Onko naisten mielestä oikeasti ihan ok ajatus se, että kumppanin puhelimen sisältöä pitää olla halutessaan oikeus katsoa milloin vain?

Meillä on sovittu, että toisen puhelinta saa katsoa ja käyttää, jos vaikka omasta on akku loppu. Vaimo selailee joskus lapsestamme ottamiani kuvia, mutta kysyy aina ensin. Hyvin tuo on toiminut, kun mitään salattavaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä outo yleinen mielipide, että ei saa näyttää puolisolleen puhelinta. Mammat täällä hehkuttaa joka päivä kuinka ovat sielunkumppaninsa kanssa ja elämä on satukirjasta eikä olla sekuntiakaan toisesta erossa Mutta kun tulee puheeksi tällainen oikein elämän asia, ollaan sitä mieltä, että en minä hyvänen aika sentään voisi tietää mieheni asioita eikä mies saa tietää minun "salaisuuksiani". Hyvällä luottamuspohjalla se satutarinasuhde :D Meillä saa katsoa puhelinta. Ja saa myös mennä oman tahdon mukaan. En kyttää miehen baarireissuja tms. enkä pidä häntä talutusnuorassa. Ei se puhelin ole mikään päiväkirja.

Kyse kun ei ole minun salaisuuksistani, vaan minun ystävieni mahdollisista salaisuuksista. Mieheni ja minun luottamukseen ei kuulu, että hänen pitäisi tietää kaikki ystävienikin sydänsurut. Ja sama toisinpäin.

Sehän on tapauskohtaista. Muiden yksityisalueelle ei mennä, mutta jos viittaat siihen ketjuun, jota itsekin ajattelen,  mies pilaa parisuhteen ja perhe-elämän, pelailee omia pelejään, valehtelee ja kiukuttelee, kun hänen kanssaan yritetään selvittää asiaa aikuismaisesti, kuten normaalit ihmiset. Kyllä tällaisessa tapauksessa ihan oman mielenterveytensä vuoksi joko se vastaus kaivetaan esiin jostain keinolla millä hyvänsä siltä mieheltä, tai lähdetään lätkimään ilman sen suurempia seremonioita.

Vähän sama, että saako lapsen kädestä ottaa esineen pois. Ei, jos siitä ei ole haittaa muille tai lapselle. Jos lapsi mätkii esineellä toisia lapsia, totta kai se otetaan pois, vaikka lapsi miten siitä suuttuisi. Koskee ihan kaikenikäisiä ihmisiä, jotka vahingoittavat toisia.

Mulla on työsähköpostit kännykän kautta luettavissa ja pitää olla salasanalla lukittu, eikä ole lupaa antaa muiden käyttää kännykkää, joten mun kännykkää ei kukaan lue.

Ei tod. Haluan jo ihan periaatteesta edes vähän yksityisyyttä ja jotain omaa. Ei sen takia, että haluaa salailla jotain, vaan koska jotkut rajat pitää olla s##tana! Omat laitteet on omia, toisten kirjeitä ja päiväkirjoja ei lueta, jne. Miehen kanssa ollut hieman erimielisyyksiä asiasta kun haluaisi jakaa ihan kaiken, jopa työkoneensa salasanan on auliisti kertonut (miksi????), ja minun pitäisi tottakai tehdä samoin.

Jos puolisollanne on oikeus lukea teidän viestit, niin toivottavasti olette kertoneet tämän kaikille jotka teille viestejä lähettää. Minua ainakin ahdistaisi, jos tietäisin että joku kaverini puoliso lukee viestejä, joissa olen tilittänyt vaikka pjaskaa päivääni kaverilleni.

Ei todellakaan ole ok tollainen käytös enkä ymmärrä, miten tuollaista voi puolustella. En kyllä katseli toista, jos olisi mikään tarve katsella puhelintani, en näyttäisi, vaikkei mitään salattavaa ole. Sitten taas, lähtökohtaisesti haluan tietää toisen rahan käytöstä, koska avioliitossa on kuitenkin väkisin yhteinen talous, vaikka onkin eri tilit. Esim. lainat, mutta en minä niitäkään tietoja kaivele mistään. En nyt tarkoita päivittäisostoksia ja omilla rahoilla saa toki ostaa mitä ostaa, muta yleisesti joku tieto pitää mielestäni toiselle antaa, ihan budjetoinnin takia. Olen siis nainen 30+.

En halua kumppania jota kohtaan koen niin suurta epäluottamusta että haluaisin katsoa puhelimen läpi.

No ei tarvitse näyttää puhelinta enkä ole kertaakaan halunnut katsoa.

Tiedetään kyllä toistemme lukituskoodit ja -kuviot.

No ei tietenkään ole ok!

Vaikka minulla ei olisikaan mitään salattavaa, niin onhan puhelimessani esim. kavereilta tulleita, MINULLE osoitettuja viestejä joissa voi olla heidän yksityisasioitaan eivätkä ole tarkoittaneet viestiä muiden kuin minun luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä outo yleinen mielipide, että ei saa näyttää puolisolleen puhelinta. Mammat täällä hehkuttaa joka päivä kuinka ovat sielunkumppaninsa kanssa ja elämä on satukirjasta eikä olla sekuntiakaan toisesta erossa Mutta kun tulee puheeksi tällainen oikein elämän asia, ollaan sitä mieltä, että en minä hyvänen aika sentään voisi tietää mieheni asioita eikä mies saa tietää minun "salaisuuksiani". Hyvällä luottamuspohjalla se satutarinasuhde :D Meillä saa katsoa puhelinta. Ja saa myös mennä oman tahdon mukaan. En kyttää miehen baarireissuja tms. enkä pidä häntä talutusnuorassa. Ei se puhelin ole mikään päiväkirja.

