Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisia nyt tulee ja menee ja niitä voi olla jopa parikin kerralla. Vaikka joidenkin välillä on jotain pientä flirttiä, että kiinnostusta olisi, niin ei siinä olla missään suhteessa vielä, tai sitouduttu mihinkään. Vihjailusta ja flirtistä on pitkä matka todellisiin tunteisiin, jotka perustuu muuhunkin kuin pinnalliseen viehätykseen. Suorasta kahdenvälisistä keskusteluista ne tunteet vasta voi alkaa syntymään, kun toisen persoonaan tutustuu. Aika paha, jos parista hymystä lähtee jo haaveilemaan jostain elämää suuremmasta rakkaustarinasta.

Eiköhän anneta taas kaikkien ihmisten olla sellaisia, kuin ovat. Mitä pahaa siinä on, vaikka parista hymystä alkaa haaveilemaan elämää suuremmasta rakkaustarinasta? Eikö ole vain positiivista, jos toinen on jo heti alkuun sitoutunut tosissaan?

ei se aina ole pelkkää positiivista ihastumista toisille ei vaan mene jakeluun ,että EI kiitos ja ,että hymy EI tarkoittanut mitään

En voi kuvitellakaan kuinka ahdistavalta tuntuisi tietää, että joku nainen jolle on antanut pakit vuosia sitten yhä kirjoittaisi rakkauskirjeitä minulle päivittäin, oli ne sitten netissä tai kirjoituspöydän laatikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdatko ymmärtää kuinka paljon kaipaa turvallisuutta ja sinua lähelleni nyt. Yritän nousta jälleen jaloilleni, mutta yksin sekin on kovin vaikeaa. Juuri siksi yritin avata solmuja jotta voimme rakentaa vankasti. Rampautin kai lopulta kaiken ja en ajatellut sinun tunteita. Mulla olisi niin paljon ollut puhuttavaa. Juuri sinun kanssasi uskaltaisin rakentaa. Yhdessä loisimme kodin joka ei tarvitse sanoja. Riittäisi turva tietoisuus toisesta. Mutta lopulta minulle riittää että olet onnellinen. Juuri sitä olisin kanssasi nyt vain suoritan elämää. Rakennan enää unelmia kaupassa kivien keskellä ja lautojen tuoksuissa ainakin punaista. Yksinäistä sielä tänäänkin on mutta josko kohtaisin onnea ja löytäisin lisää puuhamista ainakin yritän katsos eteenpäin.

Voisitko palata takaisin siihen toiseen tositarkoituksella lankaan? Mä en jaksa näitä joka päivä.

Taisit juuri varmistaa, että kirjoitan jatkossa tänne. Vaikka osuitkin väärään 'tietäessäsi' kirjoittajan 😂 Miksi ihmeessä ei voi vain hypätä yli. Tällaiset aidot viestit ovat paöjon kivempaa luettavaa kuin esimerkiksi nuo sinun ilkeilysi.

Mua ei ole koskaan hetkeäkään ihmetyttänyt miksei tämä mies sinulle lämpene.

Kiitos tiedosta 😆 Mitähän sinä teet täällä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos täytyy rakentaa itsestään vahvaa ja pärjäävää, ja pyrkii siihen ettei koskaan tarvitse toisen ihmisen apua mihinkään, ei ole oikeasti vahva.

Hyvä, jos löytää turvaa toisesta ihmisestä.

Taustalla on hyvinkin traumaattisia kokemuksia, tuntematon. Mutta kyllä mavessakin kiskon 120 kiloa.

Mavet ei liity ihmisen henkiseen vahvuuteen mitenkään, ja niin ajattelinkin että traumoista kumpuavaa tuollainen, kun täytyy suojata itsensä ja rakentaa itsestä pärjäävä.

Selviytymiskeino. Hyvä jos siitä vaiheesta pääsee vaikkapa rakastumisen avulla eteenpäin 👍

Ja ylipäätään siistiä, kun pärjää traumoista huolimatta.

En missään vaiheessa viitannutkaan pelkkään henkiseen vahvuuteen. Vahvuuden rakentaminen on ollut aika lailla kokonaisvaltaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos täytyy rakentaa itsestään vahvaa ja pärjäävää, ja pyrkii siihen ettei koskaan tarvitse toisen ihmisen apua mihinkään, ei ole oikeasti vahva.

Hyvä, jos löytää turvaa toisesta ihmisestä.

Taustalla on hyvinkin traumaattisia kokemuksia, tuntematon. Mutta kyllä mavessakin kiskon 120 kiloa.

Mavet ei liity ihmisen henkiseen vahvuuteen mitenkään, ja niin ajattelinkin että traumoista kumpuavaa tuollainen, kun täytyy suojata itsensä ja rakentaa itsestä pärjäävä.

Selviytymiskeino. Hyvä jos siitä vaiheesta pääsee vaikkapa rakastumisen avulla eteenpäin 👍

Ja ylipäätään siistiä, kun pärjää traumoista huolimatta.

Ihan itse pitää päästä niistä eteenpäin, vain heikot vivuttaa.

Voisinpa olla sun sylissä nyt. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Decency? Onko joku liian suora?

Tarkoittaen soveliasta käytöstä, yleensäkin. Kohteliaisuutta ja muiden huomioon ottamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan kokenut molemminpuolisia tunteita (tai no kerran ehkä, mut oltiin aika ujoja molemmat - hyvät muistot kuitenkin jäi ja se mies oli heittämällä ihanin jonka kanssa olen ollut)

Kauheinta siinä ei kuitenkaan ole tuo etten ole saanut kunnollista vastakaikua, vaan se, miten olen jäänyt mässäilemään asialla mielessäni (”olen niin epäseksikäs, hän ei halua minua, en ole haluttava, en saa seksiä, olen vastenmielinen/nolo yms.”), toivomaan että joku muuttuisi ja seurailemaan minkälaisista naisista se sitten tykkää, eli heitellyt kauhalla suolaa haavoihin ja iskenyt itse puukkoja sydämeen.

Jos joskus vielä voimakkaasti ihastun ja huomaan, ettei tunne ole molemminpuolinen tai että olen suorastaan epähaluttava tyyppi sen ihastuksen silmissä (eli hän on mieluummin muiden kanssa eikä halua minua fyysisesti sen kummemmin), niin teen saman tien kaikkeni etten jää märehtimään raunoille.

Luulen, että se sujuisi jopa aika smoothisti, koska on jo niin syvät traumat ja vastenmielisyys siitä märehtimisestä.

Ei todellakaan kannata alkaa vertailemaan itseään muihin naisiin, joista mies on kiinnostunut. Kyse ei ole toisen huonommuudesta vaan siitä sopivuudesta.

Ei niin, mutta opin tuon kantapään kautta vasta liian myöhään.

Tai olisin minä tuon tietysti tiedostanut kaverin kertomana jo teinityttönä (ainahan sitä näkee vierestä selkeämmin ja osaa muita neuvoa paremmin :D), mutta omaan perssseeseen kun pään menee pistämään niin aika syvälle sinne voi upota ja velloksia kaiken maailman jutuissa joita ei normaalisti pitäisi millään tavalla järkevinä.

Olen ihastunut ”kaivatun” jälkeen kerran vähän kevyemmin, mutta se oli helpompi juttu, kun siinä oli tietyt asiat joiden vuoksi ei ollut mitään vaaraa joutua pinnan alle sekoilemaan tai saada kolhua sydämeensä ainakaan sen syvemmin.

Ja sitten toisen kerran ihastuin silleen tosi kevyesti kahden viikon ajaksi tyyppiin, jonka todellinen naismaku sitten lähinnä huvitti kun se selvisi.

