Monilapsiset perheet riesa yksilapsisille

Minulla on yksi lapsi ja hänen kaverinsa ovat aina tulleet mielellään meille. Lapsi itse viihtyy hyvin kotona ja onkin aina kutsunut mieluummin kaverit tänne.

Ilmeisesti on hyvä kaveri koska samat ystävät ovat olleet 5-vuotiaasta saakka. Pojat nyt 17.

Enkä ole koskaan kehdannut kyytejä muilta kysellä vaikka lapsi harrasti 8 vuotta useita kertoja viikossa.

meillä viisi lasta ja just yhden tai kahden lapsen perheiden vesat tulee meille. joka päivä haluavat leikkimään kun kotona on tylsää tai notkuvat koneella. ei haittaa, saa tulla ja ovet on avoinna. omat harvemmin minnekkään on menossa, kotona on tekemistä ja elämää. kesälomallakin oli usein ruokapöydässä lähialueen pikkukoululaisia, kun kotona olisi ollut jugurttia ja leipää ja me tehtiin isolla padalla lämmin ruoka omille. kyydityksissä ollaan vastavuoroisia oltu aina.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:17"]

Eiks yhden lapsen vanhemmat oo mielissään kun lapsella on seuraa?

[/quote]

Tuleeko teillekin aina lapsen kaverin pikkusisarukset myös kylään? 2-3-4 -vuotiaat eskarilaisten tai ekaluokkalaisten leikkeihin? Meille tulee pikkusisarukset vain, kun vanhemmat ovat erikseen kysyneet sopiiko tuoda myös heidät. Isompiahan minun ei tarvitse vahtia, mutta pienet estävät minulta työnteon.

Meidän tytöllä, 7 v.) on kaveri, jonka on aina otettava 3-vuotias pikkusiskonsa mukaan. Se sitten sotkee ja särkee ympäriinsä kun kouluikäiset leikkivät tytön huoneessa. Itse kun tulee töistä ja hakee tytön pienemmän veljensä hoidosta, niin kotiin tullessa täällä naapurin 3-vuotias on sotkenut meillä vaikka mitä. Alkoi jo pelottamaan, että sattuu jokin pahempi vahinko ja oli pakko kieltää tytön kaveria tulemasta enää meille, heille ei saa koskaan mennä, vanhemmat eivät päästä.

Jaa, meillä on kahdeksan lasta ja ite hoidetaan. Naapuri kuskas yhtä viime talvena eskariin samalla ku vei omaansa, mutta siis itse sanoi, että ottaa myös meidän lapsen kyytiin. Sitten keväämmällä meidän ekaluokkalainen ja eskarilainen kulkivat kahdestaan koulumatkaa ja nyt sitten tuo naapurin lapsi kulkee omani kanssa kahdestaan kouluun, kun koulutie ja käytännöt on tuttuja mun lapselle, ei niinkään tuolle naapurin lapselle, joka saateltiin kouluun.. ei se vastavuoroisuus aina näy heti. Oon myös luvannu seurailla, että naapurin lapset lähtee ajoissa kouluun ja ovet tulee kiinni, jos ja kun äitinsä saa töitä. Samoin oon luvannu, että saavat tulla meille iltapäiviksi. Ja kyllä meidän oven takana käy vähintään kerran päivässä naapureiden lapsia pyytämässä leikkikaveria. Oon kyllä myös tarkka siitä, että jos vain yhtä lasta pyydetään kylään, niin vain yksi lapsi menee. Joskus olis kyllä mukava, jos joku ehtis hetkeks meidän lasten kaveriks, että voisin pikaiseen kävästä kaupassa, mutta mulla on kyllä tosi korkea kynnys lähteä pyytämään apua, kun viesti on julkisuudessa "ite ootte tehny, hoitakaa ite". Joo, kyllä naapurit jotain on tehny: lastensuojeluilmoituksen, joka ei aiheuttanut mitään muuta kuin sen, että sos.työntekijät kävivät toteamassa, että lasten asiat on kunnossa ja lapsista huolehditaan.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:51"]Meillä kolme lasta. Me on vuosia kuskattu muiden lapsia, niitä yhden lapsen perheen lapsia...
[/quote]
meillä sama homma. Omia kolme ja aina piha täynnä naapuruston lapsia. Kuskataan harrastuksiin ja leffaan. Ikinä en ole ajatellut että tästä pitäs joku ongelma tehdä. Se on vaan mukavaa kun on elämää ympärillä ja lapsilla kavereita.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:40"]Meilläpä onkin 3 lasta ja silti kuskataan ja hoidetaan myös lasten kavereita. Toisilla riittää rahkeet, toisilla ei.
[/quote]

