Mitä tyhmää itse teit teininä, missä olisit voinut kuolla?

Vanhan Halisten kosken sillan kaiteella kävely, päästä päähän, oli semmoinen kovien jätkien riitti.

-Päätimme kaverini kanssa ala-asteella talvella "oikaista" koulumatkalla kotiin järven jään yli. Keskellä järven selkää huomasimme että jalanjälkemme alkoivat näyttää vetisiltä. Säikähdimme ja palasimme takaisin rantaan ja kävelimme kiltisti kotiin oikeaa koulumatkareittiä pitkin.

-Harrastimme yksi kuuma kesä kavereitten kanssa sitä, että bailasimme baarissa pilkkuun asti ja menimme sen jälkeen läheiselle rannalle uimaan kännipäissämme useita kertoja. Onneksi kenellekkään ei käynyt mitään.

-Ajoin humalassa pyörällä opiskeluaikoina mökkibileistä pimeällä tiellä kotiin kaverin kanssa. En huomannut hämärässä tiessä olevaa isoa monttua, joten ajoin siihen ja lensin päistikkaa pää edellä nurmikolle puun juureen ja olin hetken tajuttomana. Onneksi matkassa ollut kaveri oli mukana auttamassa, ja selvisin juopon tuurilla pelkällä mustalla silmällä ja lyttyyn menneellä silmälasikotelolla koko jupakasta. Silmälasini olivat ehjänä litistyneen silmälasikotelon sisällä.

-Kiipeilimme yläasteikäisinä kotikaupunkimme vanhan jäähallirakennuksen katolle laskemaan mäkeä talvella. Jäähallin katto oli paksua jämäkkää "pressua" tms vastaavaa kangasta joka oli vain pingotettu kaaren mallisten tukirakenteiden päälle. Karmii ajatella mitä olisi voinut käydä.

Voltti jaloilleen portaikkoon neljän metrin korkeudesta, puusta putoamisia oksien katkettua, lipputangosta putoaminen tangon katkettua, seitsemänteen kerrokseen kiipeäminen tuuletusparvekkeita pitkin, ulkona nukuttuja öitä suurkaupunkien puistoissa (Pariisi, Hampuri Wien ym.), omatekoisen pommin yllättävä räjähtäminen, useita murtomaasuksia päreiksi reilun 10 metrin ilmalennoissa, käsilläseisontaa useilla koti- ja ulkomaislilla näköalatasanteilla, mopolla ja pyörällä törmäilyjä joissa lentänyt tangon yli, pillastuneen hevosen potku 20 cm pään ohi krossipyörällä ratsastajaa ohittaessa, liivijengiläisen tyttöystävän tanssiin hakeminen ravintolassa ja monia muita vastaavia. Selvisin aina tikeillä ja nyrjähdyksillä, muutama arpi on muistona. Viimeiset 25 vuotta rauhaiseloa ja työntekoa sosiaalisektorilla.

Hypin junaraiteilla :/

Kiipeillyt rakennustyömailla (valmistuvia kerrostaloja) pimeällä, ja ryöminyt
useita metrejä pitkässä ahtaassa muoviputkessa. Joskus ajettiin autolla (olin kyydissä) useita kertoja risteyksen läpi katsomatta tuleeko ketään :( Ei onneksi tullut. Paljon oli muitakin juttuja, mut nämä nyt tulivat ekana mieleen.

Polttanut vaihto-oppilaana ulkomailla kampuksella intialaispoikien tarjoamaa "tupakkaa" - en polttanut muutoin kuin satunnaisesti bilettämässä, mutta sen tunnistin hönkäsyt ottaessa, että ei ollukkaan ihan tavallista tupakkaa. onneksi ei käynyt mitään vaikka meni kuuppa sekaisin n. 1000 hlön kampusbileissä.

Kulkenut samalla vaihtarireissulla metropolin yöjunalla huonoille laitakaupungin asuinalueille ihan yksin monesti. kerran meinasin päästä hengestäni mutta suojelusenkeli osui miespuolisen puolitutun hahmossa paikalle just kun oletettu raiskaaja-murhaaja oli seurannut mua metrosta 50 metriä ja näyttänyt mulle silmiintunkevan kurkunleikkauseleen... huh. Jos lapseni lähtisi vaihtariksi, ottaisin vaikka lainaa öisiä taksimatkarahoja varten (vaikka eipä niistä taksikuskeistakaan aina tiedä, yhden muistan lähennelleen pahasti kun olin nuori ulkomailla...).

