Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu tyhjältä
26.08.2015 |
Oon 27-v. nuori nainen. Teini-ikäisenä olin varma, että vakiinnun ja perustan perheen nuorena. Saan ainakin 5 lasta ja asun isossa maalaistalossa, jossa mulla on eläimiä. Seurustelinkin pariin otteeseen nuorena, aika vakavastikin. No, sitten seurasi kuitenkin ero teini-iän poikakaverista, yliopisto-opinnot, alanvaihto, välivuodet, ulkomaanreppureissuaika. Aika, jolloin oon todennut muutamaankin otteeseen, etten halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. On ollut aikaa keskittyä ja panostaa itseensä, harrastaa. Nähdä kavereita, bilettää. Laittaa kaikki rahat matkusteluun ja uusiin kenkiin ja laukkuihin. En oo halunnut sitoutua kehenkään tai mihinkään, muutamia satunnaisia säätöjä ja panoja lukuunottamatta.
Nyt elämä on kuitenkin viime aikoina alkanut tuntua jotenkin tyhjältä ja ontolta. Just sain ilmoituksen facen etusivulle, että eksällä oli häät viime viikonloppuna. Sillä on myös pieni lapsi. Näyttää onnelliselta, onko sitä, en tiedä.
En edes tiedä miksi kirjoitan johonkin av:lle tällaista tajunnanvirtaa. :D Tuli vaan yhtäkkiä muistutus siitä, että oon elänyt aivan erilaista elämää kuin mistä nuorena haaveilin. Ei oo miestä, ei oo lapsia, ei oo taloa. Vaikka eihän se tietenkään vieläkään oo myöhäistä, ehkä.
Kommentit (22)
Vanha räähkä, jäät ikuiseksi vanhaksi piiaksi. Ala jo opetella sukan neulomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kolmen lapsen äiti ja vaimo. Onhan tämä elämä ihan mukavaa, mutta välillä hieman kaduttaa, että jäi oma nuoruus elämättä. Olisin voinu muutaman vuoden viettää juurikin kuvailemallasi tavalla.
Näitä ylikasvaneita akateemisia pissiksiä tuntuu riittävän nykyään joka kulmalle. Minä sitä, minä tätä, minä tuota.. Enkä varmasti halua sitoutua mihinkään tai kehenkään. Ja sitten itketään punkkupulloon nojaten, kun elämä on jotenkin niin onttoa ja tyhjää. Sitä niittää mitä kylvää!
Ei oo myöhäistä. Sähän voit nyt vakavasti mietiskellä, että mitä haluat elämältä tästä eteenpäin. Jo unelmien tiedostaminen vie sua automaattisesti siihen suuntaan.
Hyvin se menee. Tiedä vain mitä haluat!
"Ura lopulta perheen mulle maksoi, eihän elämässä kaikkea saa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luulet että lapsi tai avioliitto poistaisi tyhjyyden tunteesi? Kasvat ihmisenä. Siihen liittyy yksinäisyys, eksistentiaalisen tyhjyyden kokeminen, epävarmuus. Älä pakene niitä tunteita, vaan kohtaa ne ja tee elämänvalinnat oikeista syistä.
AP, kannattaa tosiaan muistaa se, että elämä on liian lyhyt kaiken saamiseen. Ehkä me ihmiset tehdään jotenkin alitajuntaisesti sellaisia valintoja, mitä me vaan arvotetaan elämässämme korkeammalle kuin ne muut haaveet. Tilanteet saattaa toki muuttua.
Olen sun ikäinen ja ollut saman miehen kanssa jo vuosikausia. Minä kuvittelin nuorempana, että vuodet 20-30 käytän raivoisaan matkusteluun, seikkailuun ja sekoiluun. Kyllä olen saanut onneksi vähän sitäkin tehdä, mutta kun heti löytyikin rinnalle se elämänkumppani jonka suurin haave ei ollut ulkomaille muutto, niin ei ne asiat sitten mennytkään miten suunnittelin. MINUN mielestä se kumppani oli kuitenkin itselleni tärkeämpi asia, ja tässä sitä ollaan edelleen, naimisiinkin päästy. Kyllä minua silti edelleen kaivelee se, että hitto kun olisi lähtenyt sinne ulkomaille asumaan ja mennyt enemmän. Ystäväni on toiminut juuri niin, mutta se oma elämänkumppani häneltä puuttuu edelleen. En kuitenkaan mieti niin, että nyt se ovi on sulkeutunut ja en voisi enää sitä tehdä, ei se elämä onneksi ohi ole vaikka se 30v tulisikin mittariin. Ja voihan se elämän mieskin tulla vastaan ystävälleni :)
Mutta pointtini on siis se, että valintoja, valintoja. Aletaan olemaan vaan nyt sen ikäisiä, että pitää oikeasti alkaa miettimään, että mitkä haaveet on sellaisia mitkä haluaa todella toteuttaa ja se on kyllä aika ahdistavaa, etenkin kun vaikka suurperheen äidiksi tulemisessa on se tietty aikaraja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde ulkomaille :) maailma on sulle auki. Ehkä sieltä löytyy rakkaus ja perhe. Elämä tuntuu toisinaan tyhjältä myös yksinhuoltajana. Silti lapsi tuo onnea ja sisältöä tosin myös kasapäin vastuuta.
