Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsianne lähtemään pois kylästä!
27.08.2015 |
Hyvä olisi tajuta jo vihjeetkin. Näitäkin voi opettaa lapselleen. Jos kaverin äiti tai isä sanoo että "Eiköhän sun olisi jo aika lähteä kotiin, kun me lähdetään saunaan.", niin tuosta voisi tajuta lähteä kotiin, eikä sanoa että mun pitää olla kotona vasta puol kasilta.
Vähintään voisi lähteä jos selvästi sanotaan. Esim. Lähdepä nyt Niina kotiin. Lähde kotiin!!! Nyt sun pitää lähteä kotiin!!!
Bonuksena voisi harjoitella myös tätä: Kun sanon että meillä on nyt ruoka, niin tuo ei tarkoita että tule syömään (se saattaa olla se vihje että lähde kotiin). On aivan naurettavaa että lapsi heti sanoo että soittaa kotiin että saako syödä kylässä. Miksi lapsi ei kysy minulta, että saako syödä meillä ennen kuin kysyy sitä lupaa kotoaan?
Yritin äsken tunteja saada lapsen kaveria lähtemään. Lapsikin yritti. Eka vihjattiin, sitten sanottiin todella suoraan, useita kertoja. Sitten vasta suostui lähtemään kun todella vihaisesti sanoin että jos et nyt lähde, niin omakin lapsi saa pelikieltoa (pelasi siis koneella, lapseni katsoi vierestä). Tällöin oma lapsi pakotti kaverinsa ulos. Joskus olen joutunut fyysisesti työntämään kaverin (toisen) pois.
Enkä jaksa uskoa että näillä kavereilla on mitenkään huonot kotiolot. Yhden luona ollaan tosin ruoasta tarkempia, joten meidän murot, maustetut jogurtit, keksit, sipsit ja mehut menevät tehokkaasti hänen suuhunsa.
Meidän lapsilla on neljä kaveria, jotka ei lähde kulumallakaan. Kaikki muut ymmärtävät jopa vihjaukset ja muutenkin tajuavat lähteä ainakin 5 t päästä jos ei muuta sovittu (siis esim. yökyläilyä).
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:26"]Tässä ap sulle opas: mene lapsen luo ja tartu käsilläsi hänen käsiinsä. Ohjaa lapsi eteiseen ja avaa ulko-ovi. Jos lapsi ei pue kenkiä jalkaan, työnnä lapsi ulos ovesta ja heitä kengät perään. Sulje ovi. Kesto max. 5 min. [/quote] Höpö höpö. Tällaiset pennut alkaa huutaa jos niihin käy fyysisesti käsiksi. [/quote] Ajattelin juuri samaa ja lisäksi elliinanisopetriinan äiti tai iskä on kohta ovella syyttämässä lapsen pahoinpitelystä.
[/quote]
Ongelma ratkaistu, pentu ei taatusti pääse sitten enää teille kylään. Eli mikä tässä nyt sitten olikaan se ongelma? heitätte pennut ulos, huusi ne tai ei.
[/quote]Minkätakia sunkaltaiset ihmiset edes hankkii lapsia?
"Pentu" "Kakara" ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 poikaa ja kavereita kylässä useana päivän viikossa.
Koskaan ei ole ollut ap:n kuvailemaa ongelmaa.
Itse toimin näin:
Jos meillä on omia menoja, sanon, että xxx voi olla meillä esim. viiteen. Koskaan ei ole tullut ongelmaa, kaverit ymmärtävät selvän ohjeen.
Jos meillä ei ole omia menoja, kysyn monelta xxx pitää mennä kotiin. Jos xxx on meillä ruoka-aikana, saa syödä. Jos ruokaa on vähän, lapset syövät ensin ja me aikuiset sitten mitä jää. :D
Tai vaihtoehtoisesti teen muutoksen suunniteltuun ruokaan jotta saan tehtyä isomman määrän.
Meille on kaverit aina tervetulleita ja ruokaa riittää kaikille!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:00"]Mitäpä jos lähdette lapsen kanssa yhdessä saattamaan kaveria kotiin.. "No niin Matti, mennään saattamaan kaverisi kotiin" ja sitten laitatten vaatteet päälle ja kengät jalkaan ja kävelette yhdessä sen toisen kodin suuntaan?
