Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsianne lähtemään pois kylästä!
27.08.2015 |
Hyvä olisi tajuta jo vihjeetkin. Näitäkin voi opettaa lapselleen. Jos kaverin äiti tai isä sanoo että "Eiköhän sun olisi jo aika lähteä kotiin, kun me lähdetään saunaan.", niin tuosta voisi tajuta lähteä kotiin, eikä sanoa että mun pitää olla kotona vasta puol kasilta.
Vähintään voisi lähteä jos selvästi sanotaan. Esim. Lähdepä nyt Niina kotiin. Lähde kotiin!!! Nyt sun pitää lähteä kotiin!!!
Bonuksena voisi harjoitella myös tätä: Kun sanon että meillä on nyt ruoka, niin tuo ei tarkoita että tule syömään (se saattaa olla se vihje että lähde kotiin). On aivan naurettavaa että lapsi heti sanoo että soittaa kotiin että saako syödä kylässä. Miksi lapsi ei kysy minulta, että saako syödä meillä ennen kuin kysyy sitä lupaa kotoaan?
Yritin äsken tunteja saada lapsen kaveria lähtemään. Lapsikin yritti. Eka vihjattiin, sitten sanottiin todella suoraan, useita kertoja. Sitten vasta suostui lähtemään kun todella vihaisesti sanoin että jos et nyt lähde, niin omakin lapsi saa pelikieltoa (pelasi siis koneella, lapseni katsoi vierestä). Tällöin oma lapsi pakotti kaverinsa ulos. Joskus olen joutunut fyysisesti työntämään kaverin (toisen) pois.
Enkä jaksa uskoa että näillä kavereilla on mitenkään huonot kotiolot. Yhden luona ollaan tosin ruoasta tarkempia, joten meidän murot, maustetut jogurtit, keksit, sipsit ja mehut menevät tehokkaasti hänen suuhunsa.
Meidän lapsilla on neljä kaveria, jotka ei lähde kulumallakaan. Kaikki muut ymmärtävät jopa vihjaukset ja muutenkin tajuavat lähteä ainakin 5 t päästä jos ei muuta sovittu (siis esim. yökyläilyä).
Kommentit (74)
Tuota, mikset ota asiaa puheeksi kyseisen lapsen vanhempien kanssa? Vähän turha tulla tänne avautumaan ja miettiä loppuviikko kun lapsesi kaverilla ei vieläkään sytytä. Ja ei, mulla ei ole lapsia niin en puolustele Jennica-Jessicaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rajoitu lapsiin. Olen itse saanut komentaa kahville tulleen tutun poistumaan hyvin suorasanaisesti, kun ei vielä kuuden tunnin jälkeenkään suostunut lähtemään. Mikään hienovarainen vihjaus ei toiminut, ei se että kerroin, että nyt pitää alkaa tehdä töitä (hän voi katsoa telkkaria sillä välin), ei kommenttini, että kappas, sade loppui, nyt onkin hyvä hetki pyöräillä junalle ennen seuraavaa kuuroa (häntä ei sade haitannut), ei mikään muu. Ei lähtenyt, ennen kuin sanoin että hänen pitää nyt lähteä, mies tulee pian kotiin ja hän pyysi että talo olisi siinä vaiheessa tyhjä (jankkasi vielä, että hän voi olla ihan hiljaa). Miten ne lapset osaisi, kun ei aikuisetkaan.
Mutta tuo "meillä on nyt ruoka" on kyllä epäselvä, minäkin olettaisin, että se on kutsu syömään.
Komppi kakkoselle. Aika avuton ja auktoriteetiton pitää kasvattajan olla, jos ei osaa sanoa jämäkästi.
Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi.
Omien lastensi kanssa toimin niin, että kun he olivat pieniä, sovin kyläilyistä aina suoraan heidän kaveriensa vanhempien kanssa. Ja viimeistään silti kotiin oli tultava viimeistään ruoka-aikaan. En siten ala opettaa heitä lukemaan emännän vihjausten rivien välistä, vaan komennan kotiin alkuillasta. Lasten kaverit passitin vastaavasti koteihinsa myös viiden hujakoilla. Koskaan ei ollut tuollaisia ongelmia kuin ap:lla.
Pojista kyse? Ne ei ymmärrä ellei sano suoraan
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:34"]
Aika tossu olet, jollet saa LASTA lähtemään kotiin. Ihan yksinkertaisesti: ensin sanot lapsille, että kohta xx:n täytyy lähteä kotiin. Sitten sanot NYT on aika lähteä kotiin. ja sitten vaikka talutat ja puet sille kengät ja työnnät ulos ovesta. Helppoa.
