Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Äläpäs nyt ☺️

Kylläpäs. Olen samaa mieltä siitä, että kaikille ei löydy rakastettua tässä maailmassa. On vain sinniteltävä yksin. Ehkä se onkin parempi niin, mene ja tiedä.

Sivusta

Eikä kaikilla ole rakastettua, vaikka olisi naimisissa. 😭

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Oletko tehnyt asialle mitään? Mulla on paljon miestuttavia, jotka kuvittelevat, ettei heillä ole muhun mahdollisuuksia. Joten he eivät lähesty. En tietenkään ole ihastunut heihin, koska ihastuminen itselläni vaatii sen, että mies on kiinnostunut ja näyttää sen. Ihastun hyvinkin helposti mieheen, joka osoittaa kiinnostustaan. Mutta kaikkien näiden miesten tunteet ovat yksipuolisia, koska heistä yksikään ei lähesty. Vaikka joka ikisellä on samanlainen mahdollisuus.

Jotain täytyy olla, jos tulee vahva tunne yhteenkuuluvuudesta. Mistä se muuten tulisi muka. Tietysti sitä molemminpuolin tulee vahvistaneeksi, mutta jostain se alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Äläpäs nyt ☺️

Tottahan se on. Ei kaikille ole. Kyllä sen voi ihan sanoa, ei ketään lohduta minkään muun vakuuttelu tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Sitten oli pa*ka mies, eikä sun arvoinen. Tunnepuoli jäänyt murrosikäisen tasolle. Saat vielä paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Tämä. Mitä erilaisempi persoona, sitä epätodennäköisempää on edes löytää ketään kiinnostavaa, koska erilaisuus sananakin tarkoittaa harvinaista. Mutta siihen sopeutuu ja tilanteen hyväksyy, koska niin se vain on, vaikka kuka mitä muuta tahansa uskottelisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Mä teen noin aina. Puren, kun joku pääsee henkiselle kosketusetäisyydelle. Mutta olen nainen, enkä puhu kuin omasta puolestani.

Sivusta siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Olen nainen, jonka koulutus ja älykkyys ovat käyrällä sellaisessa kohdin, että siitä on netissä turha mainitakaan, koska kukaan ei koskaan uskoisi.

Mutta kokemukseni ihmissuhteista on se, että minä eläydyn helposti muihin ihmisiin ja löydän heidän kanssaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita, puheenaiheita. Minulla on laaja tuttavapiiri ja monet ihmiset viihtyvät seurassani, koska osaan sekä tehdä heidän olonsa mukavaksi että saada heidät tuntemaan itsensä kohdatuksi. Ongelma on se, että en ole koskaan löytänyt ihmistä, joka pystyisi kohtaamaan minut. Keskustelemaan kanssani niistä minulle tärkeistä asioista, omalla tasollani.

En usko koskaan löytäväni omaa ihmistäni, koska jos sellainen olisikin olemassa, todennäköisyys tapaamisellemme on äärettömän pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Tämä. Mitä erilaisempi persoona, sitä epätodennäköisempää on edes löytää ketään kiinnostavaa, koska erilaisuus sananakin tarkoittaa harvinaista. Mutta siihen sopeutuu ja tilanteen hyväksyy, koska niin se vain on, vaikka kuka mitä muuta tahansa uskottelisikin.

Tämähän on kiinni lähinnä siitä, edellyttääkö tämä erilainen lumihiutale myös kumppanilta erikoisuutta tai jotain tiettyjä tiukasti rajattuja piirteitä. Ja toisinpäin. Keskivertotavis voi vallan hyvin pariutua erikoislumihiutaleen kanssa. Näissä on kyse molemminpuolisesta avoimuudesta ja suvaitsvaisuudesta pääasiassa. Mitään yleissääntöä ei ole, että kumppanin on oltava samanlainen tai yhtä harvinainen erikoisuus. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Mä teen noin aina. Puren, kun joku pääsee henkiselle kosketusetäisyydelle. Mutta olen nainen, enkä puhu kuin omasta puolestani.

Sivusta siis

Tämä mun mies ei ole ainakaan vielä purrut, mutta hullua kun en tiedä alkoiko juttu niistä terkuista vai oliko ne jollekin muulle ja omin ne luuloissani.

Turha liikaa korostaa erikoisuuttaan, se voi karkottaa ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Mä teen noin aina. Puren, kun joku pääsee henkiselle kosketusetäisyydelle. Mutta olen nainen, enkä puhu kuin omasta puolestani.

Sivusta siis

Tämä mun mies ei ole ainakaan vielä purrut, mutta hullua kun en tiedä alkoiko juttu niistä terkuista vai oliko ne jollekin muulle ja omin ne luuloissani.

Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on mistä alkoi, jos teidän juttu etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Olen nainen, jonka koulutus ja älykkyys ovat käyrällä sellaisessa kohdin, että siitä on netissä turha mainitakaan, koska kukaan ei koskaan uskoisi.

Mutta kokemukseni ihmissuhteista on se, että minä eläydyn helposti muihin ihmisiin ja löydän heidän kanssaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita, puheenaiheita. Minulla on laaja tuttavapiiri ja monet ihmiset viihtyvät seurassani, koska osaan sekä tehdä heidän olonsa mukavaksi että saada heidät tuntemaan itsensä kohdatuksi. Ongelma on se, että en ole koskaan löytänyt ihmistä, joka pystyisi kohtaamaan minut. Keskustelemaan kanssani niistä minulle tärkeistä asioista, omalla tasollani.

En usko koskaan löytäväni omaa ihmistäni, koska jos sellainen olisikin olemassa, todennäköisyys tapaamisellemme on äärettömän pieni.

Ei kuullosta älykkäältä vaan itseriittoiselta sekä ylivertaiselta asenteelta sihteessa muihin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Tämä. Mitä erilaisempi persoona, sitä epätodennäköisempää on edes löytää ketään kiinnostavaa, koska erilaisuus sananakin tarkoittaa harvinaista. Mutta siihen sopeutuu ja tilanteen hyväksyy, koska niin se vain on, vaikka kuka mitä muuta tahansa uskottelisikin.

Tämähän on kiinni lähinnä siitä, edellyttääkö tämä erilainen lumihiutale myös kumppanilta erikoisuutta tai jotain tiettyjä tiukasti rajattuja piirteitä. Ja toisinpäin. Keskivertotavis voi vallan hyvin pariutua erikoislumihiutaleen kanssa. Näissä on kyse molemminpuolisesta avoimuudesta ja suvaitsvaisuudesta pääasiassa. Mitään yleissääntöä ei ole, että kumppanin on oltava samanlainen tai yhtä harvinainen erikoisuus. Sivusta.

Rumasti sanottu tuo lumihiutale. Harva oikeasti erilainen mitenkään nauttii siitä että on erilainen, koska keskivertoihmisellä nyt vaan on niin paljon helpompaa. Ja samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten, joten.

I` m not a woman who needs a man.

I` m a woman what a man needs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ikinä ihastuisi. Kaikki harvalukuiset ihastukseni ovat olleet yksipuolisia. 🙁

-mies sivusta.

Ps. Terveiset ystävälle, menneelle, entiselle.

Kyllä sinäkin löydät vielä sen uniikin yksisarvisen joskus 💗 älä huoli ☺️

Tai sitten ei löydä. Ei missään ole luvattu, että jokaiselle on olemassa joku.

T. Realismin tuulahdus

Ei niin. Ja mitä erilaisempi itse on, sitä epätodennäköisempää on löytää joku.

Tämä. Mitä erilaisempi persoona, sitä epätodennäköisempää on edes löytää ketään kiinnostavaa, koska erilaisuus sananakin tarkoittaa harvinaista. Mutta siihen sopeutuu ja tilanteen hyväksyy, koska niin se vain on, vaikka kuka mitä muuta tahansa uskottelisikin.

Tämähän on kiinni lähinnä siitä, edellyttääkö tämä erilainen lumihiutale myös kumppanilta erikoisuutta tai jotain tiettyjä tiukasti rajattuja piirteitä. Ja toisinpäin. Keskivertotavis voi vallan hyvin pariutua erikoislumihiutaleen kanssa. Näissä on kyse molemminpuolisesta avoimuudesta ja suvaitsvaisuudesta pääasiassa. Mitään yleissääntöä ei ole, että kumppanin on oltava samanlainen tai yhtä harvinainen erikoisuus. Sivusta.

Puhuttiin ihastumisesta. Pariutua nyt voi kenen kanssa tahansa, jos se molemmille sopii. Tunteet sitten eri juttu.

Sivusta myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kirjoittaa mollaamisesta, kerronpa nyt aivan päinvastaisen kokemuksen mitä muilla naisilla on ollut. Koronapandemian edetessä jouduin osittaisiin etätöihin ja sosiaalinen kanssakäyminen väheni roimasti. Aloin selailla somea ja palstoja tauoilla. Eksyin tännekin ja silloin tällöin selailin. Sitten kerran tuli yhteensattuma, yksi kiinnostava mies jonka kanssa olin viikottain tekemisissä sanoi jotain ehkä ohimennen ja heti sen tilanteen perään tällä palstalla kaipaamisketjussa joku mies lähetti terkkuja, jotka sopivat kuvaan. Tuntui heti että ne olivat mulle. Aloin seurata ketjua ja samantapaisia viestejä oli usein, ne tuntuivat sopivan muhun ja aloin pilalla miettiä josko ne olisivat oikeasti mulle. Ensin se oli leikkiä omassa mielessä, mutta sitten aloin uskomaan siihen. Päätin kuitenkin olla varuiksi kuin ei mitään. Kun sitten taas nähtiin tämän miehen kanssa, hän hymyili ja kommentoi asuani. En itsekään pystynyt olemaan pokkana, vaikka olin päättänyt ja näin ikkunan heijastuksesta, että kasvoillani oli leveä hymy. Miehen käytös taas vahvisti luuloani lisää. Mietin kuitenkin edelleen välistä, että eihän tämä ole todennäköistä ja terkkujen lähettäjä voi olla kuka tahansa. Menin niin pitkälle, että keksin ystävättärelle tarinan missä muka jollekin muulle oli käynyt näin ja kysyin voiko hänen mielestä olla totta. Ystävättären mielestä oli mahdollista hyvinkin ja siitä sain lisää vettä myllyyni. Päätin silti pitää järjen päässä ja hoin itselleni, etten voi olla varma. Huomaamattani aloin kuitenkin innostua ja laittautua enemmän, kun tiesin että taas nähdään irl miehen kanssa. Laitoin hiuksia ja meikkasin, valitsitsin pukevat vaatteet yms. Maskit haittasivat jonkin verran tilanteiden tulkintaa. Selitin itselleni, että piristykseksi kun on pandemia ja kaikkea. Aloin hymyillä enemmän, joku jo huomauttikin siitä yhdessä etäkokouksessa ja sitten toinenkin muualla. Tilanne siitä jotenkin eskaloitui ja alkoi tuntua, että melkein kaikki posiviestit täällä on mulle, olivatpa sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Järjellä tiesin koko ajan, ettei ne kaikki mulle voi olla mitenkään mutta en saanut enää pois sitä tunnetta. Tätä vahvisti miehen käytös aina kun nähtiin etänä tai kasvokkain, vaikka ei suoraan mitään puhuttukaan tästä. 

Tilanne on edelleen meneillään, enkä vieläkään tiedä alkoiko se miehen terkuista täällä vai mun hymyilystä. Mulla on kieltämättä hyvä itsetunto muutenkin, mutta en arvannut että menisin tällaiseen mukaan.

Mulla oli yllättävän samankaltainen tilanne, jota kesti melkein vuoden. Sehän päättyi sitten siihen, että jouduin katsomaan vierestä sydän särkyneenä miehen kuhertelua kaverini kanssa.

Jopa sattui ikävästi, miten kaverisi siihen liittyi yhtäkkiä? Eihän näistä tietenkään voi tietää varmasti. Näkee mitä tästä seuraa, kaikkeen sitä mukaan menee.

Jos multa kysyt niin mies pelästyi sitä, että hänelle kehittyi ihan oikeita tunteita, joten vetäytyäkseen hän päätti loukata minua. Mutta tää on just sitä Me Naiset tason paskaa mitä me kaikki kerrotaan itsellemme.

Mä teen noin aina. Puren, kun joku pääsee henkiselle kosketusetäisyydelle. Mutta olen nainen, enkä puhu kuin omasta puolestani.

Sivusta siis

Tämä mun mies ei ole ainakaan vielä purrut, mutta hullua kun en tiedä alkoiko juttu niistä terkuista vai oliko ne jollekin muulle ja omin ne luuloissani.

Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on mistä alkoi, jos teidän juttu etenee.

Ei kai sillä ole väliä lopputuleman kannalta. Mua silti huvittaa, että menin tuollaiseen limboon jonkin terkkujen takia. Täällä eskaloituu omat luulot nopeasti varsinkin, jos saa vähänkin vahvistusta muualla. Toiset voi olla alttiimpia omimaan negaa ja toiset posia.