Saahan sen puhelimen näyttää ihan kuka haluaa, kenelle haluaa, mutta minä en mene vaatimaan, että nyt kyllä näytät mitä siellä on. Ei kiinnosta! On sielunkumppani kyllä, enkä usko puhelimesta mitään salaisuuksia löytyvän, joten ei mulla ole mikään tarve vaatia sitä näytettäväksi. Ystävieni viestit ei kuitenkaan kuulu kuin mun näkyville.

Jos minä kehun työkaverilleni työpaikan Tiinan persettä, niin en todellakaan halua, että oma akka menee tällaisia viestejä lukemaan 😆 Ei se silti sitä meinaa, että haaveilisin Tiinasta vaimoa itselleni.

Tän on pakko olla vitsi

Sitä kutsutaan, ap, digitaaliseksi väkivallaksi, jos tutkii tai vaatii saada nähdä toisen puhelimen tai minkä tahansa laitteen. Ei tietenkään ole ok. Jokainen viisas ihminen pitää laitteensa vahvan salasanan tai sormemjälki- tai kasvotunnistuksen takana eikä todellakaan ole velvollinen näyttämään lokejaan tai viestejään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää olla valmis näyttämään puhelimensa. Mies saa myös tutkia omani halutessaan. En nyt jaksaisi säännöllisin väliajoin tarkistelemaan. Mutta jos ei suostu lainkaan näyttämään, on oltava jotain salattavaa. Sekö sitten on pienempi paha kuin puhelimen näyttäminen?

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Olet väkivaltainen ja vastenmielinen ihminen, toivottavasti miehesikin sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei ole ok. Ei puhelinten, eikä läppärin yms. kaivelut. Eikä edes toisen henkilökohtainen laukku tai taskut.

Mies on aina tuota ihmetellyt, ettei hänellä ole mitään salattavaa. Ei se mitään. Jos haluat antaa laukustasi jotain, niin annat, mä en sieltä ota - edes laturia.

En mene myöskään lasten puhelimille, koneille tai koululaukkuihin omin päin.

Sitten taas ei ollenkaan häiritse, jos esim käyvät mun puhelimella.... laukulla tai lompakolla. Mä usein jätän lompakkoni tuohon lipaston päälle, että jos tarvii pientä käteistä, niin ottavat. Itse en ikinä menis muiden lompakoille, vaikka vastaava lupa oliskin.

Meillä on sama periaate. Laitteet ovat, tottakai, henkilökohtaisia ja tunnistautumisen takana. MInä käytän salasanoja, miehellä on kännykässään kasvotunnistus, läppäristään en tiedä mutta oletettavasti salasana. Minulla on lisäksi työlaitteet, jotka on tietysti velvollisuuskin pitää huolella salattuina.

Emme mene toistemme laukuille, taskuille, laatikoille, lompakosta puhumattakaan. Toiselle tulevat kirjepostit laitetaan hänen pöydälleen, ei puhettakaan, että avaisimme niitä.

Vaikka olemme parisuhteessa, olemme edelleen kaksi erillistä yksilöä.

Kun mies jatkuvasti piilottelee puhelimensa näyttöä niin eipä toi luottamusta herätä.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies jatkuvasti piilottelee puhelimensa näyttöä niin eipä toi luottamusta herätä.

Miksi hän joutuu sitä piilottelemaan? Koska muuten kurkkisit?

Jos minä katson tissin kuvia Alastoman Suomen sivulta, niin en todellakaan halua oman akan tulevan siihen kurkkimaan. Naisen logiikalla vetää vielä johtopäätöksiä, että nyt se varmaan tahtoo erota ku tuommosia kattelee.

Vierailija kirjoitti:

Ei tod. Haluan jo ihan periaatteesta edes vähän yksityisyyttä ja jotain omaa. Ei sen takia, että haluaa salailla jotain, vaan koska jotkut rajat pitää olla s##tana! Omat laitteet on omia, toisten kirjeitä ja päiväkirjoja ei lueta, jne. Miehen kanssa ollut hieman erimielisyyksiä asiasta kun haluaisi jakaa ihan kaiken, jopa työkoneensa salasanan on auliisti kertonut (miksi????), ja minun pitäisi tottakai tehdä samoin.

Minunkin ex (huom, ex) kertoi minulle omat salasanansa, "koska mitään salaisuuksia ei saanut olla". Oli sitten hieman loukkaantunut, kun en kertonut omiani.

Joku mainitsi digitaalisen väkivallan. Eksäni oli manipuloiva, taloudellisesti hyväksikäyttävä, sairaalloisen mustasukkainen ja alkoholista riippuvainen. En nyt sano, että sinun miehesi olisi samanlainen, mutta kehoitan jokaista miettimään oman parisuhteensa realiteetteja sekä sitä, ovatko nuo vaatimukset "rehellisyydestä" reiluja ja oikeutettuja. Henkinen väkivalta alkaa usein pikkuhiljaa, pienillä huomautuksilla ja vaatimuksilla.