Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten joku jaksaa lapsiperhe-elämää?

Vierailija
27.08.2015 |

Suurin osa perhe-elämän asioista on varsin negatiivisia. Lapset kiukuttelee, vittuilee, räkii, potkii, märisee. Teinit aiheuttavat hirveää huolta ja vihaa vanhemmilleen protestoimalla, kännäämällä, tupakoimalla ja hillumalla kaupungilla yömyöhään. Aikuiset lapset tuottavat useimmiten pettymyksen vanhemmileen valitsemalla heidän mielestään väärän alan, lapsenlapset saattavat jäädä tekemättä tai jos niitä sitten tulee, tyrkätään ne mummolaan hoitoon. Lapsista ei seuraa mitään muuta kuin järkyttävää huolta ja väsymistä. Olen varmaan kylmä ihminen, koska en ole koskaan ymmärtänyt vanhempien rakkautta. Arvostan kyllä vanhempia, jotka kestävät kaiken tuon paskan ja silti jaksavat rakastaa jälkikasvuaan. Minusta ei tuohon olisi. 

Nyt on muutenkin karmea lama, joten kuka viitsii varsinkaan tähän nykyiseen paskaan maailmaan uusia kärsijöitä puskea?

 

Kommentit (82)

Vierailija
81/82 |
28.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:24"]Miks jälkikasvun pitäis muka valita heidän vanhempiensa mielestä "oikean" alan kun eihän niiden vanhemmat kuitenkaan elä lastensa elämää?

T: 21-vuotias nuori mies/poika
[/quote]
Eihän pidäkään, mutta monilla vanhemmilla on jonkunlaiset odotukset ja väkisinkin pettyvät jos metsään mennään

Vierailija
82/82 |
28.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:08"]

Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin.

[/quote]

Olen lähes samassa tilanteessa kuin sinä, paitsi että minulla on myös vauva. Ihan hyvin tätä arkea jaksaa pyörittää ja vauvasta on paljon enemmän iloa kuin vaivaa, eikä edes ole mistään helpoimmasta päästä. Olen myös introvertti, mutta onneksi läheisimpien ihmisten kanssa oleminen ei ime voimavarojani kuiviin juuri ollenkaan, vieraiden ihmisten seura kyllä. Jos kaipaan välttämättä yksinoloa, mies hoitaa vauvaa ja lähden lenkille tai laitan kuulokkeet päähän ja luen kirjaa/katson jotain tv-sarjaa. Meitä introverttejäkin on moneksi. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla