Lue keskustelun säännöt.
Milloin ihmiset tajuavat, että syövästä ei parannuta "päättämällä"?
17.03.2022 |
Heli Palsanmäkikin on päättänyt selvitä. Minä kun luulin että se on paljon monimutkaisempaa ja aika lailla kiinni siitä, pureeko lääkitys. Ei syöpä tai muukaan sairaus ole mikään taistelu.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa torjua syöpä jo etukäteen positiivisella asenteella, ilolla, huumorilla, rakkaudella, koska se on huomattavasti helpompaa kuin syövästä parantuminen, mutta sekin on mahdollista.
Ja myös pätkäpaastolla. Paaston aikana elimistö siivoaa syöpäsolut pois ennen kuin ne alkavat lisääntyä hallitsemattomasti.
😂😂😂 Naurahdin, sillä pätkäpaastoilin vuosia ennen kuin sain syöpädiagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pakko ajatella positiivisesti. Syöpä on kontrolloimaton juttu jossain mielessä, minusta ihan ymmärrettävää että potilas pyrkii valamaan uskoa itseensä ja läheisiin, auttanee myös jaksamaan raskaat hoidot.
Juuri näin, mutta näillä taistelu- ja tsemppipuheilla lytätään maanrakoon he, joille elämä arpoi kuoleman kortit ja syöpä levisi.
Hekö eivät taistelleet ja tsempanneet tarpeeksi??
Onhan se Helilläkin levinnyt jo, kun etäispesäke on löytynyt. Paha enne.
En tiedä tämän sairauden kohdalla, mutta esim rintasyöpä voi ”parantua” vaikka olisi levinnyt kainaloon imusolmukkeisiin. Eikä silti puhuta, että sairastaisi levinnyttä syöpää, se on eri asia ja tarkoittaa luustoon, sisäelimiin tai aivoihin levinnyttä rintasyöpää.
Kyllä, rintasyövän ennuste on usein hyvä. Leviäminen vain osoittaa sen, että kasvain on JO lähettänyt soluja ympäri kehoa, ja niitä pesäkkeitä VOI olla missä vain. Vaikka maksassa. Niin oli äidilläni, kuoli siihen.
Tässä on kyseessä kohtusyöpä kuitenkin.
Joku tv-haastattelussa kertoi, et jos tulee parantumaton sairaus, hän matkustaa junalla eutanasian sallivaan maahan ja nauttii täysillä matkasta ja juo siellä hyvää viiniä. Mietin, et syöpäsairaana ei varmaan viinit maistu, pahimmillaan ei pysty syömään/juomaan yhtään mitään! Noi on sellasia typeriä haaveita, et kaikki menis ruusuilla tanssien. Ohis.
Voi olla pakokauhu, kun kehossa lymyää ja leviää hengenvievä musta tuli.
näin joskus telkasta dokumentin syöpätutkimuksen uusista tuloksista ja siellä esiteltiin havainto, että paastoavilla ihmisillä tuntui olevan suurempi todennäköisyys parantua syövästä sekä selvitä hoidoista vähemmillä sivuvaikutuksilla. Muistaakseni paastoksi riitti vain se, että piti yhden paastopäivän viikossa tai sitten se oli niin, että paastosi hoitoja edeltävän päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenlaatu vaikuttaa paljon parantumiseen. Fyysinen ja psyykkinen eivät ole erillään toisistaan vaan ne ovat yksi iso kokonaisuus. Jos ajattelee parantuvansa niin todennäköisemmin parantuu.
Heh. Ei mitään faktapohjaa todellisessa maailmassa. Jos saat palohaavan, niin rakkula ei lähde nopeammin vaikka ajattelisi kuinka positiivisesti.
"Ei ei! Positiivinen ajattelu toimii vain näkymättömiin sairauksiin."
"Aivan."
Positiivinen asenne auttaa kestämään rankkoja hoitoja, varmaankin siitä puhutaan kun sanotaan että olen päättänyt selvitä. Lääkehoito se on joka parantaa kaikki muu tukee parantumista (ruokavalio, asenne, nukkuminen, lisäravinteet/luontaistuotteet jne). Mikä tahansa mikä auttaa jaksamaan on taatusti potilaalle hyvästä. Pilkkaaminen ja nauraminen sairastuneelle ei ole hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tv-haastattelussa kertoi, et jos tulee parantumaton sairaus, hän matkustaa junalla eutanasian sallivaan maahan ja nauttii täysillä matkasta ja juo siellä hyvää viiniä. Mietin, et syöpäsairaana ei varmaan viinit maistu, pahimmillaan ei pysty syömään/juomaan yhtään mitään! Noi on sellasia typeriä haaveita, et kaikki menis ruusuilla tanssien. Ohis.
