Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen mielikuvitusmaailma sulla on?
25.08.2015 |
Eikö kaikilla ole joku päänsisäinen paikka, johon vetäydytään aina silloin tällöin? Itse vietän omassa maailmassani paljonkin aikaa. Se on olllut sama lapsesta asti. Olen nyt lähes 30. Mulla on valtameriä, mantereita, eri kulttuureita, ihmisapinoita, teknologiaa, joka ei nykyään ole mahdollista ja ennen kaikkea ystäviä. Jännää, etten tunnu hallitsevan tuota maailmaa kovin hyvin. Olen seikkailija, en jumala. En mahda mitään sisällissodille tai rotusorrolle. En voi enää muuttaa kulttuureita tai uskontoja, joita on monia.
En ole koskaan aktiivisesti keksinyt mitään. Tää vain tulee mulle. Menen tuohon maailmaan usein. En pärjää ilman sitä, tai ilman niitä ystäviä. Joskus oikean maailman ongelmat jotenkin peilaantuu myös tuonne sisäiseen maailmaan vastoin tahtoani, johonkin uuteen muotoon, mutta kun ratkaisen ne sisäisessä maailmassa, tiedän, mitä mun pitää tehdä ulkoisessa.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:21"]Maapallo on yhteinen koti.
[/quote]
Maapallo ja Pääpallo.
Ap
Minä olen mielikuvituksessani tärkeän näköinen juristi kynähameessa ja valkoisessa kauluspaidassa, miestyökaverit vie mua kilvan luonaalle. Heitän bleiserin harteilleni ja suostun. Iltaisin saavun ylelliseen asuntooni. Välillä harrastan kuumaa seksiä tumman salaperäisen miehen kanssa.
On.. jos joltakin nii minulta ei puutu mielikuvitusta "D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:27"]Minä olen mielikuvituksessani tärkeän näköinen juristi kynähameessa ja valkoisessa kauluspaidassa, miestyökaverit vie mua kilvan luonaalle. Heitän bleiserin harteilleni ja suostun. Iltaisin saavun ylelliseen asuntooni. Välillä harrastan kuumaa seksiä tumman salaperäisen miehen kanssa.
[/quote]
Ja olen siis oikeasti kotimamma, koulutkin kesken
Linnoja, taisteluita, upeita vuoristoja, vesiputouksia, ylipäätään maagisen oloisia paikkoja.
Olen yleensä vahva soturi, joka haluaisi näyttää herkän puolen muttei voi. Joudun usein taisteluihin, joista selviän täpärästi, mutta vaikeasti loukkaantuneena.
Suojelen heikompia, ja olen tuomittu yksin oloon. Elän myöskin eri vuosisadolla (aikapyörteen, kirouksen etc vuoksi).
Joskus olen myös koira tai lohikäärme, tai "muuntautuja".
Tykkään elää omassa maailmassani, koska se on minun maailmani, jossa voin olla mitä vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:27"]Minä olen mielikuvituksessani tärkeän näköinen juristi kynähameessa ja valkoisessa kauluspaidassa, miestyökaverit vie mua kilvan luonaalle. Heitän bleiserin harteilleni ja suostun. Iltaisin saavun ylelliseen asuntooni. Välillä harrastan kuumaa seksiä tumman salaperäisen miehen kanssa.
[/quote]
Ja olen siis oikeasti kotimamma, koulutkin kesken
[/quote]
Söpöä. :3
Ap
Lapsena kun koulu kyllästytti kuvittelin koulupäivän tuntien olevan ison ja vihamielisen robotin osia, jonka joku paha tiedemies oli rakentanut. Aina kun yksi tunti kului, robotti menetti yhden raajan tai muun osan ja taistelu kääntyi lopulta minun voitokseni.
-Mies 29v + 1v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:35"]Linnoja, taisteluita, upeita vuoristoja, vesiputouksia, ylipäätään maagisen oloisia paikkoja.
Olen yleensä vahva soturi, joka haluaisi näyttää herkän puolen muttei voi. Joudun usein taisteluihin, joista selviän täpärästi, mutta vaikeasti loukkaantuneena.
Suojelen heikompia, ja olen tuomittu yksin oloon. Elän myöskin eri vuosisadolla (aikapyörteen, kirouksen etc vuoksi).
Joskus olen myös koira tai lohikäärme, tai "muuntautuja".
Tykkään elää omassa maailmassani, koska se on minun maailmani, jossa voin olla mitä vaan :)
[/quote]
Itse en onneksi ole omalla Pääpallollani yksinäinen. Tai me ollaan erakkoja yhdessä ystävieni kanssa (oikeassa elämässä mulla ei ole ketään). Joskus koitin olla jonkinlainen profeetta, mutta eihän se oikein onnistunut. Porukka oli liian idioottimaista kuunnellakseen. Itse loukkaannun lähinnä vain silloin kun olen oikeastikin heikoilla. Krapula ei yleensä herätä sympatioita. XD
Ap
Tykkään "kirjoittaa" tarinaa, kun käyn vaikka kävelyllä, mutta en ole noin tarkkaan ajatellut. Yleensä mietin sitä maailmaa eri hahmojen näkökulmasta. Eri päivinä voi olla eri näkökulma. Nyt olen jo nelikymppinen, enkä huolien takia ole enää niin aktiivisesti jaksanut sitä ajatella. Olisi pitänyt kirjoittaa oikeasti ylös niitä tarinoita.
Kiva kuitenkin kuulla sinun maailmastasi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on vilkas ja-laaja mielikuvitusmaailma josta tämä palstakin toisinaan saa oman osuutensa erilaisina provoina :D
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:41"]Lapsena kun koulu kyllästytti kuvittelin koulupäivän tuntien olevan ison ja vihamielisen robotin osia, jonka joku paha tiedemies oli rakentanut. Aina kun yksi tunti kului, robotti menetti yhden raajan tai muun osan ja taistelu kääntyi lopulta minun voitokseni.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Mä kuvittelen joskus olevani sekopäinen tiedemies, mutta se on erillään tuosta isommasta maailmasta. Se voi olla aika jännittävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuvittelen aina tulevaisuuteen, miten mulle selviää et mies on pettänyt mua, jään kolmen tytön yh:ksi, laihdun upeaksi, musta tulee todellinen selviytyjä jota kaikki miehet haluaa, ja mun ex vaan parkuisi mun perään eikä menisi elämässä eteenpäin. Sit alankin miettimään, miten kamalaa olisi jos toi mun rakas mies pettäisi mua ja meidän ihana perhe hajoaisi, ja lopetan kuvittelun.
Minä kuvittelen joutuvani avaruusolentojen kaappaamaksi/pelastamaksi ja sitten tapahtuu kaikkea jännää, kuten että kommunikointi tapahtuu ajatusten välityksellä, tai palaan takaisin maapallolle 200 vuoden päästä, tai alienit pakottavat minut uuden ihmisrodun kantaäidiksi.
Minun maailmani on pääosin tyhjä ihmisistä. Siellä ei koskaan odota kukaan, mutta voin ottaa mukaan kenet vain oikean ihmisen tai odottaa millaisia kohtaan, jos vain kuuntelen. Nautin maailmoissani aisteista, en ihmisistä niinkään.
On tietyjä paikkoja, joista yleensä aloitan. Jos haluan olla rauhassa, levätä tai rentoutua tai jos haluan itkeä yksin, menen rannalleni. Se on sellainen maalauksellinen poukama, jossa on sileätä hiekkaa ja pyöreitä valkoisia kiviä. Usein myös purjelaivoja horisontissa. Siellä olen usein kuunnellut lasten lapsuutta ja tuntenut heidät vielä pieninä sylissäni.
Joskus haluan katsella ihmisiä kuulla katuhälyä ja haistella kaikenlaista. Silloin menen "intiaan", jossa minulla on palatsi. Katukyltit on kirjoitettu kiemuraisilla kirjaimilla ja on aina kauhean kuuma, ihmisten ranteissa ja nilkoissa helisee helyjä ja tuulessa on mausteita. Minulla on kultaiset sandaalit, jotka tarpeeksi kuljeskeltuani jätän lopulta palatsin portaiden eteen. Pesen käteni seinustalla olevassa suihkulähteessä, sekin on kultaa ja sen vesi huikaisevan puhdasta. - Tämän palatsin olen kuvitellut äärimmäisen tarkasti, pölystä ja matoista alkaen. Muistan millaisia tauluja on seinillä, millaisia lasimaalauksia ikkunoissa... ne kaikki olen maalannut mielikuvilla. Ja se palatsi on loputon, huone toisensa jälkeen kaikkea mitä vain sinne kuvittelen. Olen vasta alussa. Yhdessä huoneessa soitetaan sinfoniaa, jonka sinne sävelsin. Orkesterini soittaa ajatuksen voimalla.
