Miten auttaisin työuupunutta ystävääni?

Hänellä on siis ollut uupumusta jo pitkään ja nyt viimein sai haettua apua, lääkityksen ja terapiaa. On vielä sairauslomalla.

Mietin tässä että nyt kun viimein hänkin sai tunnustettua asian itselleen ja ns. kissan nostettua pöydälle, niin miten auttaisin häntä parhaiten? Yritänkö saada mukaan lenkille tms järkevään touhuun? Vai annanko oman rauhan ja ottakoon yhteyttä kun itse jaksaa?

Mitenköhän olisi paras? Tunnen syyllisyyttä etten ole puuttunut asiaan aikaisemmin, siis painostanut hakeutumaan hoitoon sillä olen nähnyt tuon ongelman jo pitkään mutta en sanonut ääneen sitä minkä olen tiennyt.

Joka tapauksessa kaverini suunta on tästä päivä päivältä eteenpäin ja kun olemme tavanneet, on jutellut hirveästi työasioistaan ja peloistaan sen suhteen jne. Ilmiselvästi nuo työasiat pyörivät nyt vielä ehkä entistä enemmänkin mielessä (terapiassa käsittelee siis näitä ja vanhatkin haavat ovat auenneet).

Onko kellään kokemusta läheisen työuupumuksesta? Miten itse olet menetellyt?