Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (17476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta sinä kollega, joka oot "hunajata mulle".
😘🐯Kiitos sinulle😚. Toivottavasti olet juuri hän♥️.
Olen ei-petra
Voi ei...Kaipaan Petraa niin paljon.
Mutta: Sinulle myös terveisin.
Onko Kleopetraa näkynyt? Kleopetra, olet maailman kaunein nainen ❤️. Himoitsen sinua ala(s)ti.
Et ole vain mielikuvitushenkilö. Se tuli todistettua.
Onko Petralla nuttura tänään?
-Sivusta
Olen joku jolle voi vittuilla surutta vuodesta toiseen, siellä täällä ja tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen joku jolle voi vittuilla surutta vuodesta toiseen, siellä täällä ja tuolla.
Noh? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Onko Petralla nuttura tänään?
-Sivusta
Petralla on tänään peruukki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Petralla nuttura tänään?
-SivustaPetralla on tänään peruukki.
Kiitos nauruista! 😅😅😅
Sivusta
Petra on selkeesti salanimi. Johdettu kahdesta nimestä. Ja arvaan kyllä mistä kahdesta.
Antakaa muiden kaivata rauhassa.
En ole ikinä ollut näin sinnikäs yhdenkään miehen takia 🤔 En vain suostu tai halua luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden täytteistä aamua kaikille kaipaajille.
Anteeksi, mutta kysyn vaan: oliko tuo vitsi?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut näin sinnikäs yhdenkään miehen takia 🤔 En vain suostu tai halua luovuttaa.
Kun asiaa ajattelee järjellä niin liian sinnikäs ei kannata olla. Jos toisen houkutteluun tarvitaan sinnikkyyttä niin sen toisen tunteet eivät ole sinua kohtaan tarpeeksi voimakkaat. Pääset ehkä hetken huviksi, ehkä pidemmäksikin aikaa, mutta tarpeeksi suuret tunteet toisen puolelta puuttuu ja lopulta suhteesta tulee surullinen. Tai sitten toinen vain tyytyy siihen mitä saa.
Itse en ala itseäni satuttaa sinnittelemällä saavuttamatonta ja yrittämällä väkisin saada häntä itselleni. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei olisi jo alkujaan ihastunut minuun ja haluaisi olla kanssani. Eikä kyse ole luovuttamisesta vaan tosiasioiden hyväksymisestä. Vaikka toinen tuntuisi itsestä kuinka ihanalle niin minäkin tahtoisi olla toiselle yhtä ihana enkä yhtään sen vähempää.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut näin sinnikäs yhdenkään miehen takia 🤔 En vain suostu tai halua luovuttaa.
Minä varmasti luovutan ennen häntä. Hän ei ole pyrkinyt mihinkään muutenkaan, joten roikkumisessa täytyy jossakin vaiheessa kaivaa ✂️ esiin.
Sivusta
Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä.
Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä.
Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.
Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut näin sinnikäs yhdenkään miehen takia 🤔 En vain suostu tai halua luovuttaa.
Kun asiaa ajattelee järjellä niin liian sinnikäs ei kannata olla. Jos toisen houkutteluun tarvitaan sinnikkyyttä niin sen toisen tunteet eivät ole sinua kohtaan tarpeeksi voimakkaat. Pääset ehkä hetken huviksi, ehkä pidemmäksikin aikaa, mutta tarpeeksi suuret tunteet toisen puolelta puuttuu ja lopulta suhteesta tulee surullinen. Tai sitten toinen vain tyytyy siihen mitä saa.
Itse en ala itseäni satuttaa sinnittelemällä saavuttamatonta ja yrittämällä väkisin saada häntä itselleni. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei olisi jo alkujaan ihastunut minuun ja haluaisi olla kanssani. Eikä kyse ole luovuttamisesta vaan tosiasioiden hyväksymisestä. Vaikka toinen tuntuisi itsestä kuinka ihanalle niin minäkin tahtoisi olla toiselle yhtä ihana enkä yhtään sen vähempää.
Nyt ei ole kyse mistään tuollaisesta sinnikkyydestä, en ole houkutellut ketään. Sinnikkyydellä tarkoitan nyt sitä, että vaikka usein epätoivo ja tilanteen mahdottomuus puskee pintaan, niin silti tiedän vain, että me kuulutaan yhteen. Tämä ajatus ei ole hälvennyt, vaikka pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut näin sinnikäs yhdenkään miehen takia 🤔 En vain suostu tai halua luovuttaa.
Kun asiaa ajattelee järjellä niin liian sinnikäs ei kannata olla. Jos toisen houkutteluun tarvitaan sinnikkyyttä niin sen toisen tunteet eivät ole sinua kohtaan tarpeeksi voimakkaat. Pääset ehkä hetken huviksi, ehkä pidemmäksikin aikaa, mutta tarpeeksi suuret tunteet toisen puolelta puuttuu ja lopulta suhteesta tulee surullinen. Tai sitten toinen vain tyytyy siihen mitä saa.
Itse en ala itseäni satuttaa sinnittelemällä saavuttamatonta ja yrittämällä väkisin saada häntä itselleni. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei olisi jo alkujaan ihastunut minuun ja haluaisi olla kanssani. Eikä kyse ole luovuttamisesta vaan tosiasioiden hyväksymisestä. Vaikka toinen tuntuisi itsestä kuinka ihanalle niin minäkin tahtoisi olla toiselle yhtä ihana enkä yhtään sen vähempää.
Nyt ei ole kyse mistään tuollaisesta sinnikkyydestä, en ole houkutellut ketään. Sinnikkyydellä tarkoitan nyt sitä, että vaikka usein epätoivo ja tilanteen mahdottomuus puskee pintaan, niin silti tiedän vain, että me kuulutaan yhteen. Tämä ajatus ei ole hälvennyt, vaikka pitäisi olla.
miksi ajattelet, että kuulutte yhteen? Mikä teitä yhdistää?
Olen ei-petra