Harrastanut holtittomia yhden yön suhteita.

Enkeleitä, onko heitä - on onneksi osunut kohdalle.

Meinasin ensin sanoa, että en mitään, sillä en koskaan nuorena tehnyt mitään tyhmää tai sellaista, että olisin joutunut hengenvaaraan tai että sen riski olisi edes ollut. Sitten muistin, että jokin aika sitten popsin kipulääkkeitä sellaisen yliannostuksen, että olisin kuollut ilman apua. Tämä tapahtui siis vahingossa, jostain syystä aivot eivät vain ajatelleet ollenkaan, että yliannostus on vaaarallinen juuri siksi, että se on YLIannostus... En tosin ole enää teini sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan N21. Tuo juttu lienee tyhmintä ja vaarallisinta.

Autokolareita, heikot jäät, korkealta silloilta hypyt, katoilla palloilua yleensäkin typeriä rohkeuskilpiluja, kaiteilla kävelyä jne.. Ja humalassakin.. Jaa a.. Onneks jo vanhempi:-)

Kaverini ja tämän kaveri lähtivät kesken koulupäivän käymään toisen kotona ja pyysivät minut mukaan. Siellä sitten kiipesimme talon katolle ja minä yllytettynä hyppäsin alas, tarkoituksena osua taloyhtiön pihalle jätettyihin kottikärryihin. En osunut. Hyvinpä olisin voinut siinä kaatuessani iskeä pääni viereisen istutuksen isoihin reunuskiviin.

Kännissä ollessani. Muutama vanhoista kavereistani raiskattiin sammuneena. Jos minut raiskattaisiin niin luultavasti tappaisin itseni.

Kiipesin kaupan katolle, kiipesin korkealle puuhun, lähdin yöllä kaverin kanssa ulkoilemaan vieraalla paikkakunnalla ja eksyttiin, uin kännissä vieraassa rannassa, pidin kotibileet, olin rattijuopon kyydissä, lähdin yhden yön jutun kämpille, niin ja laskin monesti peppumäkeä muovimäestä.

Pompittu liikkuvan metrojunan katoilla ja vaunujen välissä. Vieläkin tekee joskus mieli hullutella, vaikka ikää onkin kertynyt.

Ajeltiin kännissä veneellä kovassa aallokossa saareen. Kuski oli kännissä, kuten myös kaikki kyydissä. Muistan kuinka vene poukkoili aallokossa, mutta me vaan hihkuttiin jee! ja käskettiin painamaan kaasua.

Niin ja sitten tuli liftailtua kännissä.

Huhhuh. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 23:36"]Kiipesin kaupan katolle, kiipesin korkealle puuhun, lähdin yöllä kaverin kanssa ulkoilemaan vieraalla paikkakunnalla ja eksyttiin, uin kännissä vieraassa rannassa, pidin kotibileet, olin rattijuopon kyydissä, lähdin yhden yön jutun kämpille, niin ja laskin monesti peppumäkeä muovimäestä.
[/quote]

Lisään: lukiossa koulumatka meni aseman kohdalla radan yli. Usein siinä oli tavarajunia, joita ei jaksanut kiertää. Kiivettiin yli, joskus ali. Kerran vaunussa seisoessani juna lähti liikkeelle. Hyppäsin alas melko vauhdilla :/.

Minusta tuli ihan rauhallinen akateemisesti koulutettu perheenäiti.

Hypittiin junaraiteilla ottamassa kuvia. Samalla reissulla keksittiin sitten, että halutaan kuva jossa juna menee just taustalla ohi. Kuvauspaikka oli sellanen pienenpieni asemakatos. Ei tajuttu että täydessä vauhdissa oleva juna muodostaa aikamoisen imun ohimennessään. Minä aloin ottamaan kuvaa ja kaverit poseerasi. Kun juna oli kohdalla niin kaverit meinas imeytyä raiteen ja junan väliin. Onneksi kohdalla oli joku palkki johon nojailivat. Saivat siitä kiinni ja tukea vetäistä itsensä pois. Tilanteesta on tosiaan se kuvakin muistona.
Näiden junajuttujen lisäksi on sitten ne perus kännijutut ja uimareissut. Uitiin surkeilla uimataidoillamme todella voimakasvirtaisen joen yli.