[/quote]
Ei kuulu kaverin vanhemmalle. Sen lapsen omien vanhempien tulee opettaa omalle lapselle tapoja joihin kuuluu myös kyläkäyttäytyminen.
[/quote]
Vanhemmat voi opettaa lapsilleen monia asioita, mutta jokainen vastaa oman kotinsa säännöistä. Kyllä minä ainakin katson olevani vastuussa siitä, että kerron lastemme kavereille miten meillä käyttäydytään ja myös valvon, että sääntöjä noudatetaan. Ja varmasti ojenna, jos sääntöjä rikotaan. Yhdelle tytön kavereista olen antanut väliaikaisen porttikiellonkin, kun ei aikuisten sanaa uskottu.
Moni sanoo että lapset eivät ymmärrä vihjeitä, kuten konditionaalia (lähtisitkö). No, siksipä juuri pyysinkin ihmisiä opettamaan lapsilleen tuon. Minusta on ihan selvää, että pienille lapsille sanottan selkeästi "Laita takki naulaan.", mutta olen opettanut lapsiani niin, että kyllä jo kouluikäisinä tietävät, että "Laittaisitko takin naulaan?" on kohtelias tapa ilmaista että laita se takki naulaan.
Eikä ongelma ole se ettenkö noita lapsia saisi pois meiltä. Jotta kaikilla olisi kivaa, olisi lastenkin syytä oppia normaaleja käytöstapoja. Eli että kylästä lähdetään järkevässä ajassa pois vaikka emäntä ei ulos kantaisikaan tai uhkailisi ikuisella porttikiellolla.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:38"]
Tuota, mikset ota asiaa puheeksi kyseisen lapsen vanhempien kanssa? Vähän turha tulla tänne avautumaan ja miettiä loppuviikko kun lapsesi kaverilla ei vieläkään sytytä. Ja ei, mulla ei ole lapsia niin en puolustele Jennica-Jessicaani.
[/quote]Miltä tuntuisi (ei tuo kirjoittaja, vaan lasten vanhemmat) jos lapsesi kaverin vanhempi soittaisi ja sanoisi että opeta lapsesi ymmärtämään milloin pitää lähteä kotiin. Menisikö välit vai kiittäisitkö neuvosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap ta. Kaverit on lapsille tosi tosi tärkeitä ja meille tervetulleita mutta omat lapset ei jaksa leikkiä kerralla koulun tai päivähoidon jälkeen paria tuntia kauempaa toiset jaksaisi olla nukkumaan meno aikaansa saakka. Haluan lapsen lähtevän hyvällä miellellä että tulee uudestaankin en komentaa rumasti, mutta joskus menee siten että osaa on vaikea saada lähtemään ap n kuvailemalla tavalla ei ehkä yhtä paha mutta ylipuolituntia teki tänään lähtöä yksi lapsi.
Pelkkä "Meillä on nyt ruoka" ei tosiaan toimi. Liian epäselkeä. Tuo ois jo aikuisellekin epäselkeä, saati sitten lapselle. Siskon perhe käyttää lasten kavereihin muotoa "Meillä ois nyt ruoka-aika. Eiköhän teilläkin Nico mahda olla kotona ruoka-aika, niin voisit mennä kotiin syömään" (*lapsen nimi keksitty. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä paskaa sinä syötät lapsillesi: "joten meidän murot, maustetut jogurtit, keksit, sipsit ja mehut menevät tehokkaasti hänen suuhunsa."
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa lukea näitä. Muistan, ettei omassa lapsuudessani kavereitani käsketty häipymään saatika oltu ruokkimatta. Lähtivät silloin, kun oma kotiintuloaika alkoi häämöttää. En todellakaan muista kertaakaan, että ystäviäni oltaisiin passitettu kotiin. Myöskään minua ei käsketty koskaan lähtemään ja pöytään oli katettu ylimääräiset ruokailuvälineet. Lisäksi ystäväni ovat kertoneet muistojaan äidistäni, kuulemma maailman ihanin äiti.
