Miten joku jaksaa lapsiperhe-elämää?
Suurin osa perhe-elämän asioista on varsin negatiivisia. Lapset kiukuttelee, vittuilee, räkii, potkii, märisee. Teinit aiheuttavat hirveää huolta ja vihaa vanhemmilleen protestoimalla, kännäämällä, tupakoimalla ja hillumalla kaupungilla yömyöhään. Aikuiset lapset tuottavat useimmiten pettymyksen vanhemmileen valitsemalla heidän mielestään väärän alan, lapsenlapset saattavat jäädä tekemättä tai jos niitä sitten tulee, tyrkätään ne mummolaan hoitoon. Lapsista ei seuraa mitään muuta kuin järkyttävää huolta ja väsymistä. Olen varmaan kylmä ihminen, koska en ole koskaan ymmärtänyt vanhempien rakkautta. Arvostan kyllä vanhempia, jotka kestävät kaiken tuon paskan ja silti jaksavat rakastaa jälkikasvuaan. Minusta ei tuohon olisi.
Nyt on muutenkin karmea lama, joten kuka viitsii varsinkaan tähän nykyiseen paskaan maailmaan uusia kärsijöitä puskea?
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:19"]Noin mäkin ajattelin joskus 15 vuotta sitten. Nyt olen 14- ja 12-vuotiaitten äiti ja täytyy sanoa, että enemmin ovat positiivista kuin negatiivistä lapset tuoneet elämääni.
Mun lapset ovat olleet aika helppoja jo vauvoina.
[/quote]
Mä olin kans helppo vauvana, olin myös kiltti lapsi. Mutta suurimman pettymyksen tuotin vanhemmilleni aikuisena. Syy klassinen: väärä ala. Valmistaudu sinäkin siihen.
Miks jälkikasvun pitäis muka valita heidän vanhempiensa mielestä "oikean" alan kun eihän niiden vanhemmat kuitenkaan elä lastensa elämää?
T: 21-vuotias nuori mies/poika
Välillä itsekin ihmettelen, että miten tätä jaksaa. Mutta niinpä vaan päivä kerrallaan on selvitty. Ja voisinpa jopa sanoa, että onnellinen olen tästä arjesta! Tuntuupahan pienemmät hyvät asiat suuremmilta ;)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:24"]Miks jälkikasvun pitäis muka valita heidän vanhempiensa mielestä "oikean" alan kun eihän niiden vanhemmat kuitenkaan elä lastensa elämää?
T: 21-vuotias nuori mies/poika
[/quote]
Suurimmassa osassa perheistä menee valitettavasti noin. Lapsentekohan on maailman itsekkäin teko, ja melko iso osa vanhemmista haluaa että lapsi elää vain heidän unelmaansa, ei omaa.
Rehellisesti sanottuna, en minä oikein hyvin jaksakaan. Pakko nyt vain kestää ja yrittää nauttia, koska lapset on jo maaimassa ja paluuta ei ole. Jos näillä tiedolla voisin palata ajassa taaksepäin, en tekisi enää lapsia. Rakastan heitä kovasti, mutta päällimmäinen tunne minulla vauvavuosien jälkeen on ollut se, että lapset ottavat enemmän kuin antavat.
Normaalia ajattelua parikymppiseltä tai teiniltä. Osa kolmekymppisistäkin ajattelee vielä noin kuten ap.
Ihminen on eläin ja hormonitoiminnot muuttavat ajattelua ja lapsiin suhtautumista. Kyllä ne vauvat on suloisia ja lisää haluan.
On ihan normaalia ajatella noin kuten ap.
Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:08"]Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin.
[/quote]Ehkä sellaset ihmiset sit jaksaa perhe-elämää joiden elämä ei pyöri vain oman perseen ympärillä vaan saavat jopa nautintoa siitä että huolehtivat muista.Eikös se ollut tutkimuskin tehty aiheesta että mitä enemmän se elämä pyörii oman perseen ympärillä niin sen onnettomampi on kun on liikaa aikaa miettiä vain ja ainoastaan itseään;)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:08"]Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin. [/quote]Ehkä sellaset ihmiset sit jaksaa perhe-elämää joiden elämä ei pyöri vain oman perseen ympärillä vaan saavat jopa nautintoa siitä että huolehtivat muista.Eikös se ollut tutkimuskin tehty aiheesta että mitä enemmän se elämä pyörii oman perseen ympärillä niin sen onnettomampi on kun on liikaa aikaa miettiä vain ja ainoastaan itseään;)
[/quote]
Yllättävän monella lapsen omaavallakin se elämä pyörii oman perseen ympärillä, ja se on huolestuttavaa koska silloin on yhteiskunnassa taas uusi reppana joka ei ole normaalilla itsetunnolla varustettu.
Se että onko lapsia vai ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihminen olet. Kummallista kyllä, olen huomannut jotain katkeruutta juuri niissä ihmisissä joilla on lapsia...
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:19"]Noin mäkin ajattelin joskus 15 vuotta sitten. Nyt olen 14- ja 12-vuotiaitten äiti ja täytyy sanoa, että enemmin ovat positiivista kuin negatiivistä lapset tuoneet elämääni.
Mun lapset ovat olleet aika helppoja jo vauvoina.
[/quote]
Mä olin kans helppo vauvana, olin myös kiltti lapsi. Mutta suurimman pettymyksen tuotin vanhemmilleni aikuisena. Syy klassinen: väärä ala. Valmistaudu sinäkin siihen.
[/quote]
Miksi kukaan suuttuisi nykyaikana väärästä alasta? Aika vanhakantainen ajatus tämä.
Suomalaisillahan on pienet perheet ja vähän lapsia. Miten ihmeessä muslimiperheet jaksavat ilman ehkäisyä?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:08"]Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin.
[/quote]
Sulle on sitten hyvä ettet koskaan lisäänny.
Joo, ei kyllä kiinnosta yhtään. Onneksi ei nykyään naisten ole mikään pakko joutua äidiksi. Hoitakoot ne, jotka saavat siitä jotain.
N40
Kyllä minäkin keksisin kaikesta paljon negatiivista.
En halunut lapsia mutta toki otin vastuun vahingosta. Yleensä mieluiten työstän kakkoseen mutta naisen toiveesta ykköseen.
Lapsen kehitys ja sen seuraaminen aiheuttaa monipuoliset näkökulmat jo omaan elettyyn elämään. Ymmärrän asioita nyt laajemmin. Ymmärrän omia vanhempia ja itseäni. Näitä pohtiessa voin tarjota paremmat eväät omalle lapselleni ja parisuhteelleni. Sellainen minäkeskeisyys on hieman väistynyt ja näen ympäristön yhteisöllisemmin. Osaan kyllä varoa sinkkuja ja lapsettomia. Vältän helposti konfliktit heidän kanssaan ja monesti hyödyn heistä, koska tiedän mitä he ajattelevat. Olen viisaampi ja maailma on nyt hallussani. Lapseni aistii sen ja luottaa minuun. Minuun voi turvata.
Lihaksikas mies 39
Hyi miten joku jaksaa olla aina yksin.Kuinka säälittävää.Varmaan susiruma nainen jota kukaan ei oo huolinu.Oispa surullista käydä kaupassa ja ostaa vain itselleen.ja kaikki juhlapyhät hyi......
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:29"]
Normaalia ajattelua parikymppiseltä tai teiniltä. Osa kolmekymppisistäkin ajattelee vielä noin kuten ap.
Ihminen on eläin ja hormonitoiminnot muuttavat ajattelua ja lapsiin suhtautumista. Kyllä ne vauvat on suloisia ja lisää haluan.
On ihan normaalia ajatella noin kuten ap.
[/quote]
Näin on. Eilen ajattelin että ei ikinä ja seuraavana haluan.
Ei ihminen voi päättää siitä haluaako vai eikö halua lapsia. Sitä kypsyy ajatukseen itsestään. Luonto hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:08"]Samaa miettinyt, minäkin 32v "ämmä". Käyn koulussa ja töissä ohessa. En todellakaan jaksaisi jotain mukulaa vielä siinä vaatimassa omaa osuuttaan. Introverttina luonteena tulisin hulluksi siitä, etten saisi olla koskaan yksin. [/quote] Sulle on sitten hyvä ettet koskaan lisäänny.
[/quote]Ihanko vitun totta?
Noin mäkin ajattelin joskus 15 vuotta sitten. Nyt olen 14- ja 12-vuotiaitten äiti ja täytyy sanoa, että enemmin ovat positiivista kuin negatiivistä lapset tuoneet elämääni.
Mun lapset ovat olleet aika helppoja jo vauvoina.