Kivaa olla työpaikkakiusattu.

Onko kyse sitten miesten alasta, jonne miehet eivät naisia kaipaa?

En alistu tähän, ainakaan ilman taistelua. Taidanpa sittenkin kertoa esimiehelle, joka sentään onneksi on mukava.

Ei ole "miesten ala", on siellä naisiakin. Valtaosa vain on miehiä.

varmaan koulukiusaamistausta vaikuttaa siten, että olet tuntosarvet herkillä ihan koko ajan.

tiedän että aika monet miehet on aika "mörököllejä" eli esim. ei olla yhtä sosiaalisia ja moikata sillä tavoin kuin naiset. olen huomannut, että aika moni kohtaa tuota kohtelua "ollaan kuin ei olisikaan" kun ihmiset ei vaan jaksa reagoida kaikkiin signaaleihin.

itse olen tehnyt virheen, että olen padonnut asioita sisälläni, enkä jutellut niistä kenenkään kanssa. olen ottanut tästä opikseni. jos kohtaat epäasiallista kohtelua, tärkeää on sanoa jotain takaisin rauhallisesti, mutta varmasti. ja juttele jonkun työkaverein tai muun kaverin kanssa aina välillä työkavereistasi. sellainen positiivinen juoruaminen jonkun käytöksestä auttaa itseä kestämään ja kun sanoo jotain ääneen, koko asian unohtaa usein sen jälkeen, se asia on sitten käsitelty.

En rupea juoruilemaan muista, ei kuulu tapoihini. Eikä minulla ole työpaikalla ketään, joka haluaisi edes jutella kanssani. Tulee vaan awkward silence jos liityn seuraan (alussa yritin tutustua ihmisiin).

Erästä tuttua kiusataan joka työpaikassa, vaihtaa töitä puolen vuoden välein.

Työpaikalla on parasta keskittyä työntekoon ja jättää muut asiat huomiotta. Kommunikoi pomosi kanssa, hänellehän olet vastuussa työstäsi.

Työpaikalla ei myös tarvitse miellyttää ketään, hoida hommasi ja viittaa kintaalla työpaikkasi mörökölleille.

Jos et tähän pysty niin mieti työpaikan vaihtoa, jos et uskalla niin pärjää niinkuin aikuinen, that's it.

Mistäköhän johtuu, että jotain ihmisiä kiusataan ihan kaikkialla minne menevätkin? Pitäisiköhän siinä vaiheessa jo vähän miettiä omaa käytöstään ja tapojaan.. Tai sitten nämä henkilöt vain kokevat kaikenlaisen vitsailun ja kanssakäymisen kiusaamisena.
En nyt siis tarkoita ap:ta nimenomaan, mutta olen itse tuntenut muutamia tälläisiä ihmisiä ja heillä kaikilla on ollut vähän samantapainen luonne, joka tuntuu käyvän monien hermoille.

Ikävä kuulla! Itse jouduin pilkatuksi, syrjityksi ja halveksituksi parissa harjoittelupaikassa ja samoin työpaikassa. Kyllä se ikävä vaan vaikutti niin, että en halua tai uskalla enää yrittää mukaan yhteenkään työyhteisöön. Olen vainoharhainen suorastaan. Hyvin tehdystä työstä saatuja kehuja on vaikea uskoa. Töitä siis teen, mutta olen järjestänyt asiat niin, että ei ole vakituista työporukkaa ympärillä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 22:35"]

Kerran esimerkiksi kysyin jotain, minulle ei vastattu, toistin, ei vastattu, poistuin sitten huoneesta. Sitten nämä tyypit rupesivat puhumaan keskemään huvittuneena. Sanon "moi", minulle ei vastata, muille vastataan. Minulle ei kerrota, että joku asia pitäisi hoitaa ja saan sitten syyt niskoille. En tulkitse väärin ja muissa työpaikoissa ei olla kiusattu.

[/quote]

oliko tuo sellainen tilanne, että kysyit tavallaan koko ryhmältä? silloin on helppo laiskuuttaan jättää vastaamatta. sen sijaan jos kohdistaisit kysymyksen jollekin tietylle henkilölle, ystävällisesti mutta varmasti, tyyliin "Pekka, onko niin että...". silloin saat kyllä vastauksen.

tuo, ettei sulle olla kerrottu, että joku asia pitää hoitaa, on kyllä ihan laiminlyöntiä, ja sun pitää pitää esillä, ettet ole saanut tietoa, ihan esimiehelle asti. ja seuraavalla kerralla varmistat, että ovat ne muut varmasti muistaneet tiedottaa sinulle tärkeistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 22:56"]

heillä kaikilla on ollut vähän samantapainen luonne, joka tuntuu käyvän monien hermoille.

