Opettakaa lapsianne lähtemään pois kylästä!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]

Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi. 

[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?

Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.

Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.

Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia. 

Kaveri:---

Hetken päästä:

Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.

Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)

Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.

Syödään.

Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.

Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.

Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt. 

Kaveri menee pelaamaan.

Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet. 

Kaveri: Ihan kohta.

Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.

Kaveri: Tää on vähän kesken.

Jne...

Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta. 

ap

[/quote]

Miksi sanoit että voi syödä vähän jos kerran halusit kaverin lähtevän? Minä olen joskus taluttanut kaverin eteiseen pukemaan kenkiä jos ei muutem älyä. Koneelta lapset lähtee kun sanoo että aikuisten täytyy tehdä vähän töitä. 

Mikä siinä on niin kauheeta, että lapsen kaveri on kylässä? Ja vaikka välillä jopa söisi, hui..

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:51"]

Voi jessus, että ap on lapanen. Sanot, että nyt pitää lähteä kotiin. Ei mitään perusteluita, ei mitään selityksiä.

[/quote]

Meillä on viisi lasta eli paljon on lapsia kulkenut kylässä ja en tunnista ap.n ongelmaa. Olen sanonut, että klo sihen ja siihen mennessä sun pitää lähteä. Sitten olen sanonut, että nyt on kello 18 ja sinun pitää lähteä. Oli kiva kun kävit ja tule käymään taas joku päivä.

Ei ongelmia. Yleensä olen aina tykännyt, kun meillä on ollut lapsia vieraina ja lapset on tykänneet olla meillä. Nytkin tulee kolme teiniä viikonlopuksi kylään. Mukavahan se on, että täysi-ikäisiä nuoria miehiä käy kylässä ja halaa minua, että onpa taas kiva nähdä.

Meillä oli pojalla aikoinaan 7-vuotias kaveri kylässä ja illan tullen sanoin sitte pojille, että "kello on nyt niin paljon, että Eevertin täytyy lähteä kotiin. Siivotkaapas se junarata laatikkoon, niin voit sitten lähteä". No eiku Eevertti vastaa: "Äiti sano, että mun pitää olla täällä puoli yhdeksään ku se lähti Helsinkiin eikä mulla oo avainta"

Voi jumankauta, että vitutti! Ei noin pientä voi laittaa pimeässä pakkaseen tunniksi odottamaan äitiä. Eikä äiti todellakaa kysynyt multa sopiiko että vatisin heidän poikaa. Mä rupesin aina sanomaan sille heti kun se tuli, että meillä saa olla vain seitsemään.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:57"]

Mikä siinä on niin kauheeta, että lapsen kaveri on kylässä? Ja vaikka välillä jopa söisi, hui..

[/quote]Mä kanssa ihmettelen miksi sen lapsen piti lähteä. Kun kerran niitä läksyjäkään ei ollut paljon. Kuulostaa vaan siltä että ap halusi lapsesta eroon.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:57"]

Mikä siinä on niin kauheeta, että lapsen kaveri on kylässä? Ja vaikka välillä jopa söisi, hui..

[/quote]Mä kanssa ihmettelen miksi sen lapsen piti lähteä. Kun kerran niitä läksyjäkään ei ollut paljon. Kuulostaa vaan siltä että ap halusi lapsesta eroon.
[/quote]
No saa halutakin omassa kotona. Ei ollut aloittajan vaan jonkun muun lapsi.

Ihmeellisiä vastauksia. Kyllä ap mielestäni sanoi monta kertaa ihan selvästi että nyt on lähdettävä. Jos ei tosta ymmärrä niin on kyllä jotain mt-ongelmaa tms..

ymmärrän ap.ta.

itselläni on kaveri joka ei sitten lähde kulumallakaan! enää en edes pyydä häntä kylään koska hänestä ei pääse eroon ja mielestäni on törkeää sanoa aikuiselle ihmiselle ( tai törkeää, ettei hän vihjailusta tajua ) että on aika lähteä omaan kotiin. vaikka hänelle etukäteen sanoo, että en voi kovin myöhään olla koska aikanen aamu, niin hän voi vielä yhentoista aikaan istua sohvalla (kun enää ei ole mitään juteltavaakaan) ja sitten kun vihdoin alkaa tehdä lähtöä niin hän voi jumittaa oven raossa 30 minuuttia! erittäin ärsyttävää!

ja mielestäni ap.n tehtävä ei ole ruokkia muita lapsia kuin omiaan. luulisi vieraiden lasten vanhempien tajuavan käskeä omat lapsensa syömään omaan kotiin.

