Onko sosiaalistentilanteiden pelon takana aina masennus?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Hyvin sanottu! Mulla ainakin on juuri tämä. Ja omaa itsekriittisyyttäni vahvistaa tai ehkä jopa sen synnytti se, että vanhempani olivat tunne-elämältään tosi kömpelöitä. Eivät olleet pahoja, mutta he keskittyivät vain omiin masennuksiinsa ja me lapset jäimme henkisesti tosi yksin. Meitä ei koskaan rakastettu eikä tuettu eikä meillä päässyt kasvamaan minkäänlaista itsetuntoa. Ja tottahan lapsi kokee, että jos häntä ei rakasteta, hänen täytyy olla tosi huono ja surkea ihminen. Ja siitähän se alamäki sitten jatkuu ja lopputuloksena on kaiken muun lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.

Tämä on ihan kuin olisin itse kirjoittanut omasta elämästäni. Vanhemmat eivät koskaan olleet tukena tunnetasolla tai opettaneet tunteiden säätelyä tai mitään tunteisiin liittyvää, puhumatta siitä että olisivat keskittyneet kehittämään lapsilleen itsetunnon. 

Omien kuulemien mukaan tämä on tosi yleistä Suomessa. Joku meidän kulttuurissa on vialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Saanko kysyä miksi pelkäät nappureitasi?

Meillä naapurissa asuu vanhempi pariskunta ja se ukko kyttää aina ikkunassa. Näkee siis pihallemme suoraan. Ei koskaan tervehdi minua mutta tuijottaa monesti. Miestäni kyllä tervehtii. Toisienkaan naapureiden kanssa ei tervehditä. Luulee kai minua ylpeäksi tms mitä en tosiaankaan ole. Tietäisipä oikean syyn..Ap

Mulla oli tosi onnellinen lapsuus ja hyvät välit edelleen vanhempiin, ystäviäkin aina. Myös itsetuntoni on äärimmäisen hyvä ollut alusta saakka.

Silti minulle tuli sostilanteiden pelko, joka aluksi oli niin voimakas, että lopetin työt ja kävin kaupassa sunnuntaisin viimeisen 5 min aukioloaikana ensin viikon stressatessani kaupassa käyntiä. Minun pelkoni ei johtunut siitä mitä mieltä muut on minusta, vaan ylipäätään muiden ihmisten olemassa olosta ja siitä, että esim kaupan jonossa en pääse pakoon, vaan ihmiset tulee iholle. Tiesin ettei muut minusta ajattele mitään eikä toisaalta muiden mielipide kiinnosta vieläkään.

Lääkkeillä ei ollut mitään hyötyä eikä terapiasta. Altistin itseäni väkipakolla ja nykyisin olen taas työelämässä. Mutta heti se pilkistää olan takaa, jos olen liian kauan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Hyvin sanottu! Mulla ainakin on juuri tämä. Ja omaa itsekriittisyyttäni vahvistaa tai ehkä jopa sen synnytti se, että vanhempani olivat tunne-elämältään tosi kömpelöitä. Eivät olleet pahoja, mutta he keskittyivät vain omiin masennuksiinsa ja me lapset jäimme henkisesti tosi yksin. Meitä ei koskaan rakastettu eikä tuettu eikä meillä päässyt kasvamaan minkäänlaista itsetuntoa. Ja tottahan lapsi kokee, että jos häntä ei rakasteta, hänen täytyy olla tosi huono ja surkea ihminen. Ja siitähän se alamäki sitten jatkuu ja lopputuloksena on kaiken muun lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.

Kuulosti täsmälleen minun tilanteeltani. Lisäksi vanhemmat arvostelivat muita ihmisiä ahkerasti ja se tarttui minuunkin. Arvostelen pääni sisällä muita ja samalla alitajuisesti varmasti mietin, että myös he arvostelevat minua samalla tavalla. Ihmisellä on tapana ajatella, että muut ovat samanlaisia kuin hän itse on.