Noin käy kun ajattelee liikaa itseään, eikä sitä tulevaisuutta. Olet todellakin tehnyt MINUN MIELESTÄ huonon valinnan kerta haaveilit toisenlaisesta elämästä. Miksei muka juuri nuorena voisi elää :D ihan yhtä lailla voi nauttia ja enemmänkin reissaamisesta ja "bilettämisestä" 30-40v välillä ja myöhemminkin!
Olen 26v ja mulla on kaikki nuo asiat mistä sinä haaveilit, 4 lasta, 8v oltu miehen kanssa, on maalla hieno talo, kesämökki, veneet, hienot autot, saan olla kotona lasten kaa niin kauan kuin haluan, ei stressiä rahasta. On mulla ylioppilaslakki (tosin sillä mitään tee) ja ammattikin luettuna. Nämä asiat tiesin haluavani jo 13 vuotiaana, siihen tähtäsin ja sain. Ja tää on todella ihanaa! onhan elämässä ne ylämäetkin, mutta näin yleisesti :)
Mut ei se sulle ole vielä myöhästä! minä vain pääsen omaa elämää elämään jo aika hyvin 35v, kun toiset vasta alkaa tekee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:32"]
Noin käy kun ajattelee liikaa itseään, eikä sitä tulevaisuutta. Olet todellakin tehnyt MINUN MIELESTÄ huonon valinnan kerta haaveilit toisenlaisesta elämästä. Miksei muka juuri nuorena voisi elää :D ihan yhtä lailla voi nauttia ja enemmänkin reissaamisesta ja "bilettämisestä" 30-40v välillä ja myöhemminkin!
Olen 26v ja mulla on kaikki nuo asiat mistä sinä haaveilit, 4 lasta, 8v oltu miehen kanssa, on maalla hieno talo, kesämökki, veneet, hienot autot, saan olla kotona lasten kaa niin kauan kuin haluan, ei stressiä rahasta. On mulla ylioppilaslakki (tosin sillä mitään tee) ja ammattikin luettuna. Nämä asiat tiesin haluavani jo 13 vuotiaana, siihen tähtäsin ja sain. Ja tää on todella ihanaa! onhan elämässä ne ylämäetkin, mutta näin yleisesti :)
Mut ei se sulle ole vielä myöhästä! minä vain pääsen omaa elämää elämään jo aika hyvin 35v, kun toiset vasta alkaa tekee lapsia.
[/quote]
Luettelit materiaa, materiaa, materiaa. Henkisestä kypsyydestä sinua ei ainakaan voi onnitella. Hienosti raivattu tie kohti päämäärää, mutta tiedätkö, että useimmille meistä se matka onkin päämäärää tärkeämpi.
Ja miksi luulet etteivät isommat lapset tarvitse sinua? Ei se vanhemman vastuu mihinkään katoa vaikka täyttäisit 50...
Samaistun tohon kuvaukseen. Mulla tyhjyyden tunteen kumoaa kavereiden seura. Ihmiset ympärillä on tärkeitä. Yksin mullaki on tyhjä olo ja yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas nautin yksinolosta. Yksinäisyys on paras tunne minkä tiedän. Ahdistuisin suunnattomasti esim. tuon neljän lapsen äidin perhe-elämästä.
Älä huoli, kyllä aika tavaran kaupitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin minä. Ei oo mennyt elämä suunnitelmien mukaan ja välillä mietin tuleeko ikinä menemäänkään. Kamalaa sanoa, mutta alan olla aika loppu tähän kaikkeen ja olen vasta 26-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:04"]
Miksi luulet että lapsi tai avioliitto poistaisi tyhjyyden tunteesi? Kasvat ihmisenä. Siihen liittyy yksinäisyys, eksistentiaalisen tyhjyyden kokeminen, epävarmuus. Älä pakene niitä tunteita, vaan kohtaa ne ja tee elämänvalinnat oikeista syistä.