[/quote]

Joo uskon kyllä, mutta miksi siihen pitää reagoida lapsellisesti, kiusaamalla! Tätä en voi käsittää. Onko mennyt joku opetus tai pari elämässä ohi? Esim. kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen, tai että ketään ei kiusata. Kai sitä voi sentään tervehdykseen vastata ja kohdella kuin ihmistä, vaikkein ihan klikkaisikaan.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 22:50"]

En rupea juoruilemaan muista, ei kuulu tapoihini. Eikä minulla ole työpaikalla ketään, joka haluaisi edes jutella kanssani. Tulee vaan awkward silence jos liityn seuraan (alussa yritin tutustua ihmisiin).

[/quote]

en tarkoittanut että sun pitäisi juoruta työkavereiden yksityisasioista, vaan esim. tuoda esille, sanoa ääneen ne jutut, jotka sua ärsyttää, esim. "pekka ja kari on sitte v-mäisiä. ei jakseta huomenta sanoa. ihme porukkaa". tai jotain sentapaista. kun tuollaiset jutut sanoo ääneen, niitä ei murehdi itsekseen enää samalla tavalla.

Olen kysynyt, kun on esim. kaksi ollut paikalla. Enkä edelleenkään rupea juoruilemaan muista, ei kuulu tapoihini.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 22:50"]

En rupea juoruilemaan muista, ei kuulu tapoihini. Eikä minulla ole työpaikalla ketään, joka haluaisi edes jutella kanssani. Tulee vaan awkward silence jos liityn seuraan (alussa yritin tutustua ihmisiin).

[/quote] Miten sosiaalinen sinä itse olet? Yritätkö jutella toisten kanssa. Kerrot, että kukaan ei halua jutella kanssasi, mutta haluatko sinä jutella? Kerrotko mitään itsestäsi, se kuitenkin auttaa tutustumaan muihin.

Itselläni on nimittäin yksi työkaveri naisvaltaisessa porukassa ja hän ei ole tutustunut kehenkään tämän parin vuoden aikana, minkä on ollut ko työssä. Kukaan ei tiedä hänestä mitään, alkuun jokainen varmaan yritti tutustua häneen, mutta jos ihminen ei halua kertoa mitään itsestään, on tosi vaikea tutustua. Tämä työkaverini ajattelee varmaan myös olevansa "rehellinen", kun töksäyttelee suoraviivaisesti ystävällisiin kysymyksiin. Voisin kuvitella hänen ajattelevan, että hän ei halua sekaantua "juoruihin" parempi pysytellä kaikesta ulkopuolella.

Jos ap työyhteisössäsi on kiusaamista, se pitää ottaa suoraan esille esimiehen tai työterveyshuollon kanssa, ei sitä tarvitse kenenkään sietää.

Olen yrittänyt jutella, mutta miksi enää yrittäisin kun minulle ei vaikka vastata? Ja otankin asian esille esimiehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 23:15"]

Olen kysynyt, kun on esim. kaksi ollut paikalla. Enkä edelleenkään rupea juoruilemaan muista, ei kuulu tapoihini.

[/quote]

jotenkin sun pitää kuitenkin purkaa sitä ahdistusta. jos sanot ääneen esim. sen, että susta pekka ja kari on v-mäisiä kun ne ei tervehdi, niin siinä saatat saada purettu sitä tilannetta sillä tavalla, että joku muu  ehkä huomannut saman ja kun juttelet tämän kolmannen kanssa asiasta niin hänkin suhtautuu suhunkin ystävällisemmin. tämmöiset on kyllä tärkeitä oman jaksamisen kannalta.

Mielestäni juoruaminen ei ole oikea tapa purkaa ahdistusta, se ei mielestäni ole asiallista. Vaikka kuinka juttelisin asiasta oikeiden ystävieni kanssa, ei asia silti helpota.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 23:28"]

Mielestäni juoruaminen ei ole oikea tapa purkaa ahdistusta, se ei mielestäni ole asiallista. Vaikka kuinka juttelisin asiasta oikeiden ystävieni kanssa, ei asia silti helpota.

[/quote]

no tuollaisen toiminnan kutsumien juoruiluksi on ehkä väärä sana. mutta siis ylipäätään se, että juttelet jonkun kanssa työyhteisössä tai sen ulkopuolella sellaisesta, mikä ärsyttää sua, on kyllä aika lailla sellainen juttu, mikä helpottaa tilannetta. tuo, ettei sulle oltu kerrottu tietoja ja sen takia et voinut hoitaa työtäsi, on juuri sellainen juttu, josta et voi vaan vaieta.

Huomenna taas töihin. En ole vielä kertonut esimiehelle. Ahdistaa.

Muuta omaa käytöstäsi ensin. Ota ukoilta suihin vessassa niin leppyvät. Ihanat kermat kurkkuun kakoen ja kaikki ovat tyytyväisiä