Pienet lapset eivät tajua vihjaamalla helposti, kannattaa sanoa vaan suoraan, että nyt on aika lähteä kotiin.

Kamalaa lukea näitä. Muistan, ettei omassa lapsuudessani kavereitani käsketty häipymään saatika oltu ruokkimatta. Lähtivät silloin, kun oma kotiintuloaika alkoi häämöttää. En todellakaan muista kertaakaan, että ystäviäni oltaisiin passitettu kotiin. Myöskään minua ei käsketty koskaan lähtemään ja pöytään oli katettu ylimääräiset ruokailuvälineet. Lisäksi ystäväni ovat kertoneet muistojaan äidistäni, kuulemma maailman ihanin äiti.

Kyllä meillä on aina saanut syödä kaikki. Pidän junttina perhettä, joka ei tarjoa vieraille ja joo, olen takonut oman lapseni päähän, että kylästä pois kun käsketään tai pyydetään lähtemään.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:30"]Hyvä olisi tajuta jo vihjeetkin. Näitäkin voi opettaa lapselleen. Jos kaverin äiti tai isä sanoo että "Eiköhän sun olisi jo aika lähteä kotiin, kun me lähdetään saunaan.", niin tuosta voisi tajuta lähteä kotiin, eikä sanoa että mun pitää olla kotona vasta puol kasilta.

Vähintään voisi lähteä jos selvästi sanotaan. Esim. Lähdepä nyt Niina kotiin. Lähde kotiin!!! Nyt sun pitää lähteä kotiin!!!

Bonuksena voisi harjoitella myös tätä: Kun sanon että meillä on nyt ruoka, niin tuo ei tarkoita että tule syömään (se saattaa olla se vihje että lähde kotiin). On aivan naurettavaa että lapsi heti sanoo että soittaa kotiin että saako syödä kylässä. Miksi lapsi ei kysy minulta, että saako syödä meillä ennen kuin kysyy sitä lupaa kotoaan? 

Yritin äsken tunteja saada lapsen kaveria lähtemään. Lapsikin yritti. Eka vihjattiin, sitten sanottiin todella suoraan, useita kertoja. Sitten vasta suostui lähtemään kun todella vihaisesti sanoin että jos et nyt lähde, niin omakin lapsi saa pelikieltoa (pelasi siis koneella, lapseni katsoi vierestä). Tällöin oma lapsi pakotti kaverinsa ulos. Joskus olen joutunut fyysisesti työntämään kaverin (toisen) pois.

Enkä jaksa uskoa että näillä kavereilla on mitenkään huonot kotiolot. Yhden luona ollaan tosin ruoasta tarkempia, joten meidän murot, maustetut jogurtit, keksit, sipsit ja mehut menevät tehokkaasti hänen suuhunsa. 

Meidän lapsilla on neljä kaveria, jotka ei lähde kulumallakaan. Kaikki muut ymmärtävät jopa vihjaukset ja muutenkin tajuavat lähteä ainakin 5 t päästä jos ei muuta sovittu (siis esim. yökyläilyä).
[/quote]
No eiköhän tuosta voi jo oppia, että vihjailu on niin kasvatuskeinona kuin muutenkin ihmissuhteissa tehoton.
Jämpti aikuinen sanoo, että nyt on lapsen aika lähteä pois. Jos lapsi sanoo, että on lupa olla, niin puhut vanhemman kanssa ja sanot että nyt pitää kylästä lähteä. Selittelyihin ei kannata lähteä, selkeät rajat. Tuollainen rajattomuus ja epäselvyys lisää vain lasten turvattomuutta.

