Yhtä asiaa en ymmärrä näistä parisuhdekeskusteluista

Se on semmoista helppoa puhetta. Noin vastaavat ovat todennäköisesti parisuhteessa, silloin on kaikkein helpoin sanoa, millaisen ihmisen kanssa ei ainakaan ryhtyisi suhteeseen. Mutta toki monet asiat ovat niin suuria kynnyskysymyksia, että orastava kiinnostus lakkaa jo tapailuvaiheessa. Mulle esim. ylikorostunut kiinnostus päihteisiin on todella luotaantyöntävä seikka.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 08:59"]

Se on semmoista helppoa puhetta. Noin vastaavat ovat todennäköisesti parisuhteessa, silloin on kaikkein helpoin sanoa, millaisen ihmisen kanssa ei ainakaan ryhtyisi suhteeseen. Mutta toki monet asiat ovat niin suuria kynnyskysymyksia, että orastava kiinnostus lakkaa jo tapailuvaiheessa. Mulle esim. ylikorostunut kiinnostus päihteisiin on todella luotaantyöntävä seikka.

[/quote]

kiinnostus päihteisiin tulisi todennäköisesti esille heti alussa, varsinkin jos tapaa ravintolassa. Ja se ensi tapaaminen olisi jo luontaantyöntävä, ja estäisi rakastumisen. 

Mutta jos se tulisi esille vasta matkan varrella, ja olisit jo tiukasti rakastunut - niin silloinhan olet jo parisuhteessa, etkä enää mieti, alatko parisuhteeseen vai et.

ap

Jotkut ihmiset ovat niin mustavalkoisia ja oikeastaan tyhmiäkin lausunnoissaan. Ei minustakaan päälle päin kukaan tietäisi ja näkisi luottotiedottomuutta, mutta sellainen tilanne on, mitä sitten? Yksikään ystäväni joka asiasta tietää, ei ole minua jättänyt ja asiasta tietäviä on. Mitäs tuosta, hoidan raha-asiani nyt niin hyvin kuin pystyn, teen töitä pitkiä päiviä ja elän velatonta hyvää elämää. Velkaa on nykyään siis 0 e, mutta tiedot säilyvät vielä tiedoissa. Jos joku minut asian kuullessaan jättää niin se on hänen oma asia, pärjään hyvin ilman tällaista ihmistäkin. :)

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:06"]

Jotkut ihmiset ovat niin mustavalkoisia ja oikeastaan tyhmiäkin lausunnoissaan. Ei minustakaan päälle päin kukaan tietäisi ja näkisi luottotiedottomuutta, mutta sellainen tilanne on, mitä sitten? Yksikään ystäväni joka asiasta tietää, ei ole minua jättänyt ja asiasta tietäviä on. Mitäs tuosta, hoidan raha-asiani nyt niin hyvin kuin pystyn, teen töitä pitkiä päiviä ja elän velatonta hyvää elämää. Velkaa on nykyään siis 0 e, mutta tiedot säilyvät vielä tiedoissa. Jos joku minut asian kuullessaan jättää niin se on hänen oma asia, pärjään hyvin ilman tällaista ihmistäkin. :)

[/quote]

minä itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla on neljän miljoonan velat. Hän kertoi asiasta ensi treffeillä. Ei se miestä pahenna, mutta asuntoahan emme voi ostaa. 

Ap

Väärin, parisuhde ei valitse minua. Vaikka kuinka huumassa leijuisin, osaan myös käyttää järkeäni. Eli en alkanut suhteeseen luottotiedottoman ja lapsellisen miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 08:55"]

En ymmärrä tässä sitä, että "suhteeseen ryhdytään". Kun toisen ihmiseen tutustuu, ei sitä luottotiedottomuutta päälle näy. Ja kun kemiat ja fremonit myrskyävät, niin se parisuhde valitsee sinut, sinä et valitse parisuhdetta. Se on menoa silloin, oli miehellä lapsia tai ei. 

Toki me kaikki tapaamme kivoja ja miellyttäviä miehiä, mutta en minä koskaan "valitse" tällaista miestä. ei sellaisen kanssa seurustella, joka on "ihan kiva".

