Suhteen aloittamisen vaikeus
Case on tää: oon säätänyt miehen kanssa kesän, nyt alkaa menemään vakavampaan suuntaan. Ollaan kohtuu rauhallisesti edetty, lähinnä ystävyyden ja harrastusten kautta. Nyt ollaan avoimemmin oltu yhdessä, itse asiassa aika paljon.
Mut tasaisin väliajoin tulee tarve juosta karkuun, hävitä ja lopettaa koko juttu. Ei johdu siitä ettenkö välittäisi tai haluaisi miestä. Oon kerran jo ns. dumpannut miehen mutta päästiin siitä yli. Mä en tiedä mikä on vikana, yhdessä on kivaa, kaikki toimii loistavasti. Kaikenlaisia tunteita löytyy, ne vaan vaihtelee täydellisestä onnesta lähinnä pakokauhuun.
Mitä hittoa täällä tapahtuu? Muita samassa tilanteessa olevia? Ja tosiaan haluaisin vakavan suhteen mutta kun..en osaa aloittaa.
Kommentit (14)
Mulla oli just tollee kerran yhen miehen kans. Jätin sen kerran mut sit otin takasin....... ja se ei ollu se oikee. Miehestä sit paljastu kaikkee. The biggest mistake of my life so far.
Sepä siinä onkin että mies saattais olla "se oikea". Kaikki natsaa. Ihan kaikki. Tää onkin ihan ihmeellistä kun tuntuu löytyneen se miespuolinen vastine. Mites tommosesta sitoutumiskammosta pääsee eroon, tuskin se jaksaa mun kriiseilyä enää kauaa katsoa..tai sit jaksaa, aika sitkeeltä vaikuttaa.
ap
Miten tämä mies jaksaa katsoa sinun tempoiluasi? Minkälainen puutteessa oleva tossu tämä on? Vähän miettisin miehen tarkoitusperiä jo jos sinua viitsii palvovasti katsoa ja kaikki tuittuilusi unohdetaan. Hän ei ole oikea sinulle, et tarvitse miestä.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:23"]
Jätettiinkö sut edellisessä suhteessa? Se aiheuttaa joskus tota.
[/quote]
Joo, jätettiin. Aika rumasti. Mut siitäkin on jo aikaa..vähän häiritsee jo eloa kun oma epävarmuus on niin huipussaan. Mies on kuitenkin aika mielettömän ihana tapaus enkä haluis tahallaan olla vaikea sille.
ap
Sitä on tutkittukin. Mitä rumemmin, sitä vaikeampaa heittäytyä uuteen suhteeseen. Kai siinä psyyke yrittää suojata itseään.
Mä haluan heittäytyä. Antaa mennä, välittämättä mistään. Laittaa kaikki peliin. Mutta kun pitäis tehdä jotain, häviän kuin pieru saharaan. Ja jälkikäteen harmittaa. Pelottaa ja ahdistaa.
Ehkä siksi sitten kun mies olis mulle aika täydellinen. Ja kun / jos homma menee pieleen niin sattuis aika kovasti.
Alitajunta yrittää kertoa sinulle että juokse, juokse niin lujaa kuin pääset.. Se on yleensä oikeassa. Tai älä ainakaan muuta yhteen tai tee muuta typerää. Odota että se oikea luonne paljastuu.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:35"]
Alitajunta yrittää kertoa sinulle että juokse, juokse niin lujaa kuin pääset.. Se on yleensä oikeassa. Tai älä ainakaan muuta yhteen tai tee muuta typerää. Odota että se oikea luonne paljastuu.
[/quote]
Tää ei ookaan käynyt mielessä. Hitto, lisää pohdittavaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:35"]Alitajunta yrittää kertoa sinulle että juokse, juokse niin lujaa kuin pääset.. Se on yleensä oikeassa. Tai älä ainakaan muuta yhteen tai tee muuta typerää. Odota että se oikea luonne paljastuu.
[/quote]
Tai alitajunta yrittää kertoa sinulle että tarvitset pidemmän ajan rakentaa luottamusta.
Minulle alitajunta kertoi noin että mies on väärä. Halusin rakastua ja mies oli kaikin puolin oikeasti hyvä tyyppi.
En haluu uskoa että mies olisi väärä. Henkinen ja fyysinen yhteys on aika vahva. En oo koskaan tuntenut tämmöistä himoa ketään kohtaan. Ajatukset, menneisyys, toiveet ja haaveet menee ihan yksiin. Ehkä tää on vaan jotenkin liikaa.
Ja käsittämättömästi mies antaa mulle aikaa eikä painosta.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:45"]
Tai alitajunta yrittää kertoa sinulle että tarvitset pidemmän ajan rakentaa luottamusta.
[/quote]
Alitajunta..onko se aina oikeessa?