[/quote]Juurihan sanoin että näin olen joutunut joskus tekemään, työntämään ulos. Ei minusta kuitenkaan ole kovin kivaa, joten toivoisin että lapsi suostuisi lähtemään ihan itse. Kyse ei enää ole mistään pikkulapsista, joten tuntuisi vähän oudolta alkaa raahata lähes itseni kokoista kollia ovelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa mutta alkoi ihan naurattamaan :) vaikea kuvitella että joku lapsi on niin puupää että ihan pitää törkätä ulos ovesta. Teillä on liian kivaa ja hyvä palvelu niin vieraat haluavat jäädä teille asumaan.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]
Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi.
[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?
Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.
Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.
Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia.
Kaveri:---
Hetken päästä:
Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.
Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)
Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.
Syödään.
Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.
Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.
Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt.
Kaveri menee pelaamaan.
Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet.
Kaveri: Ihan kohta.
Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.
Kaveri: Tää on vähän kesken.
Jne...
Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:34"]
Aika tossu olet, jollet saa LASTA lähtemään kotiin. Ihan yksinkertaisesti: ensin sanot lapsille, että kohta xx:n täytyy lähteä kotiin. Sitten sanot NYT on aika lähteä kotiin. ja sitten vaikka talutat ja puet sille kengät ja työnnät ulos ovesta. Helppoa.
[/quote]Juurihan sanoin että näin olen joutunut joskus tekemään, työntämään ulos. Ei minusta kuitenkaan ole kovin kivaa, joten toivoisin että lapsi suostuisi lähtemään ihan itse. Kyse ei enää ole mistään pikkulapsista, joten tuntuisi vähän oudolta alkaa raahata lähes itseni kokoista kollia ovelle.
ap
[/quote]
Ne sun lasten kaverit on kohta teinejä, silloinkin sä joudut ihan vaikka konkreettisesti heittämään ne ulos, jolleivät muuten lähde. Paljon helpompaa sun on nyt, kun ne on vasta lähes teininkokoisia, opettaa lähtemään ensimmäisestä ja ainoasta suorasta käskystä. Sinä olet vastuussa asioista, jotka tapahtuvat teillä, ei ne lasten vanhemmat.
Koneesta virrat pois, ei noiden kanssa muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia ? Ei ikinä ! Voi odottaa .
Ap, miten tuntuu olevan kovin vaikeaa sanoa että jollet nyt lähde niin ei tarvitse enää tulla? Jotenkin en usko ettei lapselle menisi jakeluun kommentista "Matin täytyy nyt tehdä läksyt niin mene sä kotiin." Ei kukaan ole edes tahallaan niin tyhmä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]
Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi.
[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?
Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.
Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.
Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia.
Kaveri:---
Hetken päästä:
Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.
Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)
Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.
Syödään.
Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.
Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.
Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt.
Kaveri menee pelaamaan.
Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet.
Kaveri: Ihan kohta.
Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.
Kaveri: Tää on vähän kesken.
Jne...
Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta.
ap
[/quote]
Todella epäselvää, että missäkohdassa pitäis oikeasti lähteä. Jos sanot, että nyt pitäis lähteä, niin ethän sä nyt jumankauta anna sen sitten soittaa kotiin!? Sanot, että ei, ei auta, nyt on lähdettävä.
Jos ensin sanoo, että pitää lähteä, mutta sitten antaakin syödä, niin mistä ne tossa pelivaiheessa tietäis onko tää lähtökehoitus sellainen mikä annetaan taas periksi?
Mitäpä jos lähdette lapsen kanssa yhdessä saattamaan kaveria kotiin.. "No niin Matti, mennään saattamaan kaverisi kotiin" ja sitten laitatten vaatteet päälle ja kengät jalkaan ja kävelette yhdessä sen toisen kodin suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]
Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi.
[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?
Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.
Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.
Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia.
Kaveri:---
Hetken päästä:
Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.
Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)
Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.
Syödään.
Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.
Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.
Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt.
Kaveri menee pelaamaan.
Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet.
Kaveri: Ihan kohta.
Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.
Kaveri: Tää on vähän kesken.
Jne...
Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta.
ap
[/quote]
Sanot sille, että "nyt lähdet kotiin" ja todellakin et käytä konditionaalia tai selittele, miksi pitää lähteä, koska varsinkin pojat jumittavat siihen selitykseen ja luulevat, että jos sen perustelun kiistää, niin asia onkin ihan toinen.
ei siis mitään sun täytyy kohta lähteä, koska sitä ja tätä - ettei poika ajattele, että jos sen selityksen neuvottelee kumoon, homma onkin toinen.
