Vuokralla asuminen vs asunnon omistaminen. Kumpi kannattaa valita?

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnossa on se ikävä puoli, että viimeistään neljänkymmenen vuoden päästä, juuri kun olet päässyt kuiville kotisi maksamisesta ja se on lopulta velaton, päälle pamahtavat monen kymmenen tuhannen peruskorjausvelat.  Joten omistusasunto on aika kallis asumismuoto, maksamasi hinnan lisäksi joudut laittamaan melkoisen siivun säästöön tulevia korjauskuluja varten, jos et halua ottaa elämän ehtoossa suurta remonttivelkaa.

Omistusasuntoja voi myydä. Ei tarvitse asua 40 vuotta samassa. Myydystä asunnosta voi saada myyntivoittoa, mikä auttaa seuraavan asunnon ostossa. Itselle käynyt hyvä ajoitus asuntojen myynnin kanssa, olen saanut merkittävät voitot.

Useimmissa tapauksissa omistaminen.

Tällä hetkellä onkuitenkin tilanteita joissa vuokraaminen on kannattavampaa.

Esimerkiksi minulla oli mahdollisuus ostaa asunto tai muuttaa vuokralla tismalleen samanlaiseen ja samasta kerrostalosta.

Vuokralla asuessa kulua on vuokra.

Omistusasumisessa kulua on:

- yhtiövastike

- lainan korko

- opportunity cost käsirahalle (tuotto jonka menetät kun et voi sijoittaa rahaa muualle)

- remontit ja korjaukset

Jo pelkät vastike ja korko olisivat 70% lainaosuudella olleet aika tarkalleen saman verran kuin vuokra. Päälle olisi tullut sijoitustuottojen menetys käösirahan osalta, ja remontit/korjaukset.

Omistusasuminen olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Arvonnousuun en näillä spekseillä usko. Jos omistusasuminen on jo nyt vuokraamista kalliimpaa, miksi asunnon arvo nousisi? Vuokrissa ei suurta korotusvaraa ole, ja hyvistä vuokralaisista joudutaan jo kaupunkialueellakin kilpailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin oman asunnon 70.000€:lla. Myin sen sen 4 vuotta myöhemmin 110.000€:lla.

Rakensin omakotitalon. Maksan lainanlyhennystä 730€/kk. Näillä minun asumiskuluila ei maksettaisi perheasuntojen vuokrakuluja.

Laina on kohta maksettu. Sen jälkeen asun lähes ilmaiseksi

Niin, omakotitalossahan ei ole ylläpito- eikä remonttikustannuksia. Eiku….

Moni arvioi asumismenonsa alakanttiin.  -Jos uskoo asumalla/elämällä halvemmin, olkoon silti tyytyväinen.

Tässä vielä laskelma:

Vuokrakulut 9000 eur/vuosi

Korkokulut nykyisellä korkotasolla 6500 eur/vuosi (70% lainaosuus)

Opportunity cost käsirahan osuudelle perustuen 50+v historialliseen tuottoon  4500 eur/vuosi (30% lainaosuus)

Yhtiövastike 1800 eur/vuosi

Päälle korjaukset ja remontit + tarpeelliset hankinnat jotka ovat vuokra-asunnossa valmiina.

Vaikka laskisin sijoitustuoton käytännössä riskittömien korkoinstrumenttien perusteella, omistusasuminen olisi silti kalliimpaa. Tämä tilanne on seurausta nollakorkoihin perustuvista asuntojen hinnoista.

Henk koht myös sijoitan kulujen jälkeen jäävän rahavirran mieluummin muualle kuin asuntolainan lyhennyksiin.

Pienellä paikkakunnalla vuokra-asunto.

Koska asunnon arvo täällä ei todellakaan nouse, voi jopa olla vaikeuksia saada myydyksi. Miksi jättää lapsille riesaksi, he eivät tänne muuta.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla vuokra-asunto.

Koska asunnon arvo täällä ei todellakaan nouse, voi jopa olla vaikeuksia saada myydyksi. Miksi jättää lapsille riesaksi, he eivät tänne muuta.

Täysin eri mieltä.

Tuo ajattelutapa on täysin nurinkurinen, että mietitään arvonnousua.

Pienellä paikkakunnalla ehdottomasti omistusasunto, koska vuokrat ovat korkeita suhteessa asuntojen hintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään intoa ole hankkia omaa. Tuttavia on nyt eläkeiän kynnyksellä ja otetaan hirveitä remonttilainoja, kun taloyhtiöt remontoi.

Juuri niin. Tuossa iässä itse tyytyisin vuokra-asumiseen. Mutta ymmärrän, että joku valitsee toisin.

Läheltä nähnyt, mitä kituuttamista se lainojen takaisinmaksu (yksin) on eläkeiän kynnyksellä.

