä oli säästeltävä.

Johan muuttui miehen asenne. Hän alkoi kärttää multa lainaa ja rahaa siihen ja tähän, kaikenlaiseen. Mun palkka ei todellakaan ollut kummoinen, että alkoi mennä yli varojen koko ajan ja mun säästöt hupeni. Onneksi erosin siitä ennen kuin kaikki oli mennyt. Koskaan se ei maksanut niitä takaisin. Nyt sillä olisi varaa, kun se sillä multa saadulla "lainalla" perusti yrityksen. Kerran menin pyytään että se maksaisi velkansa takaisin, niin se antoi vähän taskurahaa ja sanoi että maksaa loput "ihan kohta". Ei maksanut ikinä. Tyhmä olin eikä mitään paperia ollut niistä rahoista.

[/quote]

Mutta eiväthän miehet koskaan käytä naisia hyväkseen. Naisethan ne loisii...

P.S. Tosi ikävä juttu ja mulla vähän sama lähtötilanne. Kai se on otettava heti alussa esille, että näkee miten se vaikuttaa vai vaikuttaako. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:13"]

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa. Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[/quote]

Toivotaan, että sun miehellä on kanssa ja sitten voitte jatkaa normaalisti elämäänne =D

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:13"]

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa. Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[/quote]

Näin oli meilläkin, tosin toisin päin. Hyvä ettei koko liitto kaatunut siihen miehen salailuun ja talon etsintä oli aivan mahdotonta kun en kertakaikkisesti tiennyt, että missä hintaluokassa me voimme edes harkita. Mies siis halusi mahdollisimman edukkaasti, mutta aina kun löytyi hänelle mieleisen oloinen, niin ehdottelikin jopa sata tonnia kalliimpua taloja. Silti ei kertonut paljonko edes on budjetti ja missä suhteessa minä voisin osallistua ja niin edelleen, oli siis aivan absurdia. Suoraan kysyttäessä antoi epämääräisiä lukuja ja luetteli montako tiliä hänellä on ja missä ja niin edelleen ja minä todella väsyin siihen epäluottamukseen. Talo jopa ostettiin kokonaan miehen nimiin kun häntä ahdisti liikaa se, että minä omistaisin siitä osan ja menisi ns. rahat sekaisin, silti kirjoitti kaiken ylös mitä minä olen ostanut hänen taloonsa ja valitti aina kun hän ostaa kaiken yksin. Minunhan oli kuitenkin sitten eri laittaa kaikki irtoava kiinni taloon, josta en mitään virallisesti omista. Miehen käytöksen ja rahojen takia olimme lopulta jopa eron partaalla kun oli niin vainoharhainen minun motiiveistani, vaikka en naimisiin mennessä edes tiennyt rahoista! Selvittiin kuitenkin ja miehelle on kyllä tullut selväksi, että hänen rahansa eivät kyllä kiinnosta paskankaan vertaa ja niillä ei korjata ongelmia jotka johtuvat epäluottamuksestani.

Minulla taas kävi niin, että oli oltu miehen kanssa kaksi vuotta ja asuttu yhdessä vuokralla. Kun piti ostaa asunto, niin hänellä ei ollut mitään varallisuutta, vaikka oli meistä se paremmin tienaava ja työuraakin oli takana selvästi kauemmin kuin minulla. Vaikka olin pienituloinen, niin minulla oli vanhempien ansiosta sijoitusasunto ja metsäpalsta. Myin ne ja saimme siitä sen oman osuuden ja saimme ostettua talon.

Ei mennyt montaa vuotta niin mies alkoi valittaa, että elän hänen kustannuksellaan. Se varmaan näytti siltä kun hänellä oli hyvä palkka ja minulla pieni. Ihme juttu kuitenkin, että edelleenkään hänelle ei jäänyt mitään säästöön.

Sitten kun ero tuli, niin eihän meillä avioehtoa ollut, ja talo ja tavarat meni puoliksi. Minulla oli sitten vähemmän kuin ennen sen miehen tapaamista, ja hänellä ihan kivasti enemmän.

