Lue keskustelun säännöt.
Kela-psyykkinen sairaus
Kelalta loppu
20.03.2022 |
Minulla todettiin usea vuosi sitten keski-vaikea masennus, suihkussa käynti vaatii ponnistelua, kuten muut päivän tehtävät, olen sairaslomalla.
Lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä, kela totesi ettei minulla ole psyykkistä sairautta.
Ratkaisuna itsemurha vai mikä? Apua ei tule ja sairaspv rahat loppuneet jo 6kk sitten. En saa mitään mistään, kysytty sos.tstot ym. Syy: yhteisomistus pienestä paikasta, jota en voi yksin myydä, muut eivät suostu.
Mikä sairaus on psyykkinen sairaus jos ei keski-vaikea masennus?
Tämä on painajaismaista kiusaa kelasta.
Kommentit (64)
Vierailijananyt kirjoitti:
On tehty laaja b lausunto kuinka vaikuttaa arkeeni, en jaksa mitään enää ja tausta täynnä traumoja, joita käsitelty jo 3 vuotta ilman apua. Jos tämä ei ratkea en jaksa enää.
Usea lääkäri arvioinut saman, olen työkyvytön ja työk.eläke on edessä jotta jaksan edes olla, mutta kela teki ratkaisun näin, siellä on kuulema tietynlaista estämistä näissä päätöksissä jos ei ole ns.hyvä veli porukan kasvua. Tämä saisi tulla julkisuuteen.
😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todisteet esiin ja tuo julkisuuteen. Näitä oikeasti kaltoinkohdeltuja on useita suomessa. Vain tuomalla julkisuuteen kelan väärin perustein tehdyt hylkäykset asiaan saadaan muutos. Ei ole oikeudenmukaista vaatia masentuneelta työkykyä, et vaatisi jalattomalta maratonia. Kela kyllä simputtaa mielellään.
Mafia toimii myös näissä! Mutta kaikki tulee julki kun suun avaa! Usea kärähtää silloin.
Simputtajakela kirjoitti:
Todisteet esiin ja tuo julkisuuteen. Näitä oikeasti kaltoinkohdeltuja on useita suomessa. Vain tuomalla julkisuuteen kelan väärin perustein tehdyt hylkäykset asiaan saadaan muutos. Ei ole oikeudenmukaista vaatia masentuneelta työkykyä, et vaatisi jalattomalta maratonia. Kela kyllä simputtaa mielellään.
Taas saadaan yksi loinen elätettäväksi. Kauanko ajattelit kuormittaa veronmaksajia?
Olin työttömänä työnhakijana 3v, vaikka oikeasti olin niin sairas etten olisi mihinkään työhön kyennyt. Pakko oli silti olla työkkärin kirjoilla, koska muuten ei rahaa olisi saanut mistään. Hain töitä, kerroin avoimesti tilanteestani ja järjestään kaikki sanoi että ei kiitos. Ei se mielelle hyvää tehnyt, kun tiesi jo hakiessa, ettei siitä mitään tule. No, sain työn, johon kykenin sairaudesta huolimatta. Saikuttelin paljon ja kas kummaa, työterveydessä niillä olikin intoa saada mimmi kuntoon. Sairaus oli fyysinen, ja siksi puhutaan eri asiasta, mutta tie se olisi tuokin. Ja kyllä, mieleltä terveellekin kelan ja työkkärin ristitulessa oleminen ottaa mielen päälle ja paljon, saati sitten masentuneelle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin työttömänä työnhakijana 3v, vaikka oikeasti olin niin sairas etten olisi mihinkään työhön kyennyt. Pakko oli silti olla työkkärin kirjoilla, koska muuten ei rahaa olisi saanut mistään. Hain töitä, kerroin avoimesti tilanteestani ja järjestään kaikki sanoi että ei kiitos. Ei se mielelle hyvää tehnyt, kun tiesi jo hakiessa, ettei siitä mitään tule. No, sain työn, johon kykenin sairaudesta huolimatta. Saikuttelin paljon ja kas kummaa, työterveydessä niillä olikin intoa saada mimmi kuntoon. Sairaus oli fyysinen, ja siksi puhutaan eri asiasta, mutta tie se olisi tuokin. Ja kyllä, mieleltä terveellekin kelan ja työkkärin ristitulessa oleminen ottaa mielen päälle ja paljon, saati sitten masentuneelle!!