Meillä kuusi lasta ja silti otetaan naapurin tyttö aina kyytiin kun ollaan esim. uimaan tai isomalle leikkiskälle menossa. Lapsen äiti opiskelee ja käy töissä ja isä tekee pitkää päivää. Säälittää kun lapsi joutuu olemaan niin paljon kotona eikä pääse monestikkaan mihinkään. :/
Näinkinpäin voi olla..

Ihmeellisesti nyt tartutaan siihen, että ap:n lapsi on yksinäinen ja ap on kieltämässä kaverit, vaikka oikeasti kyse oli siitä, että sisaruksia tungetaan kylään ja kyytejä ruinataan ilman vastavuoroa.

Meillä ei onneksi ole kukaan tunkenut sisarusta lapsensa mukana - itse olen kahdesti kutsunut myös sisaruksen - mutta kyytiongelmaa on ollut yhden perheen kanssa. Perheessä on neljä lasta, äiti kotona ja isä ainoan auton kanssa töissä. Tutustuttiin aikanaan, kun meidän esikoinen ja heidän toinen ovat samanikäiset ja usein kuskasin heitä muskariin ja joskus kauppaankin. Jäi sitten tämä kuskausidea päälle ja nykyään on kyselty kyytejä muiden lasten harrastuksiinkin siten, että kysellään, onko kummallakaan meidän lapsista harrastuksia ja jos on, niin samalla kuskauksella voidaan viedä heidän lapsiaan eri harrastuksiin, kun eihän nyt muutaman kilometrin koukkaus mitään haittaa. Ei varsinaisesti haittaakaan mutta on se outuoa että auto on täynnä lapsia joita heitän ympäri keskustaa ja joita haen hetken päästä eri paikoista. Oli jopa kiusallista, kun harrastuksen vetäjä tuli minulle kertomaan asioista ja jouduin toteamaan, että minä olen vain kuski, en vanhempi.

Ja kyllä, lapseni toinen kaveri on ainoa lapsi ja käy samassa harrastuksessa lapseni kanssa ja me kuskaamme huomattavasti useammin häntä kuin tämän ainokaisen vanhemmat meidän lastamme eikä tunnu lainkaan pahalta tai väsyttävältä, kun kyse on lapsen kaverista, ei hänen sisaruksistaan tai vanhemmistaan. Meidän lapsemme saa harrastuskaverin ja kuskaaminen tuntuu vaivan arvoiselta tämän takia.

Minua siis sieppaa sekä tässä keskustelussa että tosielämässä tämä suurperheiden vanhempien ajatus siitä, että sisarukset menevät siinä sivussa ja iso lauma olisi jotenkin onnellisen kodin reunaehto. Jos itse viihtyy melussa ja metelissä, ei se tarkoita että kaikkien pitäisi viihtyä ja että lapset, jotka elävät rauhallisemmassa kodissa olisivat jotenkin onnettomampia. Moni suurperheen lapsi viihtyy hyvin pienessä perheessä, kun sisarukset eivät keskeytä leikkejä ja pelejä ja aikuiset eivät koko ajan pyöritä sitä suurperheen arkea vaan voivat opastaa, auttaa, kuskata ja keskustella aivan rauhassa. Siskollani on  yksi lapsi, ja esikoiseni nauttii vierailla siellä, koska pienempi ei ole keskeyttämässä omilla lapsellisemmilla leikeillä ja sisarellani on aikaa osallistua ja ideoida leikkejä, rakentaa rekvisiittaa, ommella roolipukuja jne. Vaikka meillä on vain se kaksi lasta, niin ero ajankäyttöön on suuri. On vain yhden harrastukset, kolmen ihmisen pyykit ja kolmio, jonka siivoamiseen ei ihmeitä mene.