[/quote]

Ihastumisen tunnekuohun voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä laidasta laitaan. Vain kaikkein tunteellisin ääripää käyttäytyy sinun kuvaamallasi tavalla. He ajautuvat usein aivan tyhmiin ja tuhoon tuomittuihin suhteisiin, koska järjellinen harkinta tosiaan lamautuu täysin. Mutta keskivertoihminen kykenee säilyttämään malttinsa ja puntaroimaan asioita myös käytännön kannalta. Jos kumppani vaikuttaa pelottavalta, he kykenevät jyräämään ihastuksen. Ennakkoluulot estävät usein ihastumisen alkuunsa. Järkevin ääripää kokee vain hyvin vaimeita ihastumisia. He pariutuvat käytännössä järkisuhteisiin. Huomaavat vain, että tuon kanssa tulee hyvin toimeen ja seksikin on "ihan kivaa", ja päättävät olla parisuhteessa.

Kaikki eivät ole tuollaisia sinne tänne sinoilevia tunneihmisiä, ap. Osa meistä on hitaasti lämpiävää tyyppiä. Kyllä siinä suhteen alussa silloin riittää malttia arvioida, onko suhteella edellytyksiä, onko tämä nyt sellainen tyyppi, jonka kanssa on hyvä ja helppo olla ja myöhemmin, onko hänen kanssaan edellytyksiä onnelliseen elämään.

Ja tällä ei ole mitään tekemistä tyytymisen kanssa, päinvastoin. Kun ei ole pakko sännätä suin päin suhteeseen, voi odottaa kumppania, jonka kanssa on todella yhteensopiva.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 08:55"]

En ymmärrä tässä sitä, että "suhteeseen ryhdytään". Kun toisen ihmiseen tutustuu, ei sitä luottotiedottomuutta päälle näy. Ja kun kemiat ja fremonit myrskyävät, niin se parisuhde valitsee sinut, sinä et valitse parisuhdetta. Se on menoa silloin, oli miehellä lapsia tai ei. 

Toki me kaikki tapaamme kivoja ja miellyttäviä miehiä, mutta en minä koskaan "valitse" tällaista miestä. ei sellaisen kanssa seurustella, joka on "ihan kiva".

[/quote]

Ihastumisen tunnekuohun voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä laidasta laitaan. Vain kaikkein tunteellisin ääripää käyttäytyy sinun kuvaamallasi tavalla. He ajautuvat usein aivan tyhmiin ja tuhoon tuomittuihin suhteisiin, koska järjellinen harkinta tosiaan lamautuu täysin. Mutta keskivertoihminen kykenee säilyttämään malttinsa ja puntaroimaan asioita myös käytännön kannalta. Jos kumppani vaikuttaa pelottavalta, he kykenevät jyräämään ihastuksen. Ennakkoluulot estävät usein ihastumisen alkuunsa. Järkevin ääripää kokee vain hyvin vaimeita ihastumisia. He pariutuvat käytännössä järkisuhteisiin. Huomaavat vain, että tuon kanssa tulee hyvin toimeen ja seksikin on "ihan kivaa", ja päättävät olla parisuhteessa.

[/quote]

minä korostinkin aloituksessa, että mies on normaali ja täysjärkinen. Toki peloittavat, nistit ja muut hyväksikäyttäjät ovat erikseen, samoin ne naiset, jotka haluavat tulla alistetuiksi. Mutta silloinkin, hyvin usein, todellisuus valkenee vasta myöhemmin. 

Juuri tätä järkikatsantoa en ymmärrä. En ole itse kamalan tunteellinen, mutta parisuhteessa pidän tärkeänä, että miehen pitää "tuntua". Toki voin tehdä valintoja, mutta en koskaan seurustelisi ihan kivan kanssa. Kaverisihteet kunnovat eri asia kuin parisuhteet. 

Ap

Itse en ole joutunut asiaa koskaan sen kummemmin pohtimaan, koska olen aina voinut valita miehen niiden fiksujen ja muutenkin elämänsä mallikkaasti hoitaneiden joukosta - tällöin on voinut rauhassa valita juuri sen miehen, joka on herättänyt eniten tunteita joten "ihan kiva" mieheen en ole koskaan tyytynyt.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:30"]

Juuri tätä järkikatsantoa en ymmärrä. En ole itse kamalan tunteellinen, mutta parisuhteessa pidän tärkeänä, että miehen pitää "tuntua". Toki voin tehdä valintoja, mutta en koskaan seurustelisi ihan kivan kanssa. Kaverisihteet kunnovat eri asia kuin parisuhteet. 