Tämäkin on yksilöllistä ja riippuu tilanteesta. Itselläni on syöpähoidot menossa ja ruokahalu liiankin hyvä.
On syöpiä ja sitten on syöpiä.
Äitini kuoli aggressiiviseen haimasyöpään. Diagnoosista alle 4 kk ja hän oli kuollut.
Ei siinä ollut kyse tahdonvoimasta tai mistään muustakaan, koska yksinkertaisesti mitään ei ollut tehtävissä.
Sitten on syöpiä, joissa ennuste on parempi. Sellaisia, joita voidaan hoidoilla yrittää parantaa. Uskon mielialalla olevan tässä kohtaa iso vaikutus parantumisessa, joten siinä mielessä voidaan ajatella, että taistellaan ja päätetään selviytyä. Mutta jos hoito ei tehoa, niin ei siinä millään taistelutahdolla ole enää mitään merkitystä.
Minuakin ärsyttävät puheet siitä, että syövästä voi parantua kun ei vaan anna periksi jne. Kaikista ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa torjua syöpä jo etukäteen positiivisella asenteella, ilolla, huumorilla, rakkaudella, koska se on huomattavasti helpompaa kuin syövästä parantuminen, mutta sekin on mahdollista.
Ja myös pätkäpaastolla. Paaston aikana elimistö siivoaa syöpäsolut pois ennen kuin ne alkavat lisääntyä hallitsemattomasti.
😂😂😂 Naurahdin, sillä pätkäpaastoilin vuosia ennen kuin sain syöpädiagnoosin.
Sulla on huonot geenit ja/tai elämäntavat. 😊
Ilmeisesti tuntematon geeni, sillä geenitesti oli puhdas ja liikun säännöllisesti, en tupakoi, syön puhtaasti yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä mielellä on mukavampi tietysti viettää sairausaikansa, mutta ei sillä oikeasti ole juuri mitään merkitystä syövän paranemisen kanssa. Syöpä joko paranee hoidoilla tai ei parane, siinä ei tsemppailut auta.
No tottakai ne auttavat, luovuttaako pitäisi? Syöpä on ankara taistelu ja kysyy mielenlujuutta ihan niin kuin sanotaankin. Tätini on selvinnyt oikealla asenteella ja taistelulla jo kahdesta syövästä
Itse olen selvinnyt taisteluitta yhdestä. Otin hoidot vastaan ja elin päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan menen minäkin ja otan hoidot vastaan, vaikka mun sairauttani ei pystytä parantamaan, vaan hoito on vain jarruttavaa. Vuoden olen nyt elänyt syövän kanssa. Ja kyllähän se oma mieliala asioihin saattaa vaikuttaa, mutta minua ainakin vituttaa se tuttujen vauhko suhtautuminen "Nyt taistele! Kyllä sä tästä selviät!" No en taistele enkä selviä, mutta teen just niinkuin lääkäri sanoo ja se riittää siihen asti, kun tää elo on taputeltu. Joissakin asioissa on vaan pakko olla realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oma asenne vaikuttaa terveydentilaan hyvinkin paljon. Positiivisuus aiheuttaa hyvänolon hormoneja, jotka osaltaan vaikuttavat mm. immuunipuolustukseen: erittäin tärkeä asia ihmisen kehossa. Mielellä on suuri voima koko kehon hyvinvoinnissa. Juu, ei se positiivisuus yksinään syöpää kadota, mutta sillä oikeasti on iso merkitys. Oma jaksaminen hoidoissakin on helpompaa, kun mieli on käännetty positiiviseksi kurjuudessa vellomisen sijaan.
Eli lääkekannabista syöpäpotilaille!
Vierailija kirjoitti:
On tehty placebo-kokeita missä havaittu että kun ihminen vaan luulee saavansa lääkettä, niin paranee. Mielenvoima todellakin vaikuttaa paranemiseen. Toki, ei se paranemista takaa vaikka olisikin positiivinen, luulisi olevan itsestäänselvää mutta tähän nyt tunnutaan vetoavan että kun "ei ne kaikki parane vaikka taisteli".
