Mikä on ollut vahvuutesi elämässä?

Luulin että vahvuus mutta nyt alkaa alamäki. En jaksais enää olla vahva. Eli ei kai sitte mikään.

Järkevä mieheni.

Mulla ei oo tullut vastoinkäymisiä eteen, melkoisia onnenpotkuja vain. Ja oon ollut teknistä asti todella ahkera, aina ollut monta työpaikkaa. Nytkin teen viittä työtä. Ja kaikki vaatii sellaista musiikkiosaamista, jota olen kehittänyt 3-vuotiaasta asti.

Delegointikyky.

Teknistä = teinistä

Sinnikkyys, vaikea lapsuus eikä paskat ihmiset ole saaneet mua lannistumaan, päinvastoin sisu vain kasvaa.

Huumorintaju, armollisuus sekä itseäni että muita kohtaan, positiivinen tulevaisuudenusko, sinnikkyys

Hyvä koulutus, hyvät sosiaaliset suhteet ja työn tekemisen malli.

Meillä on ollut vastoinkäymisiä, lapsen kuolema, sairauksia jne. Mutta jos on kyky elättää itsensä ja hyvä lähipiiri, niin lapsen kuolemankin kanssa voi oppia elämään. Eikä tietenkään muita hyviä vaihtoehtoja olekaan, täytyy tietenkin huolehtia niistä elävistäkin.

Yhteiskunta huolehtii monesta ja lähipiirikin. Mutta monesti on ollut avuksi kun on voinut ostaa itse esim terapiaa tai jotain apua kotiinsa. Eivätkä ne yhteiskunnan palvelujaan ilmaisia ole - päinvastoin maksukatto on korkea. Tonni poikineen menee ennen kuin ne onnkäytetty.

kyky unohtaa ja antaa anteeksi.

Periksiantamattomuus ja sisukkuus.

Syy-seuraussuhteiden ymmärtämiskyky. Moni ihminen ei aikuisenakaan omaa täyttä varmuutta siitä, mistä lapset saavat alkunsa, miten ihmissuhteisiin päädytään, mistä tulee rahaa ja mihin se menee, miten joistain tulee lääkäreitä ja toisista siivoajia (ei, siivoamisessa ei ole mitään pahaa, mutta jos ei itse tiedä mitä se lääkäri teki toisin...)

Toisaalta tämä on myös taakka. Välillä haluaisin itsekin kyynelsilmin voihkia elämän vaikeutta ja kuinka tässä näin taas kävikään. Mutta kun minä tiedän, että kuinka. Lisäksi, koska en itkeskele elämäni kurjuutta, monet luulevat että olen vain tosi vahva ja menestynyt ihminen jolla elämä rullaa eteenpäin ilman yhtäkään ongelmaa. En saa asettua heikomman rooliin, sitä ei vain sallita minulta.

Tyytyminen keskinkertaisuuksiin niin ihmissuhteissa kuin työelämässä tai jopa sen alle. En ole kunnianhimoinen, mutta eipä tule pettymyksiäkään.