[/quote]

Sekoitat kaksi erillistä asiaa. En minäkään seurustelisi "ihan kivan" kanssa. Enkä myöskään solmi parisuhdetta tunteideni pakottamana. -8

Kysyn ensimmäiseksi aina onko miehellä lapsia. Jos on, homma jää siihen. Uusperhekuvioihin en ala milloinkaan ja se päätös pitää, oli mies millainen tahansa.

Vaikka kemiat jyrää ja tunteet vie, niin pikkuisen voi yrittää pitää järkeäkin mukana. Tietyt asiat, esim. lapset, tulee yleensä esille aika nopeasti ja kyllä mulle lapsettomana sinkkuna se oli sellainen juttu, joka heti aiheutti sen, että kiinnostus viedä tutustumista eteenpäin suhteen toivossa lopahti. Ei voi tietenkään sanoa, että koskaan ikinä en suhteeseen olisi lähtenyt lapsellisen miehen kanssa, voihan olla, että joku sellainenkin olisi vienyt jalat niin alta, että yhteiseen elämään olisi päädytty. Tietyt asiat kuitenkin on sellaisia, että hälytyskellot soi päässä, vaikka tunteet roihahtaisi. Jos tutustumisen aikana tulee esille, että toisella on paha velkakierre, alkoholiongelma tms. niin kyllä mulla olisi halut yhteenmuutosta lopahtaneet, vaikka olisi miten ihana mies.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:26"]

Kaikki eivät ole tuollaisia sinne tänne sinoilevia tunneihmisiä, ap. Osa meistä on hitaasti lämpiävää tyyppiä. Kyllä siinä suhteen alussa silloin riittää malttia arvioida, onko suhteella edellytyksiä, onko tämä nyt sellainen tyyppi, jonka kanssa on hyvä ja helppo olla ja myöhemmin, onko hänen kanssaan edellytyksiä onnelliseen elämään.

Ja tällä ei ole mitään tekemistä tyytymisen kanssa, päinvastoin. Kun ei ole pakko sännätä suin päin suhteeseen, voi odottaa kumppania, jonka kanssa on todella yhteensopiva.

[/quote]

olen sataprosenttisen samaa mieltä kanssasi. En minäkään koskaan ryntää suin päin suhteeseen, vaan haluan tyypin olevan yhteensopiva. Ajattelen kuitenkin, että sydän kertoo totuuden, ei järki. 

tämä aloitus tuli mieleeni siksi, että juuri eräs vanha tuttu sanoi, ettei ole koskaan nähnyt minua näin onnellisena ja hyvinvoivana. Ja tämä parisuhteeni on sellainen, että se valitsi minut. Tiesimme heti molemmat ensi silmäyksellä, että tuo se on. Yhteenkuuluvuus ja side välillämme on tiukka. Ja sen kertoi minulle sydän. Jos olisin kuunnellut järkeäni, en olisi tässä. Enkä näin onnellinen.

eli kannatti odottaa, kuten itsekin sanoit.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:30"]minä korostinkin aloituksessa, että mies on normaali ja täysjärkinen. Toki peloittavat, nistit ja muut hyväksikäyttäjät ovat erikseen, samoin ne naiset, jotka haluavat tulla alistetuiksi. Mutta silloinkin, hyvin usein, todellisuus valkenee vasta myöhemmin.

Eri ihmisiä pelottaa eri asiat. Toiselle pelottavaa on se epäkäytännöllisyys, mitä puolison rahaongelmat tai lapsi tuo arkeen.

Juuri tätä järkikatsantoa en ymmärrä. En ole itse kamalan tunteellinen, mutta parisuhteessa pidän tärkeänä, että miehen pitää "tuntua". Toki voin tehdä valintoja, mutta en koskaan seurustelisi ihan kivan kanssa. Kaverisihteet kunnovat eri asia kuin parisuhteet.

Toisten näkökulmia tunneasioihin ei voi kunnolla ymmärtää. Voi vain tajuta, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ilman kokemusta sitä jää aina vain ihmettelemään miten eri tavalla kokeva voi tehdä niin kuin tekee.

Ihmisen tunteellisuus parisuhteissa ja muussa elämässä voivat erota paljonkin. On aika paljon tyyppejä, miehiä ja naisia, jotka ovat elämässään hyvin rauhallisia, harkitsevia ja turvallisuushakuisia mutta toilailevat rakkauselämässään täysin käsittämättömillä tavoilla. Eivätkä he opi vaikka kärsivät monta kertaa. Ihastuminen vain lyö heidän aivoissaan jonkun harkintakeskuksen umpijumiin ja sitten mennään.

Siksi pitäisikin erottaa seurustelu ja parisuhde toisistaan. Päätöksen suhteesta/naimisiinmenosta/yhteisistä lapsista/yhteisestä taloudesta voi tehdä vasta kun ruusunpunaiset linssit on tipahtaneet silmiltä.

Eihän ap puhunutkaan mistään toivottomista tapauksista (narkkareista, elämäntapatyöttömistä, murhaajista tms), vaan esim koulutuksesta tai lapsista. Kyllä minäkin sitä ihastumisen tunnetta sen verran parisuhteessa arvostan, että tuollaisten asioiden kanssa pystyn elämään. Se on sitten eri asia, jos esim asenne koulutukseen tai yleissivistyksen taso ovat sinänsä ongelmia tai jos vaikka lapsia on neljälle eri äidille.

Kyllä minä selvitin kaikki olennaiset asiat heti tapaillessa ja lopetin kyllä heti alkuunsa suhteen niiden todella kiinnostavien miestenkin kanssa, jotka eivät tiettyjä kriteerejä täyttäneet, koska ei sellainen oikeasti toimi, minä kun hain loppuelämän kumppania. Lapset, avioliitto takana, rahavaikeudet (ja muut ongelmat elämänhallinnassa), pitkäaikaistyöttömyys, lapsien haluaminen ja muutamat tärkeät arvot ja seksuaaliset intressit (vapautuneisuus, kiinnostus kinkyihin juttuihin yms.) olivat sellaisia.

Ja kyllä muuten toimi. Olen naimisissa unelmieni miehen kanssa johon olen aivan hulluna edelleenkin ja seksielämä on aivan täydellinen, lapsia ei tule, kaikki toimii täysin omalla painollaan ja kemia on aivan mieletön. Ei varmasti olisi näin jos olisin ottanut ensimmäisen joka ns. kolahti kunnolla. Tunteiden vietävissä olo on ihanaa, mutta typerää väärässä tilanteessa, olen liian järki-ihminen sellaiseen.

Kaikki maailman henkiset ja hengelliset kirjat opettavat ajattelemaan sydämellä. Pikku Prinssikin totesi, että vain sydämellä näkee kauas.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 09:06"]

Jotkut ihmiset ovat niin mustavalkoisia ja oikeastaan tyhmiäkin lausunnoissaan. Ei minustakaan päälle päin kukaan tietäisi ja näkisi luottotiedottomuutta, mutta sellainen tilanne on, mitä sitten? Yksikään ystäväni joka asiasta tietää, ei ole minua jättänyt ja asiasta tietäviä on. Mitäs tuosta, hoidan raha-asiani nyt niin hyvin kuin pystyn, teen töitä pitkiä päiviä ja elän velatonta hyvää elämää. Velkaa on nykyään siis 0 e, mutta tiedot säilyvät vielä tiedoissa. Jos joku minut asian kuullessaan jättää niin se on hänen oma asia, pärjään hyvin ilman tällaista ihmistäkin. :)

[/quote]

minä itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla on neljän miljoonan velat. Hän kertoi asiasta ensi treffeillä. Ei se miestä pahenna, mutta asuntoahan emme voi ostaa. 

Ap
[/quote]

Joku toinen olisi tuossa tilanteessa päättänyt olla treffaamatta miestä enää niiden ekojen treffien jälkeen. Olisi siis päättänyt olla ryhtymättä suhteeseen velkaisen miehen kanssa. Samoin olettaisin esineitä. lapsiasian tulevan ilmi jo tapailuvaiheessa, jolloin ihminen, jolle se on kynnyskysymys, voi päättää olla ryhtymättä suhteeseen toisen kanssa. Ei ne ihastumisen tunteet kaikkia niin kovalla intensiteetillä vie, että omat periaatteensa niiden alle hukkaisi.

Tokia paria valitessa pitää ajatella sydämellä. Kuka tahansa, jolla ei ole alkoholiongelmaa, velkakierrettä tai on lapseton ei ole kuintenkaan se sopiva. Ei mulle olisi kelvannut kuka tahansa "muodollisesti pätevä" eli sinänsä ok tyyppi, jos ei tunteet syty. Mutta vaikka tunteet syttyisi, niin en olisi alkoholistin kanssa muuttanut yhteen tai en olisi ryhtynyt äitipuoleksi kolmelle alle kouluikäiselle, siinä kohti tulee järki kuvioon vaikka tunteita olisi paljonkin.