Tosi surullisia ja ahdistavia tarinoita nämä viimeiset. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:13"]

Pakko kommentoida tähän hieman aiheen ohi. Mutta . Ollaan nyt ostamassa mieheni kanssa ensimmäistä omaa asuntoa, tarkoituksena ostaa rivitalo tai pieni omakotitalo. Miehelläni ei ole hajuakaan että mulla on tallessa ja arvopapereissa kiinni vajaa puoli miljoonaa. Olen kyllä kertonut että hieman rahaa on säästössä mutta en tota suuruusluokkaa. Elän pihisti, "normaalia" elämää ja olen säästeliäs. Ja nyt koen vaikeaksi kertoa miehelleni tuota, jotenkin nolottaa. Yhdessä nelisen vuotta

[/quote]

Meillä mies tienaa minuun nähden noin nelinkertaisesti, lisäksi hänellä on lukuisia sijoituksia, varallisuutta siirrettynä ulkomaille ja iäkkäät vanhemmat, mihin liittyen minulle on kerrottu suoraan, että on tulossa suuri perintö. Minä olen yrittänyt pienestä palkastani kerryttää säästöjä asp-tilille, mutta muuten ei ole mistään odotettavissa mitään. Tuntuu, että miehellä on hieman vaikea käsittää sitä, kun hänelle joku kymppitonni on samantekevä pikkuraha, minulle puolen vuoden nettopalkka tai hänelle 100 000 on summa, mikä saattaa tulla jostain ylimääräisenä, minulle sopiva hinta asunnolle, jos olisin sellaista ostamassa yksin. Ei aina ole helppoa, ei, mutta puhumalla asioista suoraan asiat hoituvat.

Meillä ei ole liioiteltu tai vähätelty lahjojen kanssa. Toki hän on ostanut minulle kukkia useammin kuin hän minulle, mutta esimerkiksi syntymäpäivälahjan suhteen olen jo ennakoinut valmiiksi, suunnitellut budjetin ja sopivan lahjan ja ostanut sen. Ennemmin pieni, laadukas juttu, mistä tiedän miehen oikeasti pitävän kuin jotain turhaa paljon. Kaupassa maksamme isot ostokset vuorotellen. Minulla meni ehkä hieman vähemmän rahaa ruokaan yksin asuessa, mutta silloin säästelin siinä ehkä liikaakin enkä ostanut niin paljoa lihaa, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, rahkoja tms. Enemmän tulee valmistettua ruokaa alusta asti ja syötyä paremmin, joten tästä hyödyn minäkin.

Mielestäni kukin elää tulojensa ja arvojensa mukaan ja jos siitä nousee liian suuri ongelma suhteessa, ei varmasti mikään muu täysin ratkaise asiaa kuin arvomaailman totaalinen muutos jommalla kummalla tai ero.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:31"]AP. Miehesi on erehtynyt ja luulee että olet hänen kanssaan rakkaudesta. Ehkä miehesi ajattelee, että haluat näyttää muille olevasi puoliso joka on rakkausliitossa? Hän ei siis lahjo sinua, kuten tekisi jos olisit maksullinen seuralainen. Sinun pitäisi selvittää "miehellesi" että olet maksullinen nainen ja vaatia taloudellisia korvauksia ydessäolosta. [/quote] Etkö ole lukenut kunnolla. Ap " maksaa " työllään asumisensa hienossa asunnossa. Mitä on rakkaus? Sitäkö että ostanpa jollekin kalliit lahjat mutta sinulle jota rakastan vain vaatimattoman kerta toisensa jälkeen? Ja rahasta ei ole kiinni. Se ei ole rakkautta vaan kyykyttämistä. Ei tässä ole kysymys apn ahneudesta vaan miehen vallan ja painamisen halusta. Muutama kalliimpi lahja joskus ei hetkauttaisi miestä eikä loppujen lopuksi aptäkään taloudellisesti.

