Kun ei tunne elävänsä jos ei elä muiden kautta. Itsellä ei niin väliä ja olo tyhjä kun joutuu olemaan yksin.
Jään vaikka mielummin paskaan parisuhteeseen auttamaan toista osapuolta kuin, että eläisin yksin.
Tiedän, se on sairas tapa ajatella.
En vain pysty olemaan itsekseni vain. Tai no jos olen, en saa siivottua, tehtyä mitään. Millään ei ole väliä. Ryyppään tai vaivun vakavaan masennukseen jos olen yksin liian pitkään. En vain kestä sitä yksinoloa.
Ennen pystyin olemaan yksin. Nautinkin siitä mutta kidutin itseni sitten työllä loppuun. Työ oli pääprioriteetti elämässäni, kaikki energiat sinne ja parhaan työntekijän "titteli" - tai muuten en ollut mitään.
Pakko vain tehdä, pakko elää muiden kautta, muita huomioiden ja itsensä tuhoten.
Muuten menen johonkin tyhjiöön enkä pysy pystyssä, masennun totaalisesti jos ei ole jotain johon nojaudun ja jos en tee yli voimavarojeni asioita, joista muut hyötyvät.
Tiedän edelleen, että tämä ei voi olla normaalia.
En vain ymmärrä itseäni. Rajoja olen joutunut opettelemaan pakostakin etten uuvu enempää.
En myöskään siedä kaikkea, etsin sitten uuden kohteen tai työprojektin jossa voin antaa kaikkeni ja "unohtaa" itseni jos tulee jotain kestämätöntä käytöstä eteen. Pakenen aina jonnekin. Saatan muuttaa toisiin kaupunkeihin, aloittaa "puhtaalta pöydältä" uudestaan ja uudestaan.
En vain pääse mieltäni pakoon vaikka olenkin kasvanut henkisesti, se ei riitä. Juurisyyt painavat pahasti tiedostamatta ja tiedostaen.
Kai lasinen lapsuus, väkivalta lapsuudessa yms ovat tähän vaikuttaneet. Minusta kasvoi liian kiltti ja anteeksi pyytelevä, jotenkin kieroutunut omalla tavallaan.
Mitenköhän saisin oman elämäni, ilman, että aina tulee henkinen uupumus ja se masennus päälle?
Kommentit (13)
Oletko kuullut läheisriippuvuudesta?
Olen juuri samanlainen. Myös väkivaltainen ja epävakaa lapsuus taustalla. Siitä seurauksena epävakaa persoonallisuushäiriö ja vaikea läheisriippuvuus. Sinun kirjoittama sopii läheisriippuvuuteen ainakin. Kannattaa lukea siitä jos aihe ei ole ennestään tuttu.
Mitä väliä kunhan saa seksiä, huumeita, ja voi muutenkin viettää jännää elämää :D
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä kunhan saa seksiä, huumeita, ja voi muutenkin viettää jännää elämää :D
Haista pitkä v.....
Kärsit läheisriippuvuudesta. Siitäkin voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Kärsit läheisriippuvuudesta. Siitäkin voi parantua.
Mutta miten?
Ap
Ehkä huomaat muiden reaktiot. Omasi voivat olla heikkoja. Eli jätät tekemättä oman osuutesi, jos et halua olla yksin. Miksi olo olisi tyhjä yksin, ellet täytä oloasi muiden toiminnalla?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huomaat muiden reaktiot. Omasi voivat olla heikkoja. Eli jätät tekemättä oman osuutesi, jos et halua olla yksin. Miksi olo olisi tyhjä yksin, ellet täytä oloasi muiden toiminnalla?
Hmph..
Mitähän tällä tarkoitit? Anteeksi, en päässyt ihan kiinni.
Haluan antaa kaikkeni mitä ikinä teenkin. Olen ihan ylpeä itsestäni näiden tekemisten jälkeen. Siis, se ruokkii jotain sisäistä tarvitsevuutta ja itsetunnon aukkoja. Valitettavasti myös menee vähän yli joskus ja uuvun helposti. On toki kehitystä tapahtunut enkä enää menetä yöunia jos olen vaikka pelännyt, että olenko tarpeeksi antanut tai olenko ylipäätänsä ok ihmisenä.
Ei enää sellaista.
Silti häivähdys riittämättömyydestä heijastuu koko elämään. Pitäisi olla parempi, jotta joku minua arvostaisi tai rakastaisi.
Tällaisena en kelpaa vaan on pakko suorittaa ja olla kaikinpuolin hyvä ihminen mutta myös jämäkkä. Risritaisuutta havaitsen itsessäni.
En ole liian kiltti enää tai jos olen, peittelen sitäkin, jotta en tulisi hyväksikäytetyksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut läheisriippuvuudesta?
Läheisriippuvuus ei tarkoita tuota. Jos läheisesi on riippuvainen esim. huumeista tai uhkapelaamisesta ja sen vaikutus heijastuu läheisesi kautta sinuun, silloin olet läheisriippuvainen.
Joku lesboko siellä kirjoittelee näitä ihku psykologisia suhdekoukeroita, joissa nainen on niin haavoittumut, avuton, raukka. Pitäis ryhtyy super köyhäksi yh tyypiksi (tai en mä tiedä ton ap:n tilannetta tietenkään taloudellisesti) ja sitten l käy kiinni.
Toisen kautta tai toisen kanssa.
Samapa tuo.
Rikkaampaa se elämä niin on kuin täysin ypöyksin möllöttäminen vuodesta toiseen. . .
Sehän on vanha sanonta, että kun on vähän tekemistä, ei tule tehtyä sitä vähästäkään. Mitä jos purkaisit tekemisen tarvetta urheiluun?