Lue keskustelun säännöt.
Epäiletkö vanhempasi tehneen sinulle pahaa, jota et muista
21.03.2022 |
Onko muita, joilla on jotenkin epämääräinen vanhempi ja nyt aikuisena sellainen olo, että sinulle on tehty lapsena jotain pahaa, mitä et pysty muistamaan.
Miten olette käsitelleet asian? Minulla ei ole vielä aavistustakaan.
Kommentit (75)
Epäilen. Minulla on kaksi eri hataraa ja silti niin mieleenjäänyttä muistoa jotka ovat jääneet mieleen vuosikymmeniksi ja jotka liityvät tähän.
En uskalla edes ajatella pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen. Terapiassa tuo tunne vain vahvistui.
Minulle on tehty pahaa, ja on jättänyt selkeät jälkensä jotka ovat vaikeuttaneet elämääni lapsesta asti.
Kuitenkaan en tarkalleen muista mitä tapahtui suuresta osasta asioita. Joistain on vain eräänlaisia kuvia, saatan muistaa ympäristöstä jotain esim vaatteiden värejä ja kuvioita mutta en itse tapahtumaa.
Jotkin asiat ja tapahtumat, jopa äänet tai hajut, juuri nuo vaatteiden kuviot jos näen jotain joka muistuttaa saattavat triggeröidä valtavan ahdistuksen. Tämän kanssa olen ikäni elänyt ja psykologin avulla päässyt aika paljon tasapainoonkin.
Kuitenkin poden yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja tiettyjä asioita en koskaan pysty tekemään.
Imeisesti kun sain apua niin myöhään aikuisella iällä en enää pysty niin tehokkaasti käyttämään saamaani apua hyödyksi.
Sen verran uskallan sanoa että jos sinulla ei jonkun epämääräisen tunteen lisäksi ole esim. mitään vaikeuksia ihmissuhteissa, luottamuksessa, läheisyyden hyväksymisessä jne voi olla että kyse on vain tunteesta, ei oikeasta tapahtumasta. En kuitenkaan voi tulla ja sanoa että kokemasi ei ole totta.
Minua mietityttää, koska lapsena vain 7 vuotiaana leikimme saman ikäisen kaverin kanssa "hässimisleikkiä" , en tiedä mistä minä tai ystäväni olisi saanut sellaista vaikutetta,en muista katsoneet mitään p0rnoakaan.
Tämä on jäänyt välillä vaivaamaan, mutta yritän olla ajattelematta liikaa, koska en halua mitään valemuistojakaan.
Joo, täytyy kysyä terapeutin näkemystä asiaan, mutta ajattelin kysyä myös ihan vaan vertaistukea.
Sen epäillyn hetken jälkeen syntyi fobia sekä psykosomaattinen/fyysinen oire, josta ei koskaan oikein saatu selvyyttä. Fobia on ollut siitä asti vaihtelevalla voimakkuudella enemmän tai vähemmän invalidisoivana 40 vuoden ajan.
On todella niin hatara mielikuva, että ehkä se on täysin valemuisto ja jos se on totta niin en osaa hahamottaa, onko kyse fyysisestä vai seksuaalisesta väkivallasta.
En muista koko kodista oikeastaan mitään, muutimme sieltä pois pian tuon jälkeen, kun olin neljän vanha. Samoilta ajoilta on paljon elävämmät muistot hoitopaikasta ja mummulasta.
Epäilty henkilö on satavarmasti kiusaajaluonteinen narsisti, joka ei ole raivohullu vaan kontrolloiva ja on epäsuorasti väkivaltainen.
Enkä tiedä, onko sillä sinänsä väliä, mutta jos jotenkin voisi saada näitä traumatunnelmia ja fobioita ratkaistua ja asioille selitystä, olisihan se kiva.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää edes kirjoittaa tätä tänne, enkä todellakaan nykyään "haaveile" tällaisesta. Lapsena siis "haaveilin", että mulla olisi vauva, että voisin lyödä sitä. Olen miettinyt, että tähän on kaksi mahdollista syytä; joko se, että minua on lyöty sen ikäisenä, että en sitä muista (vanhempani tai veljeni), tai sitten se, että vanhempani ovat välittäneet minusta niin vähän, että jopa lyönti olisi tuntunut paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Hävettää edes kirjoittaa tätä tänne, enkä todellakaan nykyään "haaveile" tällaisesta. Lapsena siis "haaveilin", että mulla olisi vauva, että voisin lyödä sitä. Olen miettinyt, että tähän on kaksi mahdollista syytä; joko se, että minua on lyöty sen ikäisenä, että en sitä muista (vanhempani tai veljeni), tai sitten se, että vanhempani ovat välittäneet minusta niin vähän, että jopa lyönti olisi tuntunut paremmalta.