Joissain sairauksissa placebolla voi ollakin tehoa, ainakin siihen miten terveeksi itsensä _tuntee_, mutta itse syöpään sillä ei ole vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku sanoo omasta syövästään "olen päättänyt selvitä", niin en minä kyllä osaa ottaa sitä minään loukkauksena minun syöpään kuolleita läheisiäni kohtaan.
Omasta asenteestaanhan hän vain puhuu.
Sain tarvitsemani hoidot, syöpä parani, mutta kuulun vielä neljä vuotta siihen "viiden vuoden kerhoon". En muista, kuka lanseerasi nämä sotatermit syövän hoitamiseen, mutta en hänestä mitenkään kauniisti ajattele.
On ilkeää puhua syöpää sairastavalle positiivisesta ajattelusta tai taistelutahdosta, sillä se on sairaus, joka käydään alusta loppuun yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä mielellä on mukavampi tietysti viettää sairausaikansa, mutta ei sillä oikeasti ole juuri mitään merkitystä syövän paranemisen kanssa. Syöpä joko paranee hoidoilla tai ei parane, siinä ei tsemppailut auta.
No tottakai ne auttavat, luovuttaako pitäisi? Syöpä on ankara taistelu ja kysyy mielenlujuutta ihan niin kuin sanotaankin. Tätini on selvinnyt oikealla asenteella ja taistelulla jo kahdesta syövästä
Itse olen selvinnyt taisteluitta yhdestä. Otin hoidot vastaan ja elin päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan menen minäkin ja otan hoidot vastaan, vaikka mun sairauttani ei pystytä parantamaan, vaan hoito on vain jarruttavaa. Vuoden olen nyt elänyt syövän kanssa. Ja kyllähän se oma mieliala asioihin saattaa vaikuttaa, mutta minua ainakin vituttaa se tuttujen vauhko suhtautuminen "Nyt taistele! Kyllä sä tästä selviät!" No en taistele enkä selviä, mutta teen just niinkuin lääkäri sanoo ja se riittää siihen asti, kun tää elo on taputeltu. Joissakin asioissa on vaan pakko olla realisti.
Hyvä, kiitos tästä mielipiteestä! Niin vitutti minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa torjua syöpä jo etukäteen positiivisella asenteella, ilolla, huumorilla, rakkaudella, koska se on huomattavasti helpompaa kuin syövästä parantuminen, mutta sekin on mahdollista.
Ja myös pätkäpaastolla. Paaston aikana elimistö siivoaa syöpäsolut pois ennen kuin ne alkavat lisääntyä hallitsemattomasti.
😂😂😂 Naurahdin, sillä pätkäpaastoilin vuosia ennen kuin sain syöpädiagnoosin.
Sulla on huonot geenit ja/tai elämäntavat. 😊
Ilmeisesti tuntematon geeni, sillä geenitesti oli puhdas ja liikun säännöllisesti, en tupakoi, syön puhtaasti yms.
Syöpään sairastuu varmasti jokainen, joka kyllin vanhaksi elää. On turha kettuilla kenellekään huonoista geeneistä/elämäntavoista. Vai miten selität lapset, hyvinkin pienet ja nuoret, joilla on syöpä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa torjua syöpä jo etukäteen positiivisella asenteella, ilolla, huumorilla, rakkaudella, koska se on huomattavasti helpompaa kuin syövästä parantuminen, mutta sekin on mahdollista.
Ja myös pätkäpaastolla. Paaston aikana elimistö siivoaa syöpäsolut pois ennen kuin ne alkavat lisääntyä hallitsemattomasti.
Ns. Steve Jobs -strategia
Vierailija kirjoitti:
Voi olla pakokauhu, kun kehossa lymyää ja leviää hengenvievä musta tuli.
Itse asiassa ei ole mitään pakokauhua eikä paniikkia, tosiasiat ovat tosiasioita. Kun kuulin diagnoosin, ensimmäinen ajatus oli: "Jaha, vai niin, selvä!" Ei sen kummallisempaa.
Ja myös pätkäpaastolla. Paaston aikana elimistö siivoaa syöpäsolut pois ennen kuin ne alkavat lisääntyä hallitsemattomasti.