[/quote]
Näin juuri.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:32"]
Noin käy kun ajattelee liikaa itseään, eikä sitä tulevaisuutta. Olet todellakin tehnyt MINUN MIELESTÄ huonon valinnan kerta haaveilit toisenlaisesta elämästä. Miksei muka juuri nuorena voisi elää :D ihan yhtä lailla voi nauttia ja enemmänkin reissaamisesta ja "bilettämisestä" 30-40v välillä ja myöhemminkin!
Olen 26v ja mulla on kaikki nuo asiat mistä sinä haaveilit, 4 lasta, 8v oltu miehen kanssa, on maalla hieno talo, kesämökki, veneet, hienot autot, saan olla kotona lasten kaa niin kauan kuin haluan, ei stressiä rahasta. On mulla ylioppilaslakki (tosin sillä mitään tee) ja ammattikin luettuna. Nämä asiat tiesin haluavani jo 13 vuotiaana, siihen tähtäsin ja sain. Ja tää on todella ihanaa! onhan elämässä ne ylämäetkin, mutta näin yleisesti :)
Mut ei se sulle ole vielä myöhästä! minä vain pääsen omaa elämää elämään jo aika hyvin 35v, kun toiset vasta alkaa tekee lapsia.
[/quote]
Sitten kun olet 35-vuotias, niin olet jo melkolailla tipahtanut uramahdollisuuksista pois, jos silloin vasta alat tätä suunnittelemaan - ikäsi ja lastesi määrän perusteella olet tuskin tehnyt töitä juuri lainkaan, eli jo hankittu ammattisikin alkaa olemaan jo melko vanhentunut. Tämän lisäksi lapsillasi on oppivelvollisuus vielä vuosikausia, joten et sinä mitenkään "pääse pois" siitä elämästä mitä nyt jo elät, eli matkustelut sun muut ulkomaille muutot voi melkolailla unohtaa ennen kuin lapsesi ovat aikuisia.
Vai mitä sinä tarkoitat sillä, että voit alkaa elämään omaa elämääsi? Saat enemmän vapaa-aikaa vai?
Syy siihen, miksi lapset hankitaan nykyään vanhempina on varmasti suurelta osin se, että nuorena jaksaa, haluaa ja huvittaa tehdä kaikkea. Mahdollisuudet ovat avoinna ja uusiin pyörteisiin hyppääminen on PALJON helpompaa. Vanhempana sitä usein vähän väsyy ja se rauhaisa kotielämä alkaa tuntumaan tosi hyvältä ajatukselta. Sen lisäksi kun mukana on kuitenkin se talo maalla, mökit, veneet ja ne lapset, ei se "vapaus" tehdä asioita oman itsensä eteen ole missään määrin sama asia. Eli kyllä tuossa tilanteessa monet niistä nuoren, lapsettoman ajan mahdollisuuksista on vaan jo ohi.
Usko pois, samassa tilanteessa on liuta vanhempiakin ihmisiä, ainakin minä, jo yli kolmekymppinen. :) Älä kadu sitä miten olet elänyt. Menevää nuoruutta on aina mukava muistella ja koulutus on fiksua hankkia nuorena. Nyt tiedät että sellainen sinkkuelämäntapa ei sinulle enää riitä, joten on aika ottaa askel eteenpäin.
Mene treffeille, etsi kiva mies. Muutama vuosi eteenpäin niin saat jo häät ja lapsia. :)
Tuossa iässä on jo kaikki ohi. Köyttä kaulaan kiitos.
Alkuperäiselle: ainakankaan et ole haksahtanut siihen ekan sulhon kaulaan kelle olis kelvannu! Näitä tapauksia on ihan tarpeeksi että sitten kiristellään hampaita että vitsi olis pitänyt elää ja mennä kun nyt sitä ollaan kiinni tässä perheelämän emmerdalessa! Samaa päivästä toiseen, blaabati blaa.
Kannattaa oikeasti katsella ympärilleen maailmaa ennenkuin sitoutuu johonkin perhe-elämään koska siinäopä sitten olet SITOUTUNUT VASTUUSEEN eikä siitä mihinkään lähetä niin vain. Tuon exäsikin perhe-elämä facebuupeukutusperheonni-kuvineen avioliittoineen saattaa olla suurella todennäköisyydellä pelkkä muisto vain parin vuoden kuluttua tänä erojen kulta-aikana kun arki ei ollutkaan pelkkää nauravaa vaippamainosta. Timantit on ikuisia.
Niin no elämä menee joskus toisin kuin nuorena suunnittelee. Oot 27, eihän noi mikään oo myöhäistä vielä..!