Kohta ne on teinejä ja sitten ei tuota ongelmaa enää ole.

Ongelma on silloin jopa se, ettei Eeverttiä eikä sitä omaakaan poikaa näy kotosalla juuri ollenkaan.

Nauttikaa vielä kun viihtyvät kotinurkissa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 21:17"]

Kyllä meillä on aina saanut syödä kaikki. Pidän junttina perhettä, joka ei tarjoa vieraille ja joo, olen takonut oman lapseni päähän, että kylästä pois kun käsketään tai pyydetään lähtemään.

[/quote]Kuinka paljon teillä käy ruokavieraita? Meillä pojan kaverit syövät ihan älyttömästi. Eka tyhjentävät jääkaapin ja pakastimen koulun jälkeen. Menee leivät, murot, jätskit, hedelmät, säilykehedelmät, mehut ja limut. Jos vielä pitäisi ostaa päivällinen päivittäin 2-4 vieraalle pojalle (verrattuna itselleni ja omalle pojalleni), niin aika kalliiksi tulisi.

Minä heitän lasten kaverit ulos sitten kun minusta siltä tuntuu. Ei ole yhtän vaikeaa.

Mitä helvetin vellihousuja te oikein olette?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:30"]

Bonuksena voisi harjoitella myös tätä: Kun sanon että meillä on nyt ruoka, niin tuo ei tarkoita että tule syömään (se saattaa olla se vihje että lähde kotiin). On aivan naurettavaa että lapsi heti sanoo että soittaa kotiin että saako syödä kylässä. Miksi lapsi ei kysy minulta, että saako syödä meillä ennen kuin kysyy sitä lupaa kotoaan? 

[/quote]Öh, kun sanot että: "meillä on nyt ruoka", normaali-ihminen käsittää sen kutsuna syömään. Mutta ei koske suomalaisia joilla ei ole vieraanvaraisuudesta hajuakaan. Erittäin epäkohteliasta olla tarjoamatta lautasta toiselle joka kylässä. Huh huh teijän kanssa.

Arvon rouva 40 ja muutkin, jotka eivät ole ymmärtäneet jutun kaikkia pointteja. Jos se kavereiden luuhaaminen nurkissa myöhään iltaan asti on jatkuvaa ja yksipuolista, niin kyllä vähempikin alkaa ottaa pannuun. Eri asia on, jos vierailut ovat vastavuoroisia eivätkä jokapäiväisiä, niin sitten voi jo joskus harkita, pitäisikö tarjota vieraallekin ateria, jos ruokaa kerran on riittävästi. Vastavuoroisesti oma lapsi saa välillä syödäkseen kaverin luona. Mutta kukaan ei kestä, jos joka päivä pitää pyörittää ilmaista iltapäiväkerhoa varsinkin, jos kavereiden vanhemmat alkavat pitää tilannetta normaalina.

Meillä samoin kuin kavereiden kotona opetettiin alusta asti, että ei ole sopivaa viipyä kavereiden kotona tuntitolkulla, vaan pitää osata lähteä kotiin käskemättä. Joskus tietysti leikit veivät mennessään eikä kelloa tullut pidetyksi silmällä, mutta silloin kaverin äiti huomautti, että teilläkin on varmasti jo kotona ruoka valmiina. Mekin ruvetaan nyt syömään ja Liisa / Pekka lähtee kotiin. Ja ei varmasti jankattu vastaan, vaan pikemminkin hävetti, että oli pitänyt käskeä. Ja kotona tuli lisää sanan selitystä.

Joskus tuntuu, että monissa perheissä ei puhuta ja keskustella lainkaan. Koko perhe saattaa istua tietokoneiden tai tablettien tai älykännyköiden ääressä koko illan mitään puhumatta. Ja se vähäinen puhe, mitä joskus kuuluu, on lähinnä murahduksia ja komentoja. Missä tuollaisen perheen lapset oppisivat lukemaan rivien välistä, kun selkeät kehotuksetkaan eivät mene jakeluun. Ruuanlaittokin voi olla varsin puutteellista tyyliin roiskeläppä tai maksalaatikkoa mikroon,joten ei ihme jos kaverin kotona ruokahalu on herännyt, kun tarjolla on ihan oikeaa ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]

Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi. 

