Lue keskustelun säännöt.
Epäiletkö vanhempasi tehneen sinulle pahaa, jota et muista
21.03.2022 |
Onko muita, joilla on jotenkin epämääräinen vanhempi ja nyt aikuisena sellainen olo, että sinulle on tehty lapsena jotain pahaa, mitä et pysty muistamaan.
Miten olette käsitelleet asian? Minulla ei ole vielä aavistustakaan.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo 2-3v lapsi muistaa, jos on tuntenut valtavaa kauhua, kipua, ahdistusta, jopa hajut ja maut ja ne säilyy mielessä läpi eliniän, hyvin elävinä ja usein ne tulevat uniin. Ja siksi esim. sodan julmuudet ja kauheuhet traumatisoivat ihmisen ja säilyvät eliniän.
Kaikki muu muistista nollaantuu, tulee vain mielikuvia, jotka voivat olla vääristyneitä tai oikeita, joita ihminen kehittelee mielikuvituksessa myöhemmin.
Ihmisen muistin kapasiteetti on rajallinen ja merkitykselliset asiat pysyvät muistissa ja muut pyyhkiintyvät pois.
Sinulla ei oikeasti ole mitään tietopohjaa, vain halu osallistua keskusteluun.
Valikoiva (selektiivinen) amnesia on kyseessä, kun henkilö muistaa vain pieniä palasia tietyn ajanjakson ajalta. Esimerkiksi lapsena toistuvasti traumatisoitu saattaa muistaa vain pieniä välähdyksiä tapahtumista pystymättä rakentamaan muistoista kokonaisuutta.
Systematisoitunut amnesia rajoittuu vain tiettyyn informaatiokategorian. Henkilöltä saattavat esimerkiksi puuttua kaikki muistikuvat tietystä paikasta tai perheenjäsenestä.
Dissosiatiivisen amnesian pääsyy on yleensä traumaattinen tai hyvin kuormittava kokemus, jonka potilas on kokenut tai joutunut todistamaan, kuten esimerkiksi onnettomuus, sotatila, itsemurhayritys tai lapsen kaltoinkohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle yritti terapeutti kertoa, että mun oireet vastaa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten oireita, mutta olen satavarma että sellaista ei lapsuudessani ole ollut. Ahdasmielistä suhtautumista seksuaalisuuteen kyllä.
Muistan kyllä hyvinkin. Ensimmäinen muistoni on noin 2-vuotiaana kun kuuntelin samassa huoneessa vanhempien kovaäänistä parittelua. Tekivät sitä liioitellun kovaäänisesti samassa huoneessa kaikkina ikävuosina n. 14-vuotiaaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Mulle yritti terapeutti kertoa, että mun oireet vastaa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten oireita, mutta olen satavarma että sellaista ei lapsuudessani ole ollut. Ahdasmielistä suhtautumista seksuaalisuuteen kyllä.
Mitä ne oireet olivat?
Me keskusteltiin terapeutin kanssa, että ei todellakaan yritetä luoda mitään valemuistoja pakkomuistelemalla, mutta että muisti saattaa kyllä palautua. Se, että ylipäätään asia nousi taas esille, saattaa johtua siitä, että henkilö on kuollut, joten on "turvallista" muistaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä hyvinkin. Ensimmäinen muistoni on noin 2-vuotiaana kun kuuntelin samassa huoneessa vanhempien kovaäänistä parittelua. Tekivät sitä liioitellun kovaäänisesti samassa huoneessa kaikkina ikävuosina n. 14-vuotiaaksi asti.
Säälin sua. Inhottavat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yritti terapeutti kertoa, että mun oireet vastaa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten oireita, mutta olen satavarma että sellaista ei lapsuudessani ole ollut. Ahdasmielistä suhtautumista seksuaalisuuteen kyllä.
Mitä ne oireet olivat?
Me keskusteltiin terapeutin kanssa, että ei todellakaan yritetä luoda mitään valemuistoja pakkomuistelemalla, mutta että muisti saattaa kyllä palautua. Se, että ylipäätään asia nousi taas esille, saattaa johtua siitä, että henkilö on kuollut, joten on "turvallista" muistaa asioita.