Kun siirrytään sitten veljeni perheeseen, jossa on kolme lasta ja kaksi koiraa sekä jättimäinen omakotitalo puutarhoineen, niin siellä ne lapset menevät kimpassa kavereineen, pöytään katetaan aina ylimääräisiä lautasia ja melua riittää. Välillä on naapurien katras mukana, välillä joku työkaverin lapsi ja veljeni vaimo nauttii joka sekunnista. Tosin hän ei ompele rekvisiittaa eikä kuskaa lapsiaan harrastuksiin, koska kotityöt ja koiraharrastus täyttävät illat. Kuskaajia onneksi löytyy, kun vastavuoroisesti löytyy aina hoitaja (tai oikeammin leikkikavereita pihalla ja ruokapöytään tilaa).

Kyllä vaan veljeni esikoinen viihtyy meillä tai siskollani, kun on sitä omaakin rauhaa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:15"]Ihmeellisesti nyt tartutaan siihen, että ap:n lapsi on yksinäinen ja ap on kieltämässä kaverit, vaikka oikeasti kyse oli siitä, että sisaruksia tungetaan kylään ja kyytejä ruinataan ilman vastavuoroa.

Meillä ei onneksi ole kukaan tunkenut sisarusta lapsensa mukana - itse olen kahdesti kutsunut myös sisaruksen - mutta kyytiongelmaa on ollut yhden perheen kanssa. Perheessä on neljä lasta, äiti kotona ja isä ainoan auton kanssa töissä. Tutustuttiin aikanaan, kun meidän esikoinen ja heidän toinen ovat samanikäiset ja usein kuskasin heitä muskariin ja joskus kauppaankin. Jäi sitten tämä kuskausidea päälle ja nykyään on kyselty kyytejä muiden lasten harrastuksiinkin siten, että kysellään, onko kummallakaan meidän lapsista harrastuksia ja jos on, niin samalla kuskauksella voidaan viedä heidän lapsiaan eri harrastuksiin, kun eihän nyt muutaman kilometrin koukkaus mitään haittaa. Ei varsinaisesti haittaakaan mutta on se outuoa että auto on täynnä lapsia joita heitän ympäri keskustaa ja joita haen hetken päästä eri paikoista. Oli jopa kiusallista, kun harrastuksen vetäjä tuli minulle kertomaan asioista ja jouduin toteamaan, että minä olen vain kuski, en vanhempi.

Ja kyllä, lapseni toinen kaveri on ainoa lapsi ja käy samassa harrastuksessa lapseni kanssa ja me kuskaamme huomattavasti useammin häntä kuin tämän ainokaisen vanhemmat meidän lastamme eikä tunnu lainkaan pahalta tai väsyttävältä, kun kyse on lapsen kaverista, ei hänen sisaruksistaan tai vanhemmistaan. Meidän lapsemme saa harrastuskaverin ja kuskaaminen tuntuu vaivan arvoiselta tämän takia.

Minua siis sieppaa sekä tässä keskustelussa että tosielämässä tämä suurperheiden vanhempien ajatus siitä, että sisarukset menevät siinä sivussa ja iso lauma olisi jotenkin onnellisen kodin reunaehto. Jos itse viihtyy melussa ja metelissä, ei se tarkoita että kaikkien pitäisi viihtyä ja että lapset, jotka elävät rauhallisemmassa kodissa olisivat jotenkin onnettomampia. Moni suurperheen lapsi viihtyy hyvin pienessä perheessä, kun sisarukset eivät keskeytä leikkejä ja pelejä ja aikuiset eivät koko ajan pyöritä sitä suurperheen arkea vaan voivat opastaa, auttaa, kuskata ja keskustella aivan rauhassa. Siskollani on  yksi lapsi, ja esikoiseni nauttii vierailla siellä, koska pienempi ei ole keskeyttämässä omilla lapsellisemmilla leikeillä ja sisarellani on aikaa osallistua ja ideoida leikkejä, rakentaa rekvisiittaa, ommella roolipukuja jne. Vaikka meillä on vain se kaksi lasta, niin ero ajankäyttöön on suuri. On vain yhden harrastukset, kolmen ihmisen pyykit ja kolmio, jonka siivoamiseen ei ihmeitä mene.