[/quote]

Kiitos kompista. Tämä on se mitä epäilen elämässäni tapahtuvan. Hassua on myös se, että periaatteessa miehelläni olisi varaa esim tilata isolle tontillemme puutarhanhoitoapua esim keväisin ja siivousapua sisälle muutenkin. Mielestäni on kohtuutonta, että joudun ihan oikeasti selkäni hiessä raatamaan täällä yksin. Mutta ei, koska onhan hänellä täällä talouskone, minä. Ei sillä, ihan mielelläni minä teenkin sen mitä pystyn, mutta silti harmittaa välistä, ainakin synttäreiden jälkeen ja miehen lapsen synttäreiden jälkeen. Ap

Meillä on vähän samankaltainen tilanne, paitsi mies ei ole mikään rikas. Itse olen opiskelija ja mies töissä. Ostelee itselleen kokoajan uusia puhelimia ja muuta elektroniikkaa, koskaan ei kysele haluaisnko minäkin jotain. Saan aina hänen vanhan puhelmensa, koskaan se en ole minä jolle ostetaan se uusi puhelin, mä olen vaan roskapönttö jonne dumpataan ne vanhat läppärit ja puhelimet.

Jos saan idean jostain ja mainitsen miehelle, niin on kuulemma liian kallista, mutta seuraavassa käänteessä on ostamassa itselleen uusia juttuja. Oishan se kiva olla joskus se, joka saa uuden tavaran tai vaatteen, kirpparilta ostellaan pääsääntöisesti, mutta silloin kun kaupasta ostetaan, niin tietysti se on miehelle tullut tarve jollekkin tietylle vaatteelle.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:31"]AP. Miehesi on erehtynyt ja luulee että olet hänen kanssaan rakkaudesta. Ehkä miehesi ajattelee, että haluat näyttää muille olevasi puoliso joka on rakkausliitossa? Hän ei siis lahjo sinua, kuten tekisi jos olisit maksullinen seuralainen. Sinun pitäisi selvittää "miehellesi" että olet maksullinen nainen ja vaatia taloudellisia korvauksia ydessäolosta. [/quote] Etkö ole lukenut kunnolla. Ap " maksaa " työllään asumisensa hienossa asunnossa. Mitä on rakkaus? Sitäkö että ostanpa jollekin kalliit lahjat mutta sinulle jota rakastan vain vaatimattoman kerta toisensa jälkeen? Ja rahasta ei ole kiinni. Se ei ole rakkautta vaan kyykyttämistä. Ei tässä ole kysymys apn ahneudesta vaan miehen vallan ja painamisen halusta. Muutama kalliimpi lahja joskus ei hetkauttaisi miestä eikä loppujen lopuksi aptäkään taloudellisesti.

[/quote]

Kiitos kompista. Tämä on se mitä epäilen elämässäni tapahtuvan. Hassua on myös se, että periaatteessa miehelläni olisi varaa esim tilata isolle tontillemme puutarhanhoitoapua esim keväisin ja siivousapua sisälle muutenkin. Mielestäni on kohtuutonta, että joudun ihan oikeasti selkäni hiessä raatamaan täällä yksin. Mutta ei, koska onhan hänellä täällä talouskone, minä. Ei sillä, ihan mielelläni minä teenkin sen mitä pystyn, mutta silti harmittaa välistä, ainakin synttäreiden jälkeen ja miehen lapsen synttäreiden jälkeen. Ap

[/quote]

Käytkö sinä töissä? Jos käyt, luonnollisesti jaatte kotityöt siitä huolimatta, että palkkasi on pienempi. Jos talo on erityisen iso tai töisevä, olisi siivousapu tarpeen vaikka olisit kotiäitikin. Jotenkin tuntuu, ettei teillä ole ihan hyvä suhde. Eliminoi ajatuksistasi rahaan liittyvät ajatukset. Onko arkenne muuten hyvää? Ovatko välinne lämpimät ja tasa-arvoiset? Oletteko kiinnostuneet toisistanne ja onko teillä yhteistä tekemistä? Hellittekö molemmat toisianne ja kunnioitatteko toisianne?

AP:n teksti oli vielä jokseenkin asiallinen siihen asti kun kertoi että on pyytänyt miestään ostamaan tälle kalliita lahjoja. Kuka sellaista oikeasti sanoo, lol.