Ei se niitä eritellyt, paitsi dissosiaation. Mulla on tosi vähän muistoja lapsuudesta, mutta ei ne vähätkään oo mitään sinnepäinkään. Ainoa epämukava seksuaalissävytteinen asia oli, kun enoni huomasi tissien kasvaneen ja päivitteli ääneen, mutta ei se eikä kukaan muukaan koskaan ole kajonnut.
Onko kenelläkään muulla mitään epämääräisiä muistikuvia tai kuvitelmia? Minulla on joku todella häiritsevä mielikuva. Millä todennäköisyydellä se on totta ja voiko sitä saada myöhemmin tarkennettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. En nyt jaksa kertoa kaikkea, mutta minusta on tuntunut tältä jo pitkään.
Jos joku tulisi kertomaan minulle "tiesitkö, että isäsi on ahdistellut monia teinityttöjä", en epäilisi henkilön kertomusta hetkeäkään vaan uskoisin täysin.
Vierailija kirjoitti:
Valemuistot ja muistivääristymät ovat yleisiä.
https://yle.fi/uutiset/3-11571080
https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/valemuisto-vaanii-ihmismuistot…
Ovat yleisiä kyllä. Ihmisen muisti on ylipäätään hyvin epätarkka. Totta on kuitenkin myös se, että lapsuudesta (ajalta ennen neljää ikävuotta) ei ole edes mahdollista muistaa paljoakaan, koska aivot eivät ole olleet tuolloin tarpeeksi kehittyneet ja se, että traumatisoituminen johtaa tyypillisesti rakenteelliseen dissosiaatioon ja muistamattomuuteen, koska traumakokemus on ikään kuin lohkottu pois tietoisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä hyvinkin. Ensimmäinen muistoni on noin 2-vuotiaana kun kuuntelin samassa huoneessa vanhempien kovaäänistä parittelua. Tekivät sitä liioitellun kovaäänisesti samassa huoneessa kaikkina ikävuosina n. 14-vuotiaaksi asti.
2-vuotiaan aivot eivät pysty vielä tallentamaan muistoja. Myöhemmältä ajalta pystyt kyllä muistamaan tuon, ja se on varmasti ollut traumaattista.
Vierailija kirjoitti:
Hävettää edes kirjoittaa tätä tänne, enkä todellakaan nykyään "haaveile" tällaisesta. Lapsena siis "haaveilin", että mulla olisi vauva, että voisin lyödä sitä. Olen miettinyt, että tähän on kaksi mahdollista syytä; joko se, että minua on lyöty sen ikäisenä, että en sitä muista (vanhempani tai veljeni), tai sitten se, että vanhempani ovat välittäneet minusta niin vähän, että jopa lyönti olisi tuntunut paremmalta.
Minusta sinun ei tarvitse hävetä. Kyse on vain ajatuksesta ja olet ollut lapsi - tuo on ollut sinun keinosi käsitellä sinulle vaikeita asioita. Jos et ole oikeasti satuttanut yhtäkään vauvaa, mitään pahaa ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se tietysti mahdollista, että olen jotain unohtanut. Minkäs sille sitten voi, jos ei muista kaikkia asioita, pahojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä hyvinkin. Ensimmäinen muistoni on noin 2-vuotiaana kun kuuntelin samassa huoneessa vanhempien kovaäänistä parittelua. Tekivät sitä liioitellun kovaäänisesti samassa huoneessa kaikkina ikävuosina n. 14-vuotiaaksi asti.
2-vuotiaan aivot eivät pysty vielä tallentamaan muistoja. Myöhemmältä ajalta pystyt kyllä muistamaan tuon, ja se on varmasti ollut traumaattista.
Minä kyllä muistan jotain siltä ajalta kun olin 2, esim. sen kun pikkusisko syntyi. Enkä usko, että muistikuvani ovat peräisin muiden kertomuksista, koska muistan esim. mitä ajattelin silloin, ja sellaisia merkityksettömiä pikku yksityiskohtia joita tuskin kukaan olisi vaivautunut minulle kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En epäile, tiedän että eivät tehneet, eivät myöskään isovanhemmat eivätkä muutkaa sukulaiset.
Mitä jos ei muista lapsuudestaan juuri mitään??!! Jotenkin ankeaa.