Tämä jälkimmäinen oli lähinnä opetus / muistutus, ei mitään syvempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisia nyt tulee ja menee ja niitä voi olla jopa parikin kerralla. Vaikka joidenkin välillä on jotain pientä flirttiä, että kiinnostusta olisi, niin ei siinä olla missään suhteessa vielä, tai sitouduttu mihinkään. Vihjailusta ja flirtistä on pitkä matka todellisiin tunteisiin, jotka perustuu muuhunkin kuin pinnalliseen viehätykseen. Suorasta kahdenvälisistä keskusteluista ne tunteet vasta voi alkaa syntymään, kun toisen persoonaan tutustuu. Aika paha, jos parista hymystä lähtee jo haaveilemaan jostain elämää suuremmasta rakkaustarinasta.

Eiköhän anneta taas kaikkien ihmisten olla sellaisia, kuin ovat. Mitä pahaa siinä on, vaikka parista hymystä alkaa haaveilemaan elämää suuremmasta rakkaustarinasta? Eikö ole vain positiivista, jos toinen on jo heti alkuun sitoutunut tosissaan?

ei se aina ole pelkkää positiivista ihastumista toisille ei vaan mene jakeluun ,että EI kiitos ja ,että hymy EI tarkoittanut mitään

En voi kuvitellakaan kuinka ahdistavalta tuntuisi tietää, että joku nainen jolle on antanut pakit vuosia sitten yhä kirjoittaisi rakkauskirjeitä minulle päivittäin, oli ne sitten netissä tai kirjoituspöydän laatikossa.

💔 Kirjaimellisesti rikki oleva sydämeni hajosi juuri vähän lisää... sivusta

Olisitpa kanssani mies. Voitaisiin tunnelmoida myrskypäivää lämpöisen viltin alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan kokenut molemminpuolisia tunteita (tai no kerran ehkä, mut oltiin aika ujoja molemmat - hyvät muistot kuitenkin jäi ja se mies oli heittämällä ihanin jonka kanssa olen ollut)

Kauheinta siinä ei kuitenkaan ole tuo etten ole saanut kunnollista vastakaikua, vaan se, miten olen jäänyt mässäilemään asialla mielessäni (”olen niin epäseksikäs, hän ei halua minua, en ole haluttava, en saa seksiä, olen vastenmielinen/nolo yms.”), toivomaan että joku muuttuisi ja seurailemaan minkälaisista naisista se sitten tykkää, eli heitellyt kauhalla suolaa haavoihin ja iskenyt itse puukkoja sydämeen.

Jos joskus vielä voimakkaasti ihastun ja huomaan, ettei tunne ole molemminpuolinen tai että olen suorastaan epähaluttava tyyppi sen ihastuksen silmissä (eli hän on mieluummin muiden kanssa eikä halua minua fyysisesti sen kummemmin), niin teen saman tien kaikkeni etten jää märehtimään raunoille.

Luulen, että se sujuisi jopa aika smoothisti, koska on jo niin syvät traumat ja vastenmielisyys siitä märehtimisestä.

Ei todellakaan kannata alkaa vertailemaan itseään muihin naisiin, joista mies on kiinnostunut. Kyse ei ole toisen huonommuudesta vaan siitä sopivuudesta.

Ei niin, mutta opin tuon kantapään kautta vasta liian myöhään.

Tai olisin minä tuon tietysti tiedostanut kaverin kertomana jo teinityttönä (ainahan sitä näkee vierestä selkeämmin ja osaa muita neuvoa paremmin :D), mutta omaan perssseeseen kun pään menee pistämään niin aika syvälle sinne voi upota ja velloksia kaiken maailman jutuissa joita ei normaalisti pitäisi millään tavalla järkevinä.

Olen ihastunut ”kaivatun” jälkeen kerran vähän kevyemmin, mutta se oli helpompi juttu, kun siinä oli tietyt asiat joiden vuoksi ei ollut mitään vaaraa joutua pinnan alle sekoilemaan tai saada kolhua sydämeensä ainakaan sen syvemmin.

Ja sitten toisen kerran ihastuin silleen tosi kevyesti kahden viikon ajaksi tyyppiin, jonka todellinen naismaku sitten lähinnä huvitti kun se selvisi.

Tämä jälkimmäinen oli lähinnä opetus / muistutus, ei mitään syvempää.