Itse sain kans parhaimpien kavereiden luona aina ruoan. Ihan siis pyydettiin syömään, en ängennyt pöytään väkisin. Kaverit sai myös meillä ruoan. Mutta olin toki pienikokoinen tyttö, että en paljoa syönyt. Eri asia ois varmaan joku murrosikäinen poika tai lestadiolaisperhe. Mun sisaruksella kävi välillä kylässä lestadiolaisperheen lapset ja niitähän saattoi sitten ollakin myöhään iltapäivällä kylässä jo viisi, vaikka alunperin tuli yksi. Kyllä niillekin ruokaa annettiin, mutta äkkiä oli kattilat tyhjinä sen porukan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään vihjeitä koska eivät ymmärrä. Moni ei myöskään ymmärrä että ap määrää eikä se oma äiti. Eivät opeta lapsiaan koska eivät lue tätä aihe vapaata.
T.Aikuisten lasten äiti.
No, eihän tuossa auta kuin että sen lapsen ohjaa sitten kädestä pitäen jos ei muuten lähde. Kurja fiilishän siitä tulee mutta sitten pitää vaan miettiä, että haluatteko tuon lapsen luoksenne kylään enää ollenkaan vai olisiko parempi että lapset ovat vaikka pihalla kun kelitkin lämpenee.
Tuon näin aikuisena tähän vähän toisenlaista näkökulmaa. Minä olin sellainen lapsi joka roikkui ihan iltaan asti parhaan ystävän luona alakouluikäisenä ja varmasti kävin vanhempiensa hermoille kun useana iltana viikossa vieraita. Kyllähän sen vaistosi, että perheen mielestä voisin pikkuhiljaa lähteä, mutta vaati yleensä aika napakkaa otetta tai suoraa puhetta että oikeasti lähdin kotiinpäin. Miksikö? Koska kotiolosuhteet oli niin surkeat ja kaverin luona sai aina kokea olevansa turvassa ja elää sitä perhearkea, mikä omassa kotona jäi puuttumaan. Minä en tiennyt, oltiinko kotona miten humalassa tai oliko siellä tupakoitu tai oltiinko siellä riitaa haastamassa. Sellainen on oikeasti ihan kamalaa pienelle lapselle!
Tämän valossa minä sanoisin, että vaikka kuinka ärsyttää niin ajattele kuitenkin että jotain teet oikein. Se lapsi viettää teillä mielummin aikaa kuin omassa kotonaan ja se kertoo kyllä jotain! Ehkä sinäkin olet se turva sille lapselle, mitä minun kaveriperheeni oli minulle pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista, jos joku kokee, että hänen tehtävänään on ruokkia ja peräänkatsoa vieraita nassikoita päivästä toiseen, pahimmillaan niin, että vieraiksi tunkee koulun jälkeen omien muksujen epälukuiset kaverit, jotka sitten tyhjentävät jääkaapit ja pakastimet.
Kyllä meiltä tulisi lentävä lähtö, jos parista komennosta ei ala tapahtua. Kaikki vastaaninttäminen tai muu venkoilu poikisi soiton penskan vanhemmille ja/tai porttikiellon.
Jos toinen vanhemmista on kotona, sittenhän se on helpompi valvoa, ketä jääkaapilla käy, mutta hankala tilanne on se, jos molemmat töissä ja kakarat huseeraan keskenään iltapäivällä. Mites tällaisissa toimitte?
Vierailija kirjoitti:
Aika tossu olet, jollet saa LASTA lähtemään kotiin. Ihan yksinkertaisesti: ensin sanot lapsille, että kohta xx:n täytyy lähteä kotiin. Sitten sanot NYT on aika lähteä kotiin. ja sitten vaikka talutat ja puet sille kengät ja työnnät ulos ovesta. Helppoa.
Hän juuri selitti tehneensä näin.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 21:14"]
Kamalaa lukea näitä. Muistan, ettei omassa lapsuudessani kavereitani käsketty häipymään saatika oltu ruokkimatta. Lähtivät silloin, kun oma kotiintuloaika alkoi häämöttää. En todellakaan muista kertaakaan, että ystäviäni oltaisiin passitettu kotiin. Myöskään minua ei käsketty koskaan lähtemään ja pöytään oli katettu ylimääräiset ruokailuvälineet. Lisäksi ystäväni ovat kertoneet muistojaan äidistäni, kuulemma maailman ihanin äiti.
[/quote]Niinpä, samoja mietteitä.