Pyörällä, autolla, mopolla ajo ilman kypärää, kännissä ja kortitta. Junaraiteilla oleskelu, kännissä tai selvinpäin. Moottoritien yli juokseminen kännissä ja selvinpäin. Liftaaminen yksin ja kaveriporukassa, myös keskellä yötä. Ulkona nukkuminen/ulos sammuminen kylmällä ilmalla. Alkoholimyrkytykset. Onhan näitä.

Vedin Luostolla päähissilinjan sulkemisen jälkeen (n. 10 minuuttia odottelin) suoralla syöksyllä ajas asti. Alhaalla on hissin konehuone ja vieressä silloin vuokraamo, kykyinen lipunmyynti. Rakoa viitisen metriä ja heti perään parkkipaikka. Osuin rakoon, enkä iskenyt autoihin. Onneksi en myös alaosassa muihin... Ei tietysti edes kypärää siihen aikaan.

Taas Luostolla... Menin sokkona (siis testaamatta paikkaa juuri sinä päivänä) hyppäämään ns. Aurinkokurun (paikallisten kutsumana siihen aikaan "Patalaakson") vastahypystä oikein kunnon vauhdilla. Samalla tavalla kuin muutamaa päivää aiemminkin. Lento parikymmentä metriä ja korkeutta hyvin. Selälleen jäiseen kevätrinteeseen. Kaksi metriä lyhyemmästi, niin kivirakasta törröttävä kivi olisi iskenyt selkärankaan. Yskin verta.

Kolmen laakson offarilla... Hyvät puuterit. Piste ferme. Sinne siis. Oranssitakit lähtivät perään ja laitettiin tottakai lisää vauhtia. Tuosta kohtaa alas ja menoksi. Olipa hyvin valittu kohta, kun 100 metriä väärästä kohdin olisi menty jyrkänteeltä alas. Meillä kävi tuuri - selvittiin hengissä ja säilytettiin vieläpä hissikortit.

Suurinpiirtein Orakoski-Campingin kohdalta länteen lähtevällä metsätiellä. Mukava mutkainen kevättalvinen tie. Eipä siis muuta kuin Escortin lappu lattiaan ja nyt reenataan... Lapasestahan se lähti, mutta onneksi oli sen verran jo tullut ajeltua JPr:n panssariaukion jääratalenkkiä, että loppuluisussa auto jäi tieuralle tasan poikittain. Piti siinä sitten hieman pökkiä auton kulmilla kinoksista tilaa, että sai suunnan taas oikein. Kun kerran lähti noikin pahasti käsistä, niin sitten teki mieli ajella kotiin vähän rauhallisemmin. Noin puolen kilometrin ajon jälkeen vastaan tuli tukkirekka. 

Levillä kilpailuhenkisesti moottorikelkalla. Mutka vähän yllätti ja reipas lento joen penkalta jäälle. Kelkka romuksi ja poika tikattavaksi sairalaan. Mutta eipä mennyt siinäkään luita poikki, vaikka pari ranteen vahvuista mantyä lennossa katkesikin.

Onhan näitä. Se on suurinpiirtein taivaallinen ihme, jos poikalapsi jää henkiin aikuiseksi asti. Kohta täytän 50 ja itsellä on tullut vain poikia riviin... Toivottavasti heillä on samanlainen hulluntuuri, kuin on ollut itsellänikin. En edes kuvittele, etteivätkö tekisi samaan tahtiin pöljäntöitä, kuin itsekin olen tehnyt.

Join pirtua ( Royal 96% 1lpullo ) ja kävelin junasillan päällä ja alapuolella oli joki  jossa kova virtaus , pudotusta olisi tullut about 10-15m 

-ajanut kännissä mopolla
-ollut humalassa olevan kaverin kyydissä
-roikkunut liikkuvan traktorin takana olevissa koukuissa maantiellä
-istunut liikkuvan auton ikkunalla kännissä
-ojaanajoja useita
-mopolla ajo ilman kypärää
-sammunut lumihankeen

rautasilloilla polkupyörällä jalankulkukaiteen päällä. luojan kiitos tasapaino piti, olis nimittäin ollut täyttä darwin awards tavaraa.

-m35