[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?

Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.

Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.

Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia. 

Kaveri:---

Hetken päästä:

Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.

Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)

Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.

Syödään.

Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.

Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.

Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt. 

Kaveri menee pelaamaan.

Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet. 

Kaveri: Ihan kohta.

Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.

Kaveri: Tää on vähän kesken.

Jne...

Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta. 

ap

[/quote]

Pistät Matin toiseen tilaan ja jäät vieraan pojan mviereen, pelikone kiinni. Kysyt että mistäs nyt kiikastaa, kun selkeästi tämän vierailun päättymisen ajankohta on meidän mielestä nyt ja sinä näköjään et tahdo kotiin lähteä. Miksi et halua lähteä kotiin? Onko jotain mistä minun pitäisi keskustella vanhempiesi kanssa.

Todennäköisesti poika ei tähän vastaa mitään, jolloin sanot että tahdon sinun nyt lähtevän, ja yleensäkin tahdon sinun lähtevän meiltä silloin kun minä sanon. Tämä on asia josta minun varmaankin täytyy jutella vanhempiesi kanssa, joten pyydätkö soittamaan, tässä puhelinnumeroni.

Ohis, mutta mun on pakko hiukan valittaa avokistani! Sillä on taipumusta "jumittua" kavereiden sohville. Eli jos ollan käymässä kylässä jollain kaverilla, ja kello alkaa olla jo aika paljon, olen yleensä minä se joka joutuu jotenkin kohteliaasti ilmaisemaan isäntäparille että "meidän alkaa olla aika lähteä" tai "meidän täytyy alkaa tästä lähteä". Isäntäpari hymistelee ja kiittelee käynnistä. Ja mitä minun avokkini tekee? Toteaa että "juu, aivan" ja alkaa sitten vielä kertoa jotain uutta asiaa tai palaa edelliseen! Siinä sitten pällistelen vieressä pokerinaamani kanssa ja yritän olla välittämättä kiusallisesta ilmapiiristä joka alkaa vallata huonetta. Avokki kertoi selitykseksi käytökselleen että hänestä on törkeää (??) tai kiusallista (??!) lähteä samantien, kun minä olen todennut että meidän pitää alkaa lähteä. Että on kuulemma luontevampaa (??) että aletaan "pikkuhiljaa" tehdä lähtöä. En ole vieläkään tajunnut tätä ajatusmaailmaa, mutta onneksi avokki on alkanut lopettaa tuota ihme venytys vanutusta ja alkaa hakea takkia ja kenkiä kun minä kohteliaasti kiittelen vieraanvaraisuudesta ja että me alamme tehdä lähtöä...

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]

Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi. 

[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?

Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.

Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.

Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia. 

Kaveri:---

Hetken päästä:

Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.

Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)

Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.

Syödään.

Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.

Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.

Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt. 

Kaveri menee pelaamaan.

Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet. 

Kaveri: Ihan kohta.

Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.

Kaveri: Tää on vähän kesken.

Jne...

Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta. 

ap

[/quote]

Pistät Matin toiseen tilaan ja jäät vieraan pojan mviereen, pelikone kiinni. Kysyt että mistäs nyt kiikastaa, kun selkeästi tämän vierailun päättymisen ajankohta on meidän mielestä nyt ja sinä näköjään et tahdo kotiin lähteä. Miksi et halua lähteä kotiin? Onko jotain mistä minun pitäisi keskustella vanhempiesi kanssa.

Todennäköisesti poika ei tähän vastaa mitään, jolloin sanot että tahdon sinun nyt lähtevän, ja yleensäkin tahdon sinun lähtevän meiltä silloin kun minä sanon. Tämä on asia josta minun varmaankin täytyy jutella vanhempiesi kanssa, joten pyydätkö soittamaan, tässä puhelinnumeroni.

[/quote]Ei vaan sinä soitat niille vanhemmille ja hoidat asian heidän kanssa. Vaadit liikaa lapselta ja kohtelet häntä kuin aikuista.