Onko sosiaalistentilanteiden pelon takana aina masennus?

Todellakin voi olla vain pelko. Kannattaa sanoa lääkärille.

Ei ole.

Masennuslääkkeitä käytetään myös sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon, joten lääkäri on toiminut ihan oikein.

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Rauhoittavia ei määrätä helposti. Kuitenkin jotain halutaan määrätä. Pelkäävät, että joydut työkyvyttömäksi, niin vetävät sut kemikaaleilla pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Ei todellakaan auta. Olet nyt koekaniinina. Jos tässä lotossa tällä kertaa sulla on hyvät numerot, kaikki ok. Mutta yhtä hyvin annostus voi olla  väärä, lääke voi olla väärä jne. Pahimmassa tapauksessa ei tapahdu muuta kuin se, että ahdistuksen lisäksi tulet ärtyneeksi tai lihot muodottamaksi.

Haluan siis eroon pelostani ja tottakai se tavallaan vetää alakuloiseksi koska joka meno tai asia pitää miettiä etukäteen ja menee yöunet näitä miettiessä jo viikkokausia etukäteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Mahdollisesti, mutta jäät koukkuun siihen.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Mahdollisesti, mutta jäät koukkuun siihen.

Ei masennuslääkkeisiin jää koukkuun.

Et sinä lääkkeillä pääse peloista eroon, ei ne toimi sillä tavalla. Tiedän, mistä puhun, koska kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta. Paras lääke, joka itselläni on noissa ollut, on se surkein ja etukäteen ajateltuna raskain, toisin sanoen se, että hammasta purren pakottautuu vain tilanteisiin mukaan. Jälkikäteen aina huomaa, etteivät ne olleetkaan niin pelottavia kuin etukäteen pelkäsi. Ongelma on juurikin tämä etukäteen pelkääminen. Mutta se, että selviää yhdestä tilaneesta ei auta mitään. Pelkäät silti sitä seuraavaa. Käsittääkseni sosiaalisten tilanteiden pelon pitää kurissa vain se, jos tasaisin väliajoin tulee lisää suhteellisen vähän kuormittavia sosiaalisia tilanteita. Pikkuhiljaa aivot alkavat oppia, ettei niitä tarvitsekaan pelätä, tosin sanoen aivoihin alkaa muodostua uusia neuroniyhteyksiä tai vastaavaa. Mutta tää jatkuva itsensä altistaminen on äärimmäisen vaikeaa. Mutta ainakin se tehoaa toisin kuin lääkkeet. Ne eivät ole taikasauva.

Valium on hätätapauksiin parempi kuin jokin jatkuvakestoinen masennuslääke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tuo masennuslääke sitten tuohon fobiaan?

Mahdollisesti, mutta jäät koukkuun siihen.

Ei masennuslääkkeisiin jää koukkuun.

Googlaa masennuslääkkeet riippuvuus

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Öh. Onko tämä jokin älynväläys? No siis tajuatko, että aika montaa ihmistä nimenomaan todellakin on mollattu, haukuttu, henkisesti tai fyysisesti pahoinpidelty vuosia? Joten miten se aiheutettu kriittisyys yhtäkkiä lähtisi aivoista?

Rauhoittavien pyytäjiin suhtaudutaan usein kuin narkkeihin. Siitäkin huolimatta, ettei potilas itse valitse lääkkeiden toimivuutta vaan hänen kehonsa tekee sen hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Öh. Onko tämä jokin älynväläys? No siis tajuatko, että aika montaa ihmistä nimenomaan todellakin on mollattu, haukuttu, henkisesti tai fyysisesti pahoinpidelty vuosia? Joten miten se aiheutettu kriittisyys yhtäkkiä lähtisi aivoista?

Tottakai, mutta kaikki ihmiset eivät mollaa ja ole kriittisia muita ihmisiä kohtaan. Tosin usein sosiaalisista peloista kärsivä henkilö kuvittelee, että suurin osa ihmisistä on tuollaisia, vaikka näin asia ei ole. 

Itse kärsin ennen sosiaalisesta pelosta ja olin todella kriittinen itseäni kohtaan, sellaiseen täydellisyyteen pyrkivä henkilö joka paloi jatkuvasti loppuun. Ehkä se oli ikä, mikä toi sen ajatusmallin, missä ei enää ole mitään väliä vaikka joka mollaa ja haukkuu. 

Olen huomannut kyllä että nukun paremmin. Sain aiemmin lääkkeen adhd:en. On vaan päiviä jolloin mikään ei pelota mutta sitten enemmän niitä päiviä jolloin kaikki pelottaa. Jopa postin hakeminen laatikolta jos joku sattuu vaikka kulkemaan ohitse. Välillä en halua tulla nähdyksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelon takana on aina huono itsetuntemus/arvo ja hyvin jyrkkä/kriittinen luonne. Sitä omaa kriittisyyttä peilataan muihin ihmisiin, kuvitellaan, että muut tuomitsevat ja mollaavat samalla tavalla kuin henkilö mollaa itseään tai jopa toisia.

Hyvin sanottu! Mulla ainakin on juuri tämä. Ja omaa itsekriittisyyttäni vahvistaa tai ehkä jopa sen synnytti se, että vanhempani olivat tunne-elämältään tosi kömpelöitä. Eivät olleet pahoja, mutta he keskittyivät vain omiin masennuksiinsa ja me lapset jäimme henkisesti tosi yksin. Meitä ei koskaan rakastettu eikä tuettu eikä meillä päässyt kasvamaan minkäänlaista itsetuntoa. Ja tottahan lapsi kokee, että jos häntä ei rakasteta, hänen täytyy olla tosi huono ja surkea ihminen. Ja siitähän se alamäki sitten jatkuu ja lopputuloksena on kaiken muun lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä lääkkeillä pääse peloista eroon, ei ne toimi sillä tavalla. Tiedän, mistä puhun, koska kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta. Paras lääke, joka itselläni on noissa ollut, on se surkein ja etukäteen ajateltuna raskain, toisin sanoen se, että hammasta purren pakottautuu vain tilanteisiin mukaan. Jälkikäteen aina huomaa, etteivät ne olleetkaan niin pelottavia kuin etukäteen pelkäsi. Ongelma on juurikin tämä etukäteen pelkääminen. Mutta se, että selviää yhdestä tilaneesta ei auta mitään. Pelkäät silti sitä seuraavaa. Käsittääkseni sosiaalisten tilanteiden pelon pitää kurissa vain se, jos tasaisin väliajoin tulee lisää suhteellisen vähän kuormittavia sosiaalisia tilanteita. Pikkuhiljaa aivot alkavat oppia, ettei niitä tarvitsekaan pelätä, tosin sanoen aivoihin alkaa muodostua uusia neuroniyhteyksiä tai vastaavaa. Mutta tää jatkuva itsensä altistaminen on äärimmäisen vaikeaa. Mutta ainakin se tehoaa toisin kuin lääkkeet. Ne eivät ole taikasauva.

Harmi nuo alapeukut, koska tämä on oikea ja erittäin valistunut vastaus kun pelosta tai fobiasta on kyse.

Ja tämä lääke on vasta 3 viikkoa ollut käytössä joten en tiedä vielä miten vaikuttaa koska olen ollut huonovointinen aloitusannoksesta lähtien ja lääkäri ei vielä nostanut annosta. Ap