Kolmas paikka on villiintynyt puutarha. Sen maapohjaa peittää takkuinen köynnöskasvisto ja siellä on uskomattoman paljon kasveja, perhosia, lintuja. Joskus siellä on poikennut ikävikin ihmisiä, eräs keltamekkoinen nainekin keikutteli sääriään lammen reunalla. Kukaan ei ole jäänyt, se paikka on minun. Kun kulkee tarpeeksi pitkälle, voi löytää kuivaksi porottuneelta kukkulallta leveän ja matalan männyn. Sen oksistossa lentelee sinisiä perhosia. Sen kaarna on kulunut sileäksi niistä kohdista, mihin olen nojaillut yksin tai rakastetun kanssa lukemattomat päivät. - Se on inspiraation puutarha, sieltä näkee kauas yli vuoriston. Laaksossa on aina hento utu, siellä leijailee saippuakuplia. Jokainen niistä sisältää kokonaisen uuden maailman ja voin poimia sellaisen koska vain käteeni. Kun katson kuplan sisälle, voin päästä ihan mihin tahansa kuin aikamatkustaja.
Nämä ovat ne vakiopaikat, joista voin aloittaa. Pääsen pitemmälle huoneissa tai saippuakuplissa. Voin lukea lukemattomia kirjoja, tehdä musiikkia, elää ulottuvuuksissa ja scifi-planeetoilla.
- Merkittävää on, että kun olin äärimmäisen uupunut ja traumaperäiisen stressihäiriön keskellä, maailmat katosivat. En löytänyt kahteen vuoteen edes kastepisaraa sademetsästä. Kaikki katosi. Kuna loin toipua, ensimmäinen palaava kuva oli juuri vesipisara lehdellä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:44"]Tykkään "kirjoittaa" tarinaa, kun käyn vaikka kävelyllä, mutta en ole noin tarkkaan ajatellut. Yleensä mietin sitä maailmaa eri hahmojen näkökulmasta. Eri päivinä voi olla eri näkökulma. Nyt olen jo nelikymppinen, enkä huolien takia ole enää niin aktiivisesti jaksanut sitä ajatella. Olisi pitänyt kirjoittaa oikeasti ylös niitä tarinoita.
Kiva kuitenkin kuulla sinun maailmastasi, ap.
[/quote]
Mä en ole koskaan varsinaisesti miettinyt tai keksinyt mitään. Luulen, että tämä on joku aivojen ominaisuus. On myönnettävä, että yhdessä elämänvaiheessa tuo maailma puski harhojen muodossa läpi, joskus vieläkin, mutta lievemmin. Olen oppinut tarkkailemaan sitä, koska asiat usein ilmestyy sinne ensin. En esim. tunnista kunnolla omia tunteitani, mutta ne heijastuu aina sisäiseen maailmaan. Nykyisin osaan ennustaa "myrskyt" ja selviän niistä paremmin. Tiedän varautua.
Kaikenlaisia tarinoita tuolta kyllä puskee. :D Ihmisen mieli on hieno juttu.
Ap
Nykyinen mielikuvitusmaailmani on synkkä. Monena aamuna, kun lähden töihin, tai oikeastaan jo herätessä, päässäni soi jokin surumielinen laulu. En nyt viitsi mainita sen nimeä tässä. Sitä paitsi laulu saattaa vaihdella, mutta sen tunnelma on yleensä aina haikea tai synkeä. Bussia odotellessa ajattelen mieleeni tulee usein keskitysleiri. Joudun muistuttamaan itseäni siitä, että olen oikeasti onnellinen eläessäni vapaana vapaassa maassa ja saan käydä töissä, josta maksetaan palkkaa. Silti töihin lähteminen on joka aamu kuin kivirekeä vetäisi. Minun sisäinen maailmani on siis nykyään ahdistava ja synkkä, työ on pakkotyötä eikä todellista sisäistä vapauden tunnetta ole.
Nuorena mielikuvitusmaailmassa oli miellyttävämpiäkin piirteitä. Siihen aikaan en vielä seurustellut, minulla ei ollut poikakaveria, ja kuvittelin, miten ihanaa olisi, kun olisi poikakaveri. Minulla oli siis mielikuvituskavereita, useampia ja eri tyyppisiä, mutta kaikki he olivat ihania, ihanampia ja mutkattomampia kuin ihmiset oikeasti.
Toisinaan olen hyvällä tuulella ja silloin mielikuvitusmaailma on aika lähellä oikeaa maailmaa. Kuten tänään, kun kävelin osan matkasta kotiin, ja aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kaikki oli satumaisen kaunista ulkona, kuin unta tai jotain ihmeellistä paratiisia.
Alue: Aihe vapaa
Sanoin siis "sisällissodat", vaikka sotia käydään valtioiden ja siirtokuntien välillä (ja siirtokuntien ja alkuasukkaiden, mutta se on ikävä kyllä alistamista ja teurastusta enemmän kuin mitään muuta), koska kuitenkin kaikki on pääni sisällä. Pään sisällissotia siis.
Ap