Kiva lukea onnistumistarinoita noiden ruikutusten ja huijausvinkkien sijaan. Tsemppiä 👍
Elämä opettaa vielä sinuakin..ehkä et masennu jos menetät läheisesi, lapsesi, työsi, työkykysi, terveytesi ym. Mutta muista että jos masennut, oletko mielestäsi sitten vaan laiska???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea-asteinen masennus, mutta vakuutusyhtiön lääkärin mukaan ei vakavaa psyykkista sairautta. Masennusta ei siis katsota vakavaksi vaikka olisi miten vaikea tahansa.
Pyydäpä samalta vakuutusyhtiöltä henkivakuutus. Et tule saamaan, koska masennus. Tällä päätöksellä voi osoittaa ristiriidan siihen kuntotutuki tms. päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus täältä vauva-palstalta, että jotkut käyvät töissä rauhoittavien vaikutuksen alaisena ja yöksi unilääke. Ei hyvä!
Eikö ihan järkikin sano, ettei masennus ole pysyvä sairaus, vaan siitä on mahdollista parantua. Oletkohan edes suostunut lääkehoitoon ja terapiaan? Itse ymmärrän hyvin, että psyykkinen sairaus on este työnteolle siinä missä fyysinenkin. Mutten sitä, miksi ohi menevästä sairaudesta pitäisi päästä pysyvästi eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus täältä vauva-palstalta, että jotkut käyvät töissä rauhoittavien vaikutuksen alaisena ja yöksi unilääke. Ei hyvä!
Voi kunpa vaan tietäisit! Sote alan entinen kollega kävi täyspäiväisesti töissä, mutta sellaisella rohtoarsenaalilla tuutattuna, ettei välillä kieli kääntynyt suussa. Asiakastapaamisissa halusi tilanteen järjestellä sillä tavoin valmiiksi , ettei tarvinnut liikkua, koska jalat eivät aina satavarmasti kantaneet. Hukkasi paperidokumetteja, kirjasi hölynpölyä jne. Näitä jälkiä piti sitten korjailla ja peitellä. Eiköhän se sama peli jatku monissa alan yksiköissä. Ei ihme, että asiakkaiden asioiden hoito on ihan retuperällä.
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus täältä vauva-palstalta, että jotkut käyvät töissä rauhoittavien vaikutuksen alaisena ja yöksi unilääke. Ei hyvä!
Kotiin makoileen elättinä olis varmaan susta hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia diagnoosi esimerkiksi vakavasta masennuksesta, psykoottisesta masennuksesta tai kaksisuuntaisesta. Älä yrittele kuntoutustukea keskivaikealla.
Olet huijari ja toivon että jäät kiinni. Siinäpä makselen tuet takaisin. Ehkä saat myös syytteen petoksesta!
Mikä tässä on huijausta? Lääkärihän sen diagnoosin lopulta antaa. Tarkoitatko siis että lääkäri on huijari?
Hyi olkoon miten epäempaattista porukkaa tässäkin maassa onkaan, päätellen eräiden kommentoijien asenteesta tälläkin palstalla.. Psyykkiset oireilut ovat sairauksia siinä missä sydän- selkä ja kehitysvammatkin. Veronmaksajat eivät menetä yhtään enempää kuin valtio ottaa, saman palkan saatte joka tapauksessa, oli sitten työkyvyttömiä tai ei, eli miksi noin voimakas tarve solvata sairaita ja lyödä lyötyjä? Heidän elämänsä ei liity mitenkään teidän elämäänne.