Kun siirrytään sitten veljeni perheeseen, jossa on kolme lasta ja kaksi koiraa sekä jättimäinen omakotitalo puutarhoineen, niin siellä ne lapset menevät kimpassa kavereineen, pöytään katetaan aina ylimääräisiä lautasia ja melua riittää. Välillä on naapurien katras mukana, välillä joku työkaverin lapsi ja veljeni vaimo nauttii joka sekunnista. Tosin hän ei ompele rekvisiittaa eikä kuskaa lapsiaan harrastuksiin, koska kotityöt ja koiraharrastus täyttävät illat. Kuskaajia onneksi löytyy, kun vastavuoroisesti löytyy aina hoitaja (tai oikeammin leikkikavereita pihalla ja ruokapöytään tilaa).

Kyllä vaan veljeni esikoinen viihtyy meillä tai siskollani, kun on sitä omaakin rauhaa.
[/quote]

Sulla ei taida olla isoa perhettä? Vaikka meillä on 5 lasta (vanhin 7 ja nuorin 1 vuotta) niin ei meillä on kokoaikaista meteliä ja riehumista..eikait kukaan jaksa elää semmosta elämää jos kokoajan joku huutaa. :O

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:40"]

Meilläpä onkin 3 lasta ja silti kuskataan ja hoidetaan myös lasten kavereita. Toisilla riittää rahkeet, toisilla ei.

[/quote]

Meilläkin on 3 lasta, mutta kiitos ei, en kuskaa ja hoida muiden lapsia ilman, että asiasta on hyvissä ajoin sovittu vanhempien kanssa. Kuljetan esimerkiksi kuopuksen ja parhaan kaverinsa harrastukseen ja sieltä pois, asia OK, koska vastaavasti parhaan kaverin isä huolehtii kaikista mahdollisista viikonloppuun osuvista harrastuskerroista (niitä voi olla vuodessa 2 tai 20, sama se, mutta tiedän, että ne eivät ole minun ongelmani). Sen sijaan en pidä siitä, että harrastuksesta lapsia hakiessani pari kolme lasta kertoo minulle, että "saan tulla teidän kyydissä, äiti lupasi", vaikka äiti ei ole ottanut minuun yhteyttä enkä ole edes menossa samaan suuntaan kuin nuo kaverit.

Luulen että tämä on ihan vanhemmista kiinni.

Meillä on 5 lasta ja 3 autoa. Yksi on 3-paikkainen pakettiauto, yksi on 7paikkainen ja sitten löytyy 9paikkainen "pikkubussi". Periaatteessa eniten käytössä ovat paku ja 7paikkainen ja pikkubussia vuokraammekin melko paljon.

Arvatkaapas paljonko meille tulee niitä kuskaus pyyntöjä harrastuksiin. Paljon. Usein yksilapsiset perheet ajattelevat että se heidän ainokainen menee siinä sivussa. No tavallaan menee varsinkin pelkät kuskaukset mutta aina se oman perheen dynamiikka hieman hajoaa enkä esimerkiksi ota uintireissuille mukaan kavereiden uimataidottomia lapsia. En yksinkertaisesti uskalla ottaa sitä riskiä että vieras uimataidoton lapsi lähteekin liian pitkälle rannasta jne.

Jokunen vuosi sitten teimme välillä esim. mökkireissuja ja pieniä lomamatkoja yksi-ja kaksi lapsisten perheiden kanssa. Siinä vaiheessa kun bensakuluissa tai aamupalojen ostamisissa toinen perhe ei tullut lainkaan vastaan. Lopetimme nämä yhteismatkailut. Joo, meitä on 7 ja meillä on luonnollisesti isommat ruokamenot kun enempi syöjiä mutta ei nyt ihan kahden aikuisen ja yhden lapset sillä samalla ruoka määrällä riitä.

Lapsien ystävät ovat meille tervetulleita ja jos joku saa kutsun kylään/yökylään/synttäreille niin ainoastaan hän menee. En pistä muutamaa sisarusta mukaan.

Jos meidän koko perhe kutsutaan jonnekin kylään niin vien aina vähintään suolaisen piirakan ja jotain itsetehtyä makeaa mukaan koska ymmärrän että meitä on paljon :)

Taas niin älytöntä yleistämistä ap:n aloituksessa ja monissa vastauksissakin. Pitäisikö munkin tehdä samasta aiheesta aloitus, mutta osapuolet toisinpäin, koska tiedän peräti kaksikin yksilapsista perhettä, jotka tunkevat sitä ainokaistaan jatkuvasti monilapsisen perheen vaivoiksi.