Oletko pelännyt sosiaalisia tilanteita jo kauan? Miten se ilmenee elämässäsi, opiskeletko tai käytkö töissä ongelmista huolimatta? Alkoiko pelko pikkuhiljaa vai muistatko että se olisi alkanut jostain tietystä tapahtumasta tai ajanjaksosta?

ADHD muuten saattaa aiheuttaa masennusta ja ahdistusta monille.

Minulla oli lapsuus aika huono, isäni kuoli kun olin nuori lapsi ja äitini oli tunnekylmä joka etsi melkein heti uuden aviomiehen ja minä ikäänkuin unohduin siinä. Huolehti kyllä mutta uuden miehen kanssa olivat niin läheisiä että äidilläni ei ollut minulle antaa mitään. Vaikeat välit olleet aina. Koulussa kiusattiin ja haukuttiin ja jätettiin ulkopuoliseksi. Nuorena olin huonoissa parisuhteissa joissa oli väkivaltaa. Nyt hyvässä liitossa jo 10v mutta silti tämä pelko vaivannut ihmisiä kohtaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Saanko kysyä miksi pelkäät nappureitasi?

Sosiaalisten tilanteiden pelon takia mutta varmaan myös siksi, että tässä taloyhtiöss on monia melko epämiellyttäviä ihmisiä. Yksi mm. arvostelee ääneen ulkonäköäni. Tämäkin tapaus on geriatrinen mutta miespuolinen. Nää vanhukset ovat varsinainen riesa taloyhtiöissä. Ei mitään käytöstapoja, mutta koska olet itse nuorempi, ei sinulla tietole moraalista oikeutta loukkantua tai sanoa vastaan. En tiedä. Mulla menee aivot solmuun noiden kanssa. Ehkä pelkään eniten omaa vihaani tai kyvyttömyyttäni ratkaista ylipäänsä tällaisia vaikeita sosiaalisia tilanteita, joissa joko joutuu sietämään muiden huono käytöstä tai jos itse sanoo vastaan, on muiden silmissä se huonosti käyttäytyvä. Jostain syystä olen ihminen, jonka monet ihmissuhteet ovat tuollaisia mission impossible -tyyppisiä ristiriitatilanteita, oli vastapuoli sitten joku vanha ukonhorisko tai joku ihan vaan tuntematon kaupan kassa tai kuka tahansa. Mitäköhän pahaa olen tehnyt entisessä elämässä... karman kosto, siltä tämä elämä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Ei todellakaan auta. Olet nyt koekaniinina. Jos tässä lotossa tällä kertaa sulla on hyvät numerot, kaikki ok. Mutta yhtä hyvin annostus voi olla  väärä, lääke voi olla väärä jne. Pahimmassa tapauksessa ei tapahdu muuta kuin se, että ahdistuksen lisäksi tulet ärtyneeksi tai lihot muodottamaksi.

Et voi tietää, hyvinkin voi auttaa.

Milähän mua "auttais" kun inhoan sosiaalisia tilanteita? Etätyö olis kiva.

Vierailija kirjoitti:

Meillä naapurissa asuu vanhempi pariskunta ja se ukko kyttää aina ikkunassa. Näkee siis pihallemme suoraan. Ei koskaan tervehdi minua mutta tuijottaa monesti. Miestäni kyllä tervehtii. Toisienkaan naapureiden kanssa ei tervehditä. Luulee kai minua ylpeäksi tms mitä en tosiaankaan ole. Tietäisipä oikean syyn..Ap