Tehkää vain työnne, olkaa kiitollisia siitä että teillä on toimintakykyä suorittaa työtänne. Olkaa kiitollisia siitä että te ette sairasta psyykkisesti. Olen vakuuttunut, että jos teidät laitettaisiin elämään edes yhden päivän masentuneen tms. invalidoivaa elämää, ette olisi noin tuomitsevia. Yritän ymmärtää sen, että ihmisen on vaikeaa ymmärtää sitä mistä ei mitään tiedä, mutta solvaaminen ei kuitenkaan ole mistään kotoisin.
Iloitkaa terveydestänne ja työkyvystänne! Se on suurimpia lahjoja elämässä, eikä suinkaan päivänselvä asia. Kaikille sitä lahjaa ei valitettavasti suoda. Psyykkiset sairaudet on yksi pahimmista vitsauksista, joista kantajansa kärsii.
Ei kannata tehdä valitusta, vaan uusi hakemus uudella B-lausunnolla. Kela tykkää yleensä muuten vaan hylätä ensimmäisen hakemuksen. Toisella hakemuksella voi onnistua, kokemusta on.
Jos pelkän masennuksen vuoksi kovinkin herkästi kirjoitettaisiin eläkepaperit, niin puolet Suomen aikuisista olisi eläkkeellä ja osa nuoristakin. Ei se nyt ihan noin mene. Ennen eläkkeitä pitää myös sitoutua hoitoon ja jättää/vähentää päihteiden käyttöä. Toimintakyvyn arviointia, lääkitystä, keskustelua jne. Masennusta on myös hiton helppo feikata. Sellaisiakin tapauksia olen tavannut. Silloin myös ne, jotka ovat oikeasti keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneita jäävät systeemin pudokkaiksi.
Kiittäkää siis niitä feikkaajia te, työtä vieroksuvia kanssakulkijoitanne, yhteiskunnan eläteiksi haluavia, jotka ette todellisista oireistanne ja vaikeuksistanne huolimatta saa sitä eläkettä tms.
Käsittääkseni ainoat psykiatriset diagnoosit, joilla työkyvyttömyyseläke myönnetään, ovat skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Mulla on ikäni ollut traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, ptsd ja keskivaikea- vaikea masennus.
Nyt mulla ei ole enää hoitosuhdettakaan mihinkään, kun vuosikausia psykalla kävin, jossain vaiheessa ne toteaa, että menetetty tapaus, ja potkasee pihalle Työkkäri ja kela silti luonnollisestikaan eivät totea, että menetetty tapaus. Kortistossa olen edelleen ja tulen aina olemaan. Kuntouttavassa työtoiminnassa oon käynyt ikäni, tälläkin hetkellä.
Ainoa hoitomuoto olisi traumaterapia, mutta se kaatuu aina siihen, että pitäisi olla sama hoitava lääkäri 3 kuukauden ajan. Nykypäivänä ei vaan toteudu millään. Sitten kun yksi lääkäri katoaa tavoittamattomiin, alkaa alusta se 3 kk, huoh...
Nyt vaan veitsi kurkulla odottelen, milloin kela päättää katkaista tt tuen. Olen päättänyt, etten aio tehdä itsemurhaa, ihan vain siitä syystä, etten mä ole valinnut tänne syntyä. Olen vääränlainen ja mut halutaan hengiltä, mutten sitä iloa suo.
Lisäys edelliseen, että ikää kohta mittarissa jo 50 v, ihmeparantumista odotellessa.
On tehty laaja b lausunto kuinka vaikuttaa arkeeni, en jaksa mitään enää ja tausta täynnä traumoja, joita käsitelty jo 3 vuotta ilman apua. Jos tämä ei ratkea en jaksa enää.
Usea lääkäri arvioinut saman, olen työkyvytön ja työk.eläke on edessä jotta jaksan edes olla, mutta kela teki ratkaisun näin, siellä on kuulema tietynlaista estämistä näissä päätöksissä jos ei ole ns.hyvä veli porukan kasvua. Tämä saisi tulla julkisuuteen.