Silti ei tulisi mieleenkään täällä julistaa että yksilapsiset perheet riesa monilapsisille. Kusipäisiä vanhempia ja toisten hyväksikäyttäjiä löytyy ihan joka kategoriasta.

Mun monilapsinen äitikaveri taas valittaa, kun tuttavat työntävät hänen kyytiin kuskattavia. Koska iso auto. Aina siihen yksi ylimääräinen mahtuu.

Minulla on taas päinvastainen kokemus, ettei jakseta sitä yhtäkään...ja näin on jo neljännen yhden lapsen perheen kohdalla!!

32 vielä.

Tosiaan. Palstailen tällä hetkellä futis kentän laidalta. Mukanahan ovat kuopus (nukkuu rattaissa), 2 omaa alakouluikäistä joilla on peräkkäiset treenit, siskon lapsi joka halusi tulla mukaan kun oli meillä yökylässä (yksilapsisesta perheestä), ja kaksi lasten kaveria joita kuskasin tänne (toinen yksilapsisesta ja toinen kaksilapsisesta perheestä).

Hups hei! Auto oli täynnä. Mutta on meillä myös jonkinverran vastavuoroisuuttakin näissä kuskaamisissa.

Oho, kun on katkeran kuulosta! Meillä on kaksi lasta ja ihan tarjotaan välillä lasten kavereille kyytiä harrastuksiin.  Kivahan se on mennä porukalla, jos autoon mahtuu. 

Nuoruudesta muistan, kun pidin kouluikäisille tarkoitettua kerhoa (alaikäraja 6v), niineiköhän koko perheen lapset tulleet kerhoon. Nuorimmat 3-4 vuotiaita ja vanhimmat yläaste-lukioikäisiä. Ei se ollut mikään lastentarha ja korvauskin nimellinen. On vanhempia, jotka eivät oikeasti tajua tai sitten ovat hyväksikäyttäjiä.

-

Mua taas risoo kun yksilapsinen perhe työntää lapsensa aina meille joka päivä leikkimään. Meillä kaksi lasta ketkä leikkivät tosi kivasti yhdessä mutta tämä vieras lapsi haluaa leikkiä vain toisen meidän lapsen kanssa (lähempänä hänen ikäänsä) ja leikitkin muuttuvat rajummiksi.

Joka kerta käy näin että toinen meidän oma lapsi tulee onnettomana luokseni kun x käski hänet pois leikistä tai x muutti leikin luonteen.

Ap, jos tunnet että sinua hyväksikäytetään niin kieltäydy seuraavan kerran kun joku kerjää kyytiä tai apua. Ei sinun tarvitse käyttää lomapäiviäsi muiden ihmisten lasten kuskaamiseen. Voit vastata ystävällisesti tyyliin "valitettavasti ei sovi tänään, en ehdi, on muuta menoa" tms. Et ole tilivelvollinen kysyjälle, sinun ei tarvitse kertoa syytä kieltäytymiselle. Todellinen syysi voi olla vaikka, että haluat nauttia lomastasi kaikessa rauhassa kotona, mutta sitä ei ehkä kannata sanoa suoraan.

Keskustelussa on tullut esille monia hyviä näkökulmia. Vastavuoroisuus ja toisensa auttaminen ovat hienoja asioita, kuten myös lapsen ja perheen sosiaalisten suhteiden kartuttaminen. Eli ei myöskään kannata mennä liian jyrkälle linjalle ja vetää hernettä nenään, jos joku kyyditsee lapsikatrasta pari kertaa useammin kuin toinen.

Jos tuttavaperhe kuitenkin jatkuvasti hyväksikäyttää toista lastenhoito- ja kuljetusapuna niin ehkä kannattaa ottaa asia esille rakentavaan sävyyn: "Lapsenne X on saanut meiltä kyydin kuusi kertaa viime kuukauden aikana kun taas meidän lapsemme Y on saanut teiltä kyydin vain kerran samana aikana. Meidänkin perheellä on paljon kiireitä ja kaikki tämä kuskaaminen on rasittavaa, voisimmeko sopia autovuorojen jakamisesta tasaisemmin?" Ystävällinen ja avoin asenne kannattaa aina, tuttavaperhe ei ehkä ole edes tullut ajatelleeksi, että kuljetusvuorot ovat epätasapainossa.