Kituutin aikoinaan asuntolainojen kanssa, nyt asunto velaton. Eläkkeelle parin vuoden päästä ja mahdollisuus realisoida asuntoni puolella miljoonalla. Jää vähän fyrkkaa jos vaikka vaihtaisin pienempään tai jäähän sitten lapsille hyvä aloituspotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla vuokra-asunto.

Koska asunnon arvo täällä ei todellakaan nouse, voi jopa olla vaikeuksia saada myydyksi. Miksi jättää lapsille riesaksi, he eivät tänne muuta.

Täysin eri mieltä.

Tuo ajattelutapa on täysin nurinkurinen, että mietitään arvonnousua.

Pienellä paikkakunnalla ehdottomasti omistusasunto, koska vuokrat ovat korkeita suhteessa asuntojen hintoihin.

Minun ajattelutapani on minulle tässä tilanteessa järkevin. En todellakaan halua jättää lasten riesaksi asuntoa kuolevalla kylällä. En myöskään omaksi riesakseni jos päätänkin muuttaa muualle.

ASP-tili pitää avata pankissa heti, kun täyttää 18-vuotta. Kun omarahoitus osuus on säästetty, voi ostaa ensimmäisen omistus asunnon.

Asunnon osto on erittäin vaativa projekti. Taloyhtiön kunto on ratkaiseva. Ja taloyhtiön vakavaraisuus. Sopiva hoitovastike on 3,5 e/m2. Matkakulut pitää myös laskea asumiskuluihin. Jos kodista voi kävellä tai ajaa pyörällä töihin, niin vastaavasti voi ottaa suuremman lainan.

RS- kohteessa on liikaa riskejä, esim. Meneekö rakentaja konkurssiin, (pitkä viive ja lisää kuluja) saadaanko kaikki asunnot kaupaksi? Jos jää tyhjiä asuntoja, muut osakkaat maksavat heidänkin kulut. Mahdolliset hyvin pitkät oikeudenkäynti kulut.

Ikkuna pinta-ala on tärkeä. Lisää ikkunoita ei saa sisustamalla. Naapurit on myös tsekattava, häirikkö naapurit pilaa koko asumisen. Melu- ja hajuhaitat eivät välttämättä selviä sunnuntai näytöllä.

Vuokra asuminen saattaa johtaa köyhyysloukkuun, mutta vastaavasti se ei sido samalla tavalla, kuin jos ottaa lainan.

Asp = asuntosäästöpalkkio tili

Rs = turva järjestelmä, kun asunto myydään, vaikka se ei ole valmis.

oma tietenkin mutta nyt kun PAKKO eu remontit ja lataus piste hömpötys alkavat tulla kannattaa shoppailla tönöjen välillä myy kohtuu hintaa läävän pois 3-5 v päästä kun järjettömän kalliit rempat on tehty voi ostaa vaikkapa takaisin  persaukiset ja vanhus väestö pistetään utopististen turhien remppojen maksajiksi.  kait muistat viher punikkeja äänestys kopissa  ilon kautta viher siirtymää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistaminen. On johtanut siihen, että raha jää itselle sen sijaan että menisi toisen ihmisen kukkaroon.

mitä teet joskus ysikymppisenä monilla kymmenillä (ellei sadoilla) tuhansilla?

Myyn kämpän ja ostan hoitopalveluja, koska kunnan palvelutarjonnalla makaan paskaisissa vaipoissa lonkka murtuneena 10 hengen huoneessa kieltä ymmärtämättömän hoitajan murjomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla vuokra-asunto.

Koska asunnon arvo täällä ei todellakaan nouse, voi jopa olla vaikeuksia saada myydyksi. Miksi jättää lapsille riesaksi, he eivät tänne muuta.

Täysin eri mieltä.

Tuo ajattelutapa on täysin nurinkurinen, että mietitään arvonnousua.

Pienellä paikkakunnalla ehdottomasti omistusasunto, koska vuokrat ovat korkeita suhteessa asuntojen hintoihin.

Samaa mieltä. Pikkupaikkakunnalta saa alle 20 000 eurolla asunnon. Jopa kaksion tai kolmion. Tähän täytyy tietysti lisätä mm. kiinteistövero. Vuokralla asuessa summa tulee kasaan n. viidessä vuodessa. Ja jos saat vielä myytyä asunnon, omistusasuminen on vielä halvempaa. Vuokrat ovat todellakin suhteessa paljon kalliimmat.

Minulla ei ole omistusasuntoa, mutta asunkin isolla paikkakunnalla, jossa vastaava omistusasunto maksaisi liki 350 000.

Nyt jos pitäisi valita niin vuokra-asuminen vaikka velattoman omistankin.

Tulossa suuria kustannuksia omistusasujille mitkä tietenkin myös siirtyvät vuokriin mutta ei ole velvollinen niitä hoitamaan ja voi vaikka tarvittaessa muuttaa toiseen maahan .

Maastapoistumisveron esitys vasemmistopuolueilta oli siinä mielessä huolestuttava yritys millä periaatteessa kansalaiset jotka omistavat täällä jotain ovat velvoitettuja myös jäämään tänne nousevien kustannusten maksajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään intoa ole hankkia omaa. Tuttavia on nyt eläkeiän kynnyksellä ja otetaan hirveitä remonttilainoja, kun taloyhtiöt remontoi.