Suurin osa miehistä on aivan helvetin pinnallisia, vaikka mitä esittäisivät. Olen hiljattain pudottanut useamman kymmenen kiloa painoa ja se ikävin asia on ollut huomata, miten tuttavamiehet yhtäkkiä kiinnostuvat ja kohtelevat paljon paremmin. Totta kai sen tiesi muutenkin, mutta että sillä oikein läimäistään vertauskuvallisesti kasvoihin, se on ollut inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan kokenut molemminpuolisia tunteita (tai no kerran ehkä, mut oltiin aika ujoja molemmat - hyvät muistot kuitenkin jäi ja se mies oli heittämällä ihanin jonka kanssa olen ollut)

Kauheinta siinä ei kuitenkaan ole tuo etten ole saanut kunnollista vastakaikua, vaan se, miten olen jäänyt mässäilemään asialla mielessäni (”olen niin epäseksikäs, hän ei halua minua, en ole haluttava, en saa seksiä, olen vastenmielinen/nolo yms.”), toivomaan että joku muuttuisi ja seurailemaan minkälaisista naisista se sitten tykkää, eli heitellyt kauhalla suolaa haavoihin ja iskenyt itse puukkoja sydämeen.

Jos joskus vielä voimakkaasti ihastun ja huomaan, ettei tunne ole molemminpuolinen tai että olen suorastaan epähaluttava tyyppi sen ihastuksen silmissä (eli hän on mieluummin muiden kanssa eikä halua minua fyysisesti sen kummemmin), niin teen saman tien kaikkeni etten jää märehtimään raunoille.

Luulen, että se sujuisi jopa aika smoothisti, koska on jo niin syvät traumat ja vastenmielisyys siitä märehtimisestä.

Ei todellakaan kannata alkaa vertailemaan itseään muihin naisiin, joista mies on kiinnostunut. Kyse ei ole toisen huonommuudesta vaan siitä sopivuudesta.

Ei niin, mutta opin tuon kantapään kautta vasta liian myöhään.

Tai olisin minä tuon tietysti tiedostanut kaverin kertomana jo teinityttönä (ainahan sitä näkee vierestä selkeämmin ja osaa muita neuvoa paremmin :D), mutta omaan perssseeseen kun pään menee pistämään niin aika syvälle sinne voi upota ja velloksia kaiken maailman jutuissa joita ei normaalisti pitäisi millään tavalla järkevinä.

Olen ihastunut ”kaivatun” jälkeen kerran vähän kevyemmin, mutta se oli helpompi juttu, kun siinä oli tietyt asiat joiden vuoksi ei ollut mitään vaaraa joutua pinnan alle sekoilemaan tai saada kolhua sydämeensä ainakaan sen syvemmin.

Ja sitten toisen kerran ihastuin silleen tosi kevyesti kahden viikon ajaksi tyyppiin, jonka todellinen naismaku sitten lähinnä huvitti kun se selvisi.

Tämä jälkimmäinen oli lähinnä opetus / muistutus, ei mitään syvempää.

Suurin osa miehistä on aivan helvetin pinnallisia, vaikka mitä esittäisivät. Olen hiljattain pudottanut useamman kymmenen kiloa painoa ja se ikävin asia on ollut huomata, miten tuttavamiehet yhtäkkiä kiinnostuvat ja kohtelevat paljon paremmin. Totta kai sen tiesi muutenkin, mutta että sillä oikein läimäistään vertauskuvallisesti kasvoihin, se on ollut inhottavaa.

Onhan tuo karua, mutta en tiedä liittyykö sukupuoleen?

Varmaan miehelläkin on enemmän valinnanvaraa ja viehättää useampia naisia, jos karistaa ylipainoa pois.

Itselläni on sellaiset elintavat, ettei lihavan miehen elintavat ja minun elintavat oikein sopisi yhteen, enkä kyllä visuaalisestikaan viehäty isokokoisista miehistä.

Makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisia nyt tulee ja menee ja niitä voi olla jopa parikin kerralla. Vaikka joidenkin välillä on jotain pientä flirttiä, että kiinnostusta olisi, niin ei siinä olla missään suhteessa vielä, tai sitouduttu mihinkään. Vihjailusta ja flirtistä on pitkä matka todellisiin tunteisiin, jotka perustuu muuhunkin kuin pinnalliseen viehätykseen. Suorasta kahdenvälisistä keskusteluista ne tunteet vasta voi alkaa syntymään, kun toisen persoonaan tutustuu. Aika paha, jos parista hymystä lähtee jo haaveilemaan jostain elämää suuremmasta rakkaustarinasta.

Eiköhän anneta taas kaikkien ihmisten olla sellaisia, kuin ovat. Mitä pahaa siinä on, vaikka parista hymystä alkaa haaveilemaan elämää suuremmasta rakkaustarinasta? Eikö ole vain positiivista, jos toinen on jo heti alkuun sitoutunut tosissaan?

ei se aina ole pelkkää positiivista ihastumista toisille ei vaan mene jakeluun ,että EI kiitos ja ,että hymy EI tarkoittanut mitään

En voi kuvitellakaan kuinka ahdistavalta tuntuisi tietää, että joku nainen jolle on antanut pakit vuosia sitten yhä kirjoittaisi rakkauskirjeitä minulle päivittäin, oli ne sitten netissä tai kirjoituspöydän laatikossa.

💔 Kirjaimellisesti rikki oleva sydämeni hajosi juuri vähän lisää... sivusta

Täällä sama ja sivusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin ihailen kaikinpuolin upeaa ja hienoa naista. Hän tuo hyvää energiaa kaikkialle. Niitä harvoja ihmisiä, joita katson hieman yläviistoon.

Onko hän sinua pidempi?

Oletan sinun ymmärtäneen kielikuvan, joten. Hän naiseksi pitkä ja olemme aika lailla saman pituisia. Asia, jolla ei ole minulle yhtään mitään merkitystä, joten en ole siihen kiinnittänyt tarkemmin huomiota. Sanoisin näppituntumalta olevani hieman pidempi.

Miten pitkä olet? Noin 170 cm? Olisitpa hän..

Sori, melkein 10cm pidempi.

Ok, ohi meni. T. Nainen 170 cm

Olet keskimittainen nainen. Miksi kuvittelisit sen koskevan itseäsi?

Joo toki on paljon minua pidemmpiä - jopa 190 senttisiä naisia. Moni kuitenkin sanoo pitkäksi ja olen useimpia ystäviäni ja työkavereita pidempi niin siksi monesti tulee ajateltua itseään pitkänä. Korisjengissä olisin varmaan korkeintaan keskimittainen.

Olet keskimittainen ja ihmiset on kaiketi sitten ympärilläsi poikkeuksellisen lyhyitä, jos sinä vaikutat pitkälle. 

Olen saman pituinen kuin kirjoittaja (170 cm) ja koska olen muutenkin kookas, tunnen itseni jatkuvasti muita isommaksi. Kun on muutaman sentin pidempi mutta paljon lihaksikkaampi, siitä tulee sellainen havainnointivääristymä.

Minä taas olen hoikka ja kapearakenteinen ja moni on sanonut siitä tulevan pitkän vaikutelman. En tiedä, miten olisi, jos olisin rotevampi.

-Se toinen 170 cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 85

Sinä olit teini ja sulla oli varmaan takatukka, kunnes vaihdoit jenkkisiiliin. Vai mitä? Mulla oli vuonna 85 lyhyeksi kynitty poikatukka, kiitos äidin.

Olet niin ihana mies… rakastan sinua.

ehkä y ❤

Vierailija kirjoitti:

Olisko jo aika herätä todellisuuteen? Mies varmaan pitää susta samalla tavalla kuin rammoista koiranpennuista tykätään, mutta ei se sinua halua.

Heräsin kyllä 🙄💔

Pituusero on alle 20 mutta enemmän kuin 15 senttiä. Arvio.

Vierailija kirjoitti:

Pituusero on alle 20 mutta enemmän kuin 15 senttiä. Arvio.

Oletko mies? Tämä voisi olla sinulta…

Laita WA jos olet Helsingissä, ystäväni 🥂