Tuollaisia kärttyisiä sovinistipappoja on joka puolella Suomea. Älä välitä, ukon ongelma ei todellakaan liity sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Onneksi  oma usko ei ole totuus vaan uskomus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Hyvin sanottu! Mulla ainakin on juuri tämä. Ja omaa itsekriittisyyttäni vahvistaa tai ehkä jopa sen synnytti se, että vanhempani olivat tunne-elämältään tosi kömpelöitä. Eivät olleet pahoja, mutta he keskittyivät vain omiin masennuksiinsa ja me lapset jäimme henkisesti tosi yksin. Meitä ei koskaan rakastettu eikä tuettu eikä meillä päässyt kasvamaan minkäänlaista itsetuntoa. Ja tottahan lapsi kokee, että jos häntä ei rakasteta, hänen täytyy olla tosi huono ja surkea ihminen. Ja siitähän se alamäki sitten jatkuu ja lopputuloksena on kaiken muun lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.

Kuulosti täsmälleen minun tilanteeltani. Lisäksi vanhemmat arvostelivat muita ihmisiä ahkerasti ja se tarttui minuunkin. Arvostelen pääni sisällä muita ja samalla alitajuisesti varmasti mietin, että myös he arvostelevat minua samalla tavalla. Ihmisellä on tapana ajatella, että muut ovat samanlaisia kuin hän itse on.

Hahaa, ja tuo lisäksi-osuus taas kuulostaa täsmälleen oman tilanteeni lisäosalta :). Minäkin nimittäin arvostelen tosi paljon ihmisiä pääni sisällä, ja tunnen siitä syyllisyyttä totta kai mutta en osaa olla arvostelemattakaan. Minusta tuntuu, että olen tosi vihainen siitä, ettei minua rakastettu. Se tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, jokaisella lapsellahan piti olla oikeus rakastettuna olemiseen. Miksi minulla ei ollut? Olen siitä varmastikin katkera mutta koska kukaan ei saa olla katkera mistään, olen lähinnä masentunut ja toivoton, koska en saa edes tuntea niin kuin haluaisin tuntea.

Joku syy siihen aina on taustalla... traumoja kun on kiusattu, masennus tai joku muu psyykinen sairaus tai neurologinen syy esim. autistinen ei kestä niin paljon ärsykkeitä ympäristössä ja se ahdistaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Saanko kysyä miksi pelkäät nappureitasi?

Sosiaalisten tilanteiden pelon takia mutta varmaan myös siksi, että tässä taloyhtiöss on monia melko epämiellyttäviä ihmisiä. Yksi mm. arvostelee ääneen ulkonäköäni. Tämäkin tapaus on geriatrinen mutta miespuolinen. Nää vanhukset ovat varsinainen riesa taloyhtiöissä. Ei mitään käytöstapoja, mutta koska olet itse nuorempi, ei sinulla tietole moraalista oikeutta loukkantua tai sanoa vastaan. En tiedä. Mulla menee aivot solmuun noiden kanssa. Ehkä pelkään eniten omaa vihaani tai kyvyttömyyttäni ratkaista ylipäänsä tällaisia vaikeita sosiaalisia tilanteita, joissa joko joutuu sietämään muiden huono käytöstä tai jos itse sanoo vastaan, on muiden silmissä se huonosti käyttäytyvä. Jostain syystä olen ihminen, jonka monet ihmissuhteet ovat tuollaisia mission impossible -tyyppisiä ristiriitatilanteita, oli vastapuoli sitten joku vanha ukonhorisko tai joku ihan vaan tuntematon kaupan kassa tai kuka tahansa. Mitäköhän pahaa olen tehnyt entisessä elämässä... karman kosto, siltä tämä elämä tuntuu.

Sano "ei tarvitse katsella jos ei miellytä"..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Saanko kysyä miksi pelkäät nappureitasi?

