Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu tyhjältä
26.08.2015 |
Oon 27-v. nuori nainen. Teini-ikäisenä olin varma, että vakiinnun ja perustan perheen nuorena. Saan ainakin 5 lasta ja asun isossa maalaistalossa, jossa mulla on eläimiä. Seurustelinkin pariin otteeseen nuorena, aika vakavastikin. No, sitten seurasi kuitenkin ero teini-iän poikakaverista, yliopisto-opinnot, alanvaihto, välivuodet, ulkomaanreppureissuaika. Aika, jolloin oon todennut muutamaankin otteeseen, etten halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. On ollut aikaa keskittyä ja panostaa itseensä, harrastaa. Nähdä kavereita, bilettää. Laittaa kaikki rahat matkusteluun ja uusiin kenkiin ja laukkuihin. En oo halunnut sitoutua kehenkään tai mihinkään, muutamia satunnaisia säätöjä ja panoja lukuunottamatta.
Nyt elämä on kuitenkin viime aikoina alkanut tuntua jotenkin tyhjältä ja ontolta. Just sain ilmoituksen facen etusivulle, että eksällä oli häät viime viikonloppuna. Sillä on myös pieni lapsi. Näyttää onnelliselta, onko sitä, en tiedä.
En edes tiedä miksi kirjoitan johonkin av:lle tällaista tajunnanvirtaa. :D Tuli vaan yhtäkkiä muistutus siitä, että oon elänyt aivan erilaista elämää kuin mistä nuorena haaveilin. Ei oo miestä, ei oo lapsia, ei oo taloa. Vaikka eihän se tietenkään vieläkään oo myöhäistä, ehkä.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:00"]
Näitä ylikasvaneita akateemisia pissiksiä tuntuu riittävän nykyään joka kulmalle. Minä sitä, minä tätä, minä tuota.. Enkä varmasti halua sitoutua mihinkään tai kehenkään. Ja sitten itketään punkkupulloon nojaten, kun elämä on jotenkin niin onttoa ja tyhjää. Sitä niittää mitä kylvää!
[/quote]Kannattaisko opetalla lukemaan? Vai ootko nojannu liikaa punkkuppulloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 13:37"]Oon 27-v. nuori nainen. Teini-ikäisenä olin varma, että vakiinnun ja perustan perheen nuorena. Saan ainakin 5 lasta ja asun isossa maalaistalossa, jossa mulla on eläimiä. Seurustelinkin pariin otteeseen nuorena, aika vakavastikin. No, sitten seurasi kuitenkin ero teini-iän poikakaverista, yliopisto-opinnot, alanvaihto, välivuodet, ulkomaanreppureissuaika. Aika, jolloin oon todennut muutamaankin otteeseen, etten halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. On ollut aikaa keskittyä ja panostaa itseensä, harrastaa. Nähdä kavereita, bilettää. Laittaa kaikki rahat matkusteluun ja uusiin kenkiin ja laukkuihin. En oo halunnut sitoutua kehenkään tai mihinkään, muutamia satunnaisia säätöjä ja panoja lukuunottamatta.
Nyt elämä on kuitenkin viime aikoina alkanut tuntua jotenkin tyhjältä ja ontolta. Just sain ilmoituksen facen etusivulle, että eksällä oli häät viime viikonloppuna. Sillä on myös pieni lapsi. Näyttää onnelliselta, onko sitä, en tiedä.
En edes tiedä miksi kirjoitan johonkin av:lle tällaista tajunnanvirtaa. :D Tuli vaan yhtäkkiä muistutus siitä, että oon elänyt aivan erilaista elämää kuin mistä nuorena haaveilin. Ei oo miestä, ei oo lapsia, ei oo taloa. Vaikka eihän se tietenkään vieläkään oo myöhäistä, ehkä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:32"]Noin käy kun ajattelee liikaa itseään, eikä sitä tulevaisuutta. Olet todellakin tehnyt MINUN MIELESTÄ huonon valinnan kerta haaveilit toisenlaisesta elämästä. Miksei muka juuri nuorena voisi elää :D ihan yhtä lailla voi nauttia ja enemmänkin reissaamisesta ja "bilettämisestä" 30-40v välillä ja myöhemminkin!
Olen 26v ja mulla on kaikki nuo asiat mistä sinä haaveilit, 4 lasta, 8v oltu miehen kanssa, on maalla hieno talo, kesämökki, veneet, hienot autot, saan olla kotona lasten kaa niin kauan kuin haluan, ei stressiä rahasta. On mulla ylioppilaslakki (tosin sillä mitään tee) ja ammattikin luettuna. Nämä asiat tiesin haluavani jo 13 vuotiaana, siihen tähtäsin ja sain. Ja tää on todella ihanaa! onhan elämässä ne ylämäetkin, mutta näin yleisesti :)
Mut ei se sulle ole vielä myöhästä! minä vain pääsen omaa elämää elämään jo aika hyvin 35v, kun toiset vasta alkaa tekee lapsia.
[/quote]
Ja kun ero tulee teille mitä sulle jää? Älä leuhki elämällään vielä, sä et ole sænut mitään ilman miestäsi typerys.