"Pekka, lähde nyt kotiin." "Mutku mun kotiintulo on vasta puoli kahdeksan." "Ei, kun minä käsken sinut nyt kotiin, meiltä kotiinlähtö on nyt." "Mutku peli on kesken." "Peli loppuu nyt, ja sitä jatketaan ensi kerralla" (sammutat samalla koneen.
usko pois, tehoaa aika nopeasti.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:38"]
Tuota, mikset ota asiaa puheeksi kyseisen lapsen vanhempien kanssa? Vähän turha tulla tänne avautumaan ja miettiä loppuviikko kun lapsesi kaverilla ei vieläkään sytytä. Ja ei, mulla ei ole lapsia niin en puolustele Jennica-Jessicaani.
[/quote]
Vanhempien kanssa ei kannata ottaa asiaa esille, vaan paras on tuo jonkun neuvo että jämäkästi ohjata lapsi ovesta ulos. Ei mitään vihjaluja vaan ystävällisesti mutta päättävästi lapsi pihalle.
Tai jos sanot, että "nyt klo 17 alkaa meidän perheen yhteinen aika. Kivaa kun kävit ja te pojat tapaatte jälleen huomenna koulussa!"
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:39"]
Minusta pienien lapsien ei tarvitse osata lukea rivien väleistä tai arvailla sävyeroja. Heille sanotaan suoraan, mitä toivotaan tehtäväksi.
[/quote]Vaatiiko tämä rivienvälistä lukemista?
Minä: Läheksä kohta kotiin? Matin pitäs alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.
Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.
Minä: No, kohta sun pitää kuitenkin läheä kun meillä on muita hommia.
Kaveri:---
Hetken päästä:
Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään.
Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)
Minä: Ok, mutta tätä ruokaa pitää jäädä huomiseksikin, joten voi ottaa vain vähän. Sit sun kyllä pitää lähteä, kun on ne läksytkin.
Syödään.
Minä: No nyt sä voisit lähteä, Matilla on ne läksyt.
Kaveri: Meille tuli tosi vähän läksyä.
Minä ja Matti: Mutta ne läksyt pitää joka tapauksessa tehdä ja meillä on muitakin hommia. Lähdepä nyt.
Kaveri menee pelaamaan.
Minä: Nyt se kone kiinni ja sä lähdet.
Kaveri: Ihan kohta.
Minä: Ihan oikeesti, kone kiinni. Sun pitää nyt lähteä.
Kaveri: Tää on vähän kesken.
Jne...
Kaveri oli meillä siis yli 6 t tänään, tuli suoraan koulusta.
ap
[/quote]
Todella epäselvää, että missäkohdassa pitäis oikeasti lähteä. Jos sanot, että nyt pitäis lähteä, niin ethän sä nyt jumankauta anna sen sitten soittaa kotiin!? Sanot, että ei, ei auta, nyt on lähdettävä.
Jos ensin sanoo, että pitää lähteä, mutta sitten antaakin syödä, niin mistä ne tossa pelivaiheessa tietäis onko tää lähtökehoitus sellainen mikä annetaan taas periksi?
[/quote]No opetapa sille lapsellesi, että ihan se eka pyyntö on todellinen. Ei tarvitse odottaa että kaverin äidillä menee hermot.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:40"]
Pojista kyse? Ne ei ymmärrä ellei sano suoraan
[/quote]Olipas naurettava yleistys.
Miksi kysyt lapselta ja annat periksi? Sano suoraan, mitä tahdot. Ei mitään pitäisi ja voisi, vaan selkeitä käskyjä. Kohtelias voi olla, muttei tossukka. Esim. näin ei tarvitse lukea rivien välistä:
Minä: Janne, sun pitää kohta lähteä kotiin. Matin pitää alkaa tehdä läksyjä ja meillä on ruokakin kohta.
Kaveri: Mul on kotiintuloaika puol kasi.
Minä: Okei, mutta sun pitää lähteä meiltä ennen viittä. Viideltä meillä on ruoka.
Hetken päästä:
Minä: Meillä on nyt se ruoka, Matti tuuppa syömään. Janne, sun on aika lähteä.
Kaveri: Mä soitan kotiin, et voinko mä syödä teillä. (Soittaa, ja voi.)
Minä: Kiva että äiti antoi luvan, mutta sä et voi jäädä meille, koska tätä ruokaa ei riitä vieraille. Mä saatan sut ovelle.
Aika tossu olet, jollet saa LASTA lähtemään kotiin. Ihan yksinkertaisesti: ensin sanot lapsille, että kohta xx:n täytyy lähteä kotiin. Sitten sanot NYT on aika lähteä kotiin. ja sitten vaikka talutat ja puet sille kengät ja työnnät ulos ovesta. Helppoa.