Lisään vielä, että kärsin nyt aikuisena fobioista, ahdistuneisuudesta ja OCD:sta, enkä luota oikein kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hävettää edes kirjoittaa tätä tänne, enkä todellakaan nykyään "haaveile" tällaisesta. Lapsena siis "haaveilin", että mulla olisi vauva, että voisin lyödä sitä. Olen miettinyt, että tähän on kaksi mahdollista syytä; joko se, että minua on lyöty sen ikäisenä, että en sitä muista (vanhempani tai veljeni), tai sitten se, että vanhempani ovat välittäneet minusta niin vähän, että jopa lyönti olisi tuntunut paremmalta.
Hyvä, kun kirjoitit. Pääset irti siitä häpeästä. Ei sinun tarvitse tuota hävetä. Kuten itsekin jatkat, tunteelle on luultavasti oikein hyvä ja luonnollinen selitys. Jos olisit oikeasti lyönyt vauvaa, olisi syytä hävetä.
Mä muistan ihan selvästi miten vanhemmat on olleet väkivaltaisia ja kaltoinkohdelleet. Ikävuodet 0-18. Ja ei jäänyt lapsuuteen vaan ollessani aikuinen minuun on käyty käsiksi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan ihan selvästi miten vanhemmat on olleet väkivaltaisia ja kaltoinkohdelleet. Ikävuodet 0-18. Ja ei jäänyt lapsuuteen vaan ollessani aikuinen minuun on käyty käsiksi myös.
Tuo onkin varmaan helpompi muistaa, jos tapahtumat ovat toistuneet ja vielä riittävän vanhaksi asti. Toisaalta, tuskin oikeasti muistat kauheasti mitään ensimmäisiltä ikävuosilta, tiedät vaan että tuttu meno on alkanut jo silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eräs asia jota mietin eli seksuaalinen hyväksikäyttö ja olen epäillyt että kyseessä olisi vaan ollut kerta tai pari ja tekijäksi epäilen joko omaa isääni tai isän vanhempaa veljeä ja hänen silloista vaimoaan. Tämä vain aavistus enkä tiedä haluanko koskaan saada selvää asiasta. Eräs gynekologi kerran kysyi onko minua hyväksikäytetty joskus? Vastasin siihen ei sillä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen. Terapiassa tuo tunne vain vahvistui.
Jotkut terapeutit pyrkii saamaan näitä valemuistoja asiakkailleen, saadakseen lisää työtä. Näin potilas sidotaan asiakkuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On eräs asia jota mietin eli seksuaalinen hyväksikäyttö ja olen epäillyt että kyseessä olisi vaan ollut kerta tai pari ja tekijäksi epäilen joko omaa isääni tai isän vanhempaa veljeä ja hänen silloista vaimoaan. Tämä vain aavistus enkä tiedä haluanko koskaan saada selvää asiasta. Eräs gynekologi kerran kysyi onko minua hyväksikäytetty joskus? Vastasin siihen ei sillä en tiedä.
Perusteliko gyne kysymystään mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen. Terapiassa tuo tunne vain vahvistui.
Jotkut terapeutit pyrkii saamaan näitä valemuistoja asiakkailleen, saadakseen lisää työtä. Näin potilas sidotaan asiakkuuteen.
Ainakaan minulle yksikään terapeutti ei ole syöttänyt tätä ajatusta, vaan se on aina x vuoden välein noussut itsestään mieleen. Nyt ajattelin ensimmäistä kertaa kysyä asiaan terapeutin mielipidettä, kun tuntuu löytyneen hyvä terapeutti.
