Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette asu Helsingissä: tulette junalla Hgin rautatieasemalle. Mikä fiilis?
17.03.2022 |
Kotoisa? Vai tuleeko olo, että pitää päästä äkkiä pois? Minne? Jne.
Eli millaisella mielellä saavutte Helsinkiin?
Kommentit (123)
Mieluummin menen vaikka Tampereen kautta, jotta vältyn Helsingin" hienoudelta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan vaivautunut Turusta sinne ni en tiiä.
Ensi fiilis on tosiaankin siinä asemalla, että miks me tänne tultiin !
Se ihmis vilinä ja härdelli siinä on jo vähän ahdistavaa,.
No, me yövymme aina Hotellissa ,siinä aseman läheisyydessä , kävelymatkan päässä Rautatieasemalta.
Vähän hotellissa levähtää...ja siitä sitä fiiliskin kohenee.
Olemme yhden yön. Ei yhtään ees kiinnosta jäädä pidemmäksi...
Ihana mennä sitten junaan ja kotimatkalle Itä-Suomeen.
Ja lähtiessä, siinä Rautatieasemalla on sellainen fiilis että, "kauheeta jos noilla ihmisillä ei ole muuta paikkaa minne mennä ! Vaan joutuvat asumaan aina täällä " ..UH..
No olen saapunut Helsingin rautatieasemalle elämäni aikana varmaan tuhansia kertoja, eli eipä tunnu miltään erityiseltä.
Asun Espoossa ja jopa minulle tulee ahdistava olo stadissa, mua ei saa sinne vetämälläkään paitsi pakolliset menot. Suurin syy on uusisuomalaiset. En tunnista tuota kaupunkia enää oikeaksi Helsingiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kuin tulisi suurien esteiden eteen. Ennen kuin pääsee mihinkään, on käveltävä kamalassa katupölyssä sata kilometriä. Odotettava joka kulmassa valoja ja väistettävä agressiivisia pyöräilijöitä oudoissa kohdissa. Autolla on turha toivo liikkua. Mielestäni Helsinkiä pitäisi parantaa rakentamalla suuria parkkihalleja joka puolelle. Niiden hinta pitää olla todella kohtuullinen, vain murto-osa nykyisestä. Katuparkkeja voisivat käyttää päiväkävijät. Seurasaareen pitää järjestää lisää parkkipaikkoja, vaikka laitureita meren päälle.
Jos päästöt kiinnostavat, niin lentoliikenteen lopettaminen on siihen paras vaihtoehto.
Tuijotan ihastuneena kivimiehiä❤️
Kun maltan lopettaa sen niin kartta käteen ja kohti määränpäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistunut olo. Ja toisaalta raivostunut ja toisaalta surullinen kun katselen asemalla notkuvaa ja molottavaa joukkoa.
En joudu käyttämään junia. Saan Helsingin kaikki parhaat puolet käymättä koskaan Rautatientorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihastuneena kivimiehiä❤️
Kun maltan lopettaa sen niin kartta käteen ja kohti määränpäätä.
Vuosikymmeniä sitten humalainen miesjoukko osoitteli minua sormella ja nauraa rääkyi ja solvasi siitä, kun tarvitsin karttaa Helsingissä. Kysyin, osaisivatko neuvoa. Saattoivat perille asti ja olivat hurjan mukavia sitten kuitenkin. :D Murretta (slangia) oli vaikea ymmärtää, mutta joukosta yksi onneksi tulkkasi. Ja tämä ei siis ollut kehotus luottaa huonosti käyttäytyvään humalaiseen miesjoukkoon :D
Kuvottavat ne aseman pääovien kahvat.
On se kumma, että ne on jätetty antiikkisiksi, kun muuten kaikki arvokkuus on myyty ketjuhampurilaispaikoille.
Niitä ovia on hankala avata laukkujen kanssa ihmispaineessa ja usein kahvoissa on jos jonkinlaista eritettä. Viimeksi veri/limacoctail
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana Helsinki, mutta männävuosina sinne päärautatieasemalle saavuttaessa oli avarampi maisema.
NO asemat on meluisia. Mutta Helsinki on merkinnyt mulle aina kivoja kulttuurikokemuksia tai kivoja ostoksia. Siksi Järvenpäästä oli aina ilahduttavaa tulla Helsinkiin. Joskus tajusin että vaikka olin kotoisin Järvenpäästä ja asuin ja työskentelin Järvenpäässä niin Helsinkiin tullessa tuntui kodilta. Kun Järvenpääläiset vanhemmat kuolivat, tein omat johtopäätökseni ja vaihdoin Helsinkiin töihin ja rupesin etsimään täältä asuntoa. Tottakai Helsingin asunnot on kalliita, mutta olin perinyt. jonkun verran rahaa.
Kävin sukuloimassa Järvenpäässä ja tunne on säilynyt - tuntui raskaalta saapua sinne ja kevyeltä lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen aina jännitti, ikävä tavalla. Enemmän ahdisti. Ikävä työpaikka jonka pääkonttorilla Hgissä aina välillä piti käydä. Aloitus aina niin aikaisin että jouduin heräämään viimeistään 05 jotta ehdin aikaiseen aamujunaan. Sitten vösyneenä ja valmiiksi huonovointisena junasta ahdistuneena kohti ikävää tunnelmaa työpaikkaa kohti. Onneksi korona katkaisi nuo pakkoreissut ja nyt on uusi työpaikka. Sen jälkeen olen käynyt vain kerran ihan vapaaehtoisesti ja tunnelma oli iloinen ja kupliva! Ekan kerran huomasin kivat kojutkin siinä Hesen edessä asemalla.
En asu Helsingissä, tulen omalla autolla jos sinne nyt sattuisi tulemaan jotain asiaa. Kolmeen vuoteen ei ole tullut.
Samanlaisia tunteita herättää kuin muut asemat kaikkialla maailmassa. Pidän siitä liikkumisen tunnelmasta: saavutaan ja lähdetään. Eroamisen haikeutta ja jälleennäkemisen riemua. Kiireisiä ihmisiä, pakaaseja, pikaisia aterioita. Maailman mittakaavassa Helsinki on tuppukylä, mutta maailma on saapunut sinnekin. Hyvässä ja pahassa.
Toivon ettei kukaan steissillä heiluva aineissa oleva nisti puukota tai ryöstä ja koitan äkkiä juosta taksiin... toivon etten olisi tullutkaan, mutta työreissun takia pakko hoitaa käynti. Ja sitten äkkiä takaisin oman Suomalaisen kulttuurin kehtoon "maaseudulle" jossa asiointi onnistuu Suomeksi.
Entisinä aikoina siistihkö ja katettu laiturialue ja selkeät lipunmyyntipisteet. Nyt kaikki muuttunut, lipun saa R-kioskilta? Kaunis rakennus kivimiehineen. Pasilan asema maalaiselle täysi kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Luoja että nää Helsinkialoitukset on typeriä
Mitä ihmeellistä nää luulee täällä olevan.TV 30 v Helsingissä asunut.
Rumuutta!
Vähän ahdistaa. Hulluna ihmisiä, ankean harmaa aseman seutu ja joka nurkalla joku feissari, muu tyrkyttäjä tai vaan taskuvaras. Meen äkkiä hotellille, haen ruokaa jostain ja siitä sit tavastialle tai hartwallille (tosin sinne ei tartte enää jatkossa mennä). Seuraavana aamuna ekalla junalla kotiin.