Juuri niin. Tuossa iässä itse tyytyisin vuokra-asumiseen. Mutta ymmärrän, että joku valitsee toisin.

Läheltä nähnyt, mitä kituuttamista se lainojen takaisinmaksu (yksin) on eläkeiän kynnyksellä.

Aina voi vaihtaa pienempään kun lapset lähtee kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos pitäisi valita niin vuokra-asuminen vaikka velattoman omistankin.

Tulossa suuria kustannuksia omistusasujille mitkä tietenkin myös siirtyvät vuokriin mutta ei ole velvollinen niitä hoitamaan ja voi vaikka tarvittaessa muuttaa toiseen maahan .

Maastapoistumisveron esitys vasemmistopuolueilta oli siinä mielessä huolestuttava yritys millä periaatteessa kansalaiset jotka omistavat täällä jotain ovat velvoitettuja myös jäämään tänne nousevien kustannusten maksajiksi.

Varsinkin kun maksajajoukko kokoajan vähenee ja vanhus väestä kasvaa

Vierailija kirjoitti:

EI NÄIN. Viimeisin vuokrataso 800 €/kk, kun omistusasumiseen olisi mennyt 900 €/kk.

Ajatella, ja vuokraloordi sai vielä tuottoa asumisestasi. Jos näitä vertailuja tekee, niin kannattaa edes verrata jollakin tavalla vastaavia asioita keskenään. 

Perheellisellä varhain aloitettu omistusasuminen. Hyvässä lykyssä lainat on maksettu nelikymppisenä, minkä jälkeen tuloja vapautuu teinien elätykseen. Kun lapset ovat kaikki aikuisia, muutto pienempään, velattomaan omistusasuntoon. Pääomaa vapautuu eläkkeen jatkeeksi ja pienelläkin eläkkeellä makselee mukavasti pelkkää yhtiövastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla vuokra-asunto.

Koska asunnon arvo täällä ei todellakaan nouse, voi jopa olla vaikeuksia saada myydyksi. Miksi jättää lapsille riesaksi, he eivät tänne muuta.

Ei nouse, mutta kannattaa kuitenkin ottaa huomioon edes kassavirta. Kummassa on kuukausikustannukset pienemmät. Itse en ole vielä kertaakaan onnistunut saamaan vuokralla asumista halvemmaksi.

Riippuu elämäntilanteesta, mitä arvostaa ja mihin on mahdollisuuksia. Me asuttiin aikamme vuokralla, mutta kun perhe kasvoi, niin ihan pieneen asuntoon ei mahduttu ja se alkoi tulla aika kalliiksi.

Jos on pienituloinen ja saa asumistukea, niin tilanne olisi ollut toinen. Meidän tapauksessa oman hankkiminen oli taloudellisesti järkevämpää.

Vuonna 2000 rakennutettiin ok-talo omalle tontille kehyskuntaan. Lainojen maksua kesti noin 15 vuotta. Kaksi maksajaa perheessä. Taloudellisen edun lisäksi saatiin hyvä kasvuympäristö lapsille. Lapset kävivät rauhallisessa omakotialueen koulussa, johon kävelymatka, samoin suurin osa harrastuksista on kävelyetäisyydellä, kuten kirjasto, uimahalli, jäähalli, urheilukentät, kuntosalit, partio, musiikkiopisto. Vain ratsastukseen ollaan jouduttu viemään autolla. Nyt ollaan jo 8 vuotta asuttu velattomasti, ja asumiskulut uudehkossa talossa on todella pienet.

Näin jälkikäteen katsottuna oman talon hankkiminen oli ehdottomasti kannattavaa. Rahaa jää säästöön eläkepäiviä varten. Meillä on ajatuksena sitten joskus vanhoina ostaa palvelut omaan kotiin, eikä olla muuttamassa palveluasumiseen. Omassa talossa asumismukavuus on aivan toista luokkaa kuin kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheellisellä varhain aloitettu omistusasuminen. Hyvässä lykyssä lainat on maksettu nelikymppisenä, minkä jälkeen tuloja vapautuu teinien elätykseen. Kun lapset ovat kaikki aikuisia, muutto pienempään, velattomaan omistusasuntoon. Pääomaa vapautuu eläkkeen jatkeeksi ja pienelläkin eläkkeellä makselee mukavasti pelkkää yhtiövastiketta.

Olen tuosta pienempään muutosta vähän toista mieltä, etenkin jos on hankkinut oman talon eikä ole vastiketta maksettavana. Kun maksaa lainat nelikymppisenä, alkaa jäämään rahaa säästöön muutenkin, ei tarvitse muuttaa mihinkään ja tinkiä asumismukavuudesta. Missään ei ole sen edullisempaa asua kuin omassa, velattomassa talossa.