Sosiaalisten tilanteiden pelon takia mutta varmaan myös siksi, että tässä taloyhtiöss on monia melko epämiellyttäviä ihmisiä. Yksi mm. arvostelee ääneen ulkonäköäni. Tämäkin tapaus on geriatrinen mutta miespuolinen. Nää vanhukset ovat varsinainen riesa taloyhtiöissä. Ei mitään käytöstapoja, mutta koska olet itse nuorempi, ei sinulla tietole moraalista oikeutta loukkantua tai sanoa vastaan. En tiedä. Mulla menee aivot solmuun noiden kanssa. Ehkä pelkään eniten omaa vihaani tai kyvyttömyyttäni ratkaista ylipäänsä tällaisia vaikeita sosiaalisia tilanteita, joissa joko joutuu sietämään muiden huono käytöstä tai jos itse sanoo vastaan, on muiden silmissä se huonosti käyttäytyvä. Jostain syystä olen ihminen, jonka monet ihmissuhteet ovat tuollaisia mission impossible -tyyppisiä ristiriitatilanteita, oli vastapuoli sitten joku vanha ukonhorisko tai joku ihan vaan tuntematon kaupan kassa tai kuka tahansa. Mitäköhän pahaa olen tehnyt entisessä elämässä... karman kosto, siltä tämä elämä tuntuu.

Onko sinulla ystäviä? Itse en kutsuisi kohtaamisia naapureiden kanssa varsinaisiksi ihmissuhteiksi. Aika moni voi huonosti koronan jäljiltä, ehkä ne käytöstavat saattavat vielä joku päivä palata niille inhottaville naapureillekin.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Jotku kyllä mutta tuo ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Mäkään en voi käydä hakemassa postia laatikolta. Pelkään talon naapureita ja joudun käymään vain pimeän aikaan tai tosi aikaisin aamulla. Silloinkin yksi hullu naapuri, vanha dementoitunut nainen, avaa aina ovensa. Se on kai ikkunassa koko ajan kytiksellä, että joku tulisi ulos. Voi että se on ahdistava stalkkeri, ahdistaisi varmaan ilman tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin :(

Saanko kysyä miksi pelkäät nappureitasi?

Sosiaalisten tilanteiden pelon takia mutta varmaan myös siksi, että tässä taloyhtiöss on monia melko epämiellyttäviä ihmisiä. Yksi mm. arvostelee ääneen ulkonäköäni. Tämäkin tapaus on geriatrinen mutta miespuolinen. Nää vanhukset ovat varsinainen riesa taloyhtiöissä. Ei mitään käytöstapoja, mutta koska olet itse nuorempi, ei sinulla tietole moraalista oikeutta loukkantua tai sanoa vastaan. En tiedä. Mulla menee aivot solmuun noiden kanssa. Ehkä pelkään eniten omaa vihaani tai kyvyttömyyttäni ratkaista ylipäänsä tällaisia vaikeita sosiaalisia tilanteita, joissa joko joutuu sietämään muiden huono käytöstä tai jos itse sanoo vastaan, on muiden silmissä se huonosti käyttäytyvä. Jostain syystä olen ihminen, jonka monet ihmissuhteet ovat tuollaisia mission impossible -tyyppisiä ristiriitatilanteita, oli vastapuoli sitten joku vanha ukonhorisko tai joku ihan vaan tuntematon kaupan kassa tai kuka tahansa. Mitäköhän pahaa olen tehnyt entisessä elämässä... karman kosto, siltä tämä elämä tuntuu.

Kannattaa muistaa sellainen ajatus, että se miten ihmiset puhuvat sinusta tai mitä he ajattelevat sinusta ei kerro mitään sinusta, vaan ne kertovat enemmän siitä puhujasta. Se, että joku haukkuu sinua vaikka rumaksi ei tee sinusta rumaa, vaan se kertoo että se haukkuja on itse kriittinen henkilö, jolta puuttuu empatian taito. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä lääke on vasta 3 viikkoa ollut käytössä joten en tiedä vielä miten vaikuttaa koska olen ollut huonovointinen aloitusannoksesta lähtien ja lääkäri ei vielä nostanut annosta. Ap

2-4 viikkoa menee ennenkuin vaikutus alkaa. Toivottavasti saat avun.