Eihän siihen asiaan koskaan selvyyttä saa, mutta hän voi kertoa senkin, kuinka yleisiä tällaiset ajatukset ovat lapsilla, joiden vanhempaan/vanhempiin ei voi luottaa. Outoa, että omat vahvimmat muistot tuolta kodista ovat se, että omassa huoneessani hoksasin, että mulla on pimppi jalkojen välissä ja että makkarissa tapahtui ehkä jotain epämääräistä. Olkkarista tai kylppäristä en muista mitään. Oman huoneen vain hämärästi ja keittiön hämärästi.
Ap
Olen, todellakin... pelännyt että jotain on tehty koska selittämätön paha olo.. ollut.. pelottaa niin paljon että on esim jotain seksuaalista hyväksikäyttöä taustalla mutta en vaan muista mitään. En oikeastaan muista paljoakaan alle 10v elämästä.. sen jälkeen kyllä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen. Terapiassa tuo tunne vain vahvistui.
Jotkut terapeutit pyrkii saamaan näitä valemuistoja asiakkailleen, saadakseen lisää työtä. Näin potilas sidotaan asiakkuuteen.
Kävin psykoterapeutilla joka sai suoranaisen pakkomielteen siitä että mua on joko käytetty lapsena hyväksi tai sitten äitini on alkoholisti. Traumani tulevat ihan muista asioista ja ne asiat taas olivat hänelle aivan yhdentekeviä (mm. vakava sairastuminen lapsena, koulukiusaaminen.) Lopulta karjui mulle pää punaisena kun en myöntänyt mitään (aika vaikea myöntää jotain sellaista mitä ei ole tapahtunut!) Oli aivan järkyttävä kokemus ja meni melkein 10 vuotta itseni syyllistämisessä siitä että terapia meni pieleen. Olin 21v kun aloitin eikä silloin 15 vuotta sitten puhuttu vielä missään mitään siitä että terapeutti voi olla täysin epäpätevä, luulin että vika on minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eräs asia jota mietin eli seksuaalinen hyväksikäyttö ja olen epäillyt että kyseessä olisi vaan ollut kerta tai pari ja tekijäksi epäilen joko omaa isääni tai isän vanhempaa veljeä ja hänen silloista vaimoaan. Tämä vain aavistus enkä tiedä haluanko koskaan saada selvää asiasta. Eräs gynekologi kerran kysyi onko minua hyväksikäytetty joskus? Vastasin siihen ei sillä en tiedä.
Perusteliko gyne kysymystään mitenkään?
Siiis itselläni niin samanlaisia ajatuksia ja voin sanoa että tällaisten ajatusten kanssa eläminen EI ole kivaa!! Tottakai sitä toivoisi että mitään ei ole tapahtunut mutta kun ei muista ja kun ilmapiiri kodissa ei aina ole ollut täysin terve..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen. Terapiassa tuo tunne vain vahvistui.
Jotkut terapeutit pyrkii saamaan näitä valemuistoja asiakkailleen, saadakseen lisää työtä. Näin potilas sidotaan asiakkuuteen.
Kävin psykoterapeutilla joka sai suoranaisen pakkomielteen siitä että mua on joko käytetty lapsena hyväksi tai sitten äitini on alkoholisti. Traumani tulevat ihan muista asioista ja ne asiat taas olivat hänelle aivan yhdentekeviä (mm. vakava sairastuminen lapsena, koulukiusaaminen.) Lopulta karjui mulle pää punaisena kun en myöntänyt mitään (aika vaikea myöntää jotain sellaista mitä ei ole tapahtunut!) Oli aivan järkyttävä kokemus ja meni melkein 10 vuotta itseni syyllistämisessä siitä että terapia meni pieleen. Olin 21v kun aloitin eikä silloin 15 vuotta sitten puhuttu vielä missään mitään siitä että terapeutti voi olla täysin epäpätevä, luulin että vika on minussa.
Jep, tämä on tosi riskiä sen takia en ole uskaltanut kertoa ajatuksistani kellekkään terapeutille. Niin huonoja kokemuksia. Saattavat itse syöttää ajatuksia sinulle.
Valemuistot ja muistivääristymät ovat yleisiä.
https://yle.fi/uutiset/3-11571080
https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/valemuisto-vaanii-ihmismuistot…