Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kaivatut on miehiä joten rintaliivikyssäri ei sovi tänne.

Minä kaipaan naista, tosin olen nainen itsekin. Siksi varmaan olen ne liivitkin nähnyt, ollaan vaihdettu vaatteita samassa tilassa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: minkäväriset rintaliivit kuvittelet kaivatullasi olevan?

Työpaikalla mustat. Tietos.

Niinkun olet tsiikannut pukuhuoneessa. Kyllä on nähty sekin🔝

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: minkäväriset rintaliivit kuvittelet kaivatullasi olevan?

Ne, jotka joskus näin, oli siniset. Ne sopi hyvin.

Ah, sinä tykkäät nauhoista, ylimääräisistä sellaisista:)

En kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minusta seksikkäintä miehessä on hänen aloitteellisuutensa enkä missään tapauksessa ottaisi miestä, jossa tätä piirrettä ei ole.

Tarkoittaako tuo, että kykenet syttymään miehestä aloitteellisuuden perusteella?

Jos, niin huh olen kateellinen! Eihän sitä olisi koskaan ollut mitään ongelmia miesjuttujen kanssa, jos pelkkä miehen aloitteellisuus saisi kiinnostumaan.

Ei tartte kävellä kuin raksatyömaan ohi -problem solved. Jos siis miesten aloitteellisuus sytyttää 😄

Vttu mitä lapsellista saivartelua. Antakaa ap:n tykätä millaisista miehistä tykkää. Luultavasti ei syty Ainoastaan aloiteellisista miehistä. 

Temper, temper! Ihan kuin nyt oikeesti liikuttaisi ketään, minkälaisista miehistä ap. tykkää. Tämä ja kaikki muut palstat suorastaan elää saivartelusta, sehän tämän homman suola. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Haluan sut.....

Millä tavalla? Miten? Haluta voi monella tapaa 😔

🌈, miksi täällä mutta ei oikeita viestejä oikeassa elämässä?

Ah, sinä tykkäät nauhoista, ylimääräisistä sellaisista:)[/quote]

En kyllä.[/quote]

Suomen kieli on hämmentävän kaunista semanttisesti. Oksymoron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on epäreilu edelleen... ärsyttää oikein...miten aina osaatkin sen taidon...

Minkä taidon?

Olla ärsyttävä

En ois todennäköisesti niin ärsyttävä, jos tunnettais paremmin irl. Ainakaan mun läheiset ja kaverit ei ikinä sano mua ärsyttäväksi. Mutta tällainen loputon epätietoisuus asioista ja loputon tulkitseminen ärsyttää itseänikin. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt, jos tiedät meneväsi. Milloin?

Tuskin kaivattusi, mutta kesällä poistun muualle. Menen aina, koskaan en jää. Pitää pysyä liikkeessä, jotta jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään sitä, miten monet miehet tuttavapiirissäni ampuvat itseään jalkaan ihan turhaan. Olen nätti ja monen seksikkäänäkin pitämä nainen. Tuttavamiehet eivät lähesty minua, koska heistä monesta näkee, että vaikka he ovat ihastuneita, he ovat tulleet siihen lopputulokseen, ettei heillä olisi kuitenkaan mahdollisuuksia. Ja silti tiedän itsestäni sen, että jokaisella heillä on ollut mahdollisuus. Ollut. Jokaisella miehellä nimittäin on se aikaikkuna. Toisilla se ikkuna on isompi ja toisilla pienempi, mutta kaikilla se on. Mutta jos mies ei käytä sitä hyväkseen ja ikkuna sulkeutuu, ei se tule enää koskaan avautumaan uudestaan.

Olen ollut moneenkin tuttavamieheeni ihastunut, joihinkin päiviä, toisiin viikkoja, muutamiin kuukausia ja pariin jopa vuosia. Mutta miltei jokainen heistä on yrittänyt liian myöhään. Se orastava ihastus sisälläni on jo kuollut heidän viimein huomatessaan ihastuksensa tai kerätessään rohkeutensa lähestyä. Eikä sitä saa enää takaisin, vaikka miten yrittäisi. Kun sen miehen mahdollisuus on mennyt ohi, se on mennyt ohi.

Tajusin, että tällä konseptilla on itseasiassa nimikin. "Eskalaatioikkuna". Ihan jokaisella miehellä on se mahdollisuus, vaikka kuinka pikkuriikkinen, joka tulee käyttää ennen eskalaatioikkunan sulkeutumista. Suurin osa omista tuttavamiehistäni hukkaa nämä mahdollisuudet. Älkää se hutkatko niitä omissa tapauksissanne.

Mikset sinä ole lähestynyt jos huomaat kiinnostuksen?

Koska tämä on se prinsessa joka aina jankuttaa täällä kuinka miehen kuuluu tehdä aloite. Muuten suhde on tuhoon tuomittu. Sivusta,

Eskalaatioikkunat harvinaistuu sitä mukaan kun oppii mitä suhteiltaan haluaa ja tarvitsee. Sivummalta.

Niin. Monet ihastumiset täysin vääriin miehiin -- miehiin, jotka eivät ole lähestyneet minua -- ovat opettaneet minulle, mitä oikeasti kumppanissa tarvitsen.

Sama. Tosin moni olisi lähestymisestä huolimatta saanut ne pakit hommattua ihan omalla kurjalla käytöksellään.

”Ei tartte kävellä kuin raksatyömaan ohi -problem solved. Jos siis miesten aloitteellisuus sytyttää 😄”

En laskisi tuollaista aloitteellisuudeksi, koska jos ne raksa-äijät jotain huomioisikin, niin ei ne sieltä varmaankaan juttelemaan ja treffeille tule pyytämään.

Aloitteellisuus ja tuntemattoman ohimennen huomiointi on eri juttuja.

Tosin kokematta itselläni kai kokonaan tuo raksatyömaan ohi käveleminen, joten en osaa varmaksi sanoa miten ne toimii.

Kaivattuni luultavasti pitää aloitteellisista miehistä, koska itse on täysin pihalla aloitteiden teossa ja muutenkin sosiaalisesti hieman outo. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikki eksänsä ruskeita ja tummia poikia ole olleet. Tai edes kukaan heistä. 🤔

Isä oli todella vahva persoona ja välinpitämätön meitä lapsia kohtaan paitsi raivarissa tai komentaessaan. Miesten lähestymisyritys alkaa usein tiukalla tuijotuksella minkä kai alitajuisesti yhdistän tuohon ja nöyränä en sitten uhmaa vaan käännän kiltisti pääni pois. Tää on toistunut jo niin monta kertaa ja tapahtuu refleksinomaisesti etten keksi muuta. Itselleni on luonnollisempaa lähestyä kuin tulla lähestytyksi ja kai tuo isäsuhde on sitten vaikuttanut niin paljon, että aina ekana huomiota saadessani mietin mikä tyypissä on vikana kun näkee mut. Tuntuu, että pitäisi ansaita huomio tai sille ei ole syytä. Tai sitten ahdistun tai muuta yhtä tervettä päänsisäistä toimintaa tapahtuu kun mua lähestytään. Tämä nyt kun jotkut on ehdottomasti sitä mieltä, että miehen pitää lähestyä ja itsellä vaan tapahtuu yllä kuvattu hämmennys päässä. Pitäis harjoitella tätäkin taitoa, mutta tuppaa miehet suuttumaan kun käännän pääni, vilkuilen, käännän pääni jne. Yritän tarkkailla mielialaa ja toinen ehtii turhautua ennen kuin ehdin koota itseni. Näin menee suunnilleen joka kerta kun mua melkein lähestytään. Eivät yritä toista kertaa lähestyä ihan ymmärrettävästi. En vain osaa ottaa kiinnostusta vastaan rennosti ja luonnollisesti. Siksi monesti itse lähestyn niitä kiinnostavia.

Vierailija kirjoitti:

Gallup: lähtisitkö kaivattusi kanssa autolla ajelulle? Millaisella saisit(tai hän saisi) kyytiä?

Lähtisin. Veisin hänet kesäpäiväksi Padvaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaivattuni luultavasti pitää aloitteellisista miehistä, koska itse on täysin pihalla aloitteiden teossa ja muutenkin sosiaalisesti hieman outo. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikki eksänsä ruskeita ja tummia poikia ole olleet. Tai edes kukaan heistä. 🤔

Kammottavuudessaan niin kauhea kommentti, että täytyi ääneen naurahtaa. Eihän kukaan sano tällaisia tosissaan? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan sut.....

Millä tavalla? Miten? Haluta voi monella tapaa 😔

Kokonaan

V ❤️

Vierailija kirjoitti:

Ihanalle S- naiselle hyvää yötä ❤

Kiitti, hyvää yötä sinullekkin ihana mies💝

Vierailija kirjoitti:

Isä oli todella vahva persoona ja välinpitämätön meitä lapsia kohtaan paitsi raivarissa tai komentaessaan. Miesten lähestymisyritys alkaa usein tiukalla tuijotuksella minkä kai alitajuisesti yhdistän tuohon ja nöyränä en sitten uhmaa vaan käännän kiltisti pääni pois. Tää on toistunut jo niin monta kertaa ja tapahtuu refleksinomaisesti etten keksi muuta. Itselleni on luonnollisempaa lähestyä kuin tulla lähestytyksi ja kai tuo isäsuhde on sitten vaikuttanut niin paljon, että aina ekana huomiota saadessani mietin mikä tyypissä on vikana kun näkee mut. Tuntuu, että pitäisi ansaita huomio tai sille ei ole syytä. Tai sitten ahdistun tai muuta yhtä tervettä päänsisäistä toimintaa tapahtuu kun mua lähestytään. Tämä nyt kun jotkut on ehdottomasti sitä mieltä, että miehen pitää lähestyä ja itsellä vaan tapahtuu yllä kuvattu hämmennys päässä. Pitäis harjoitella tätäkin taitoa, mutta tuppaa miehet suuttumaan kun käännän pääni, vilkuilen, käännän pääni jne. Yritän tarkkailla mielialaa ja toinen ehtii turhautua ennen kuin ehdin koota itseni. Näin menee suunnilleen joka kerta kun mua melkein lähestytään. Eivät yritä toista kertaa lähestyä ihan ymmärrettävästi. En vain osaa ottaa kiinnostusta vastaan rennosti ja luonnollisesti. Siksi monesti itse lähestyn niitä kiinnostavia.

Vilkuilu ja katseen pois kääntäminen on ihan perusjuttuja silmäpelissä ja hetkissä ennen lähestymistä, tai muuten vaan katselussa.

Ei pitäisi olla aihe suuttumukseen kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt, jos tiedät meneväsi. Milloin?

Tuskin kaivattusi, mutta kesällä poistun muualle. Menen aina, koskaan en jää. Pitää pysyä liikkeessä, jotta